Millaista on koululaisten ip-kerhon ohjaajan työ ?

Olen muutaman vuoden aikoinaan ollut ip-kerhossa ohjaajana ja tykkäsin kyllä kovasti. Omasta asenteesta ja ammattitaidosta on pitkälti kiinni se, kuinka homma sujuu. Lapset ovat yleensä aika vilkkaita ja joukossa on yhä enemmän erityislapsia.



Lapsilla on ip-kerhoon tullessaan takana jo koulupäivä, joten iltapäiväkerho ei ole paikka, jossa heidän pitäisi olla hiljaa ja paikoillaan. Omasta mielestäni ihanne iltapäiväkerhossa on sopivassa suhteessa vapaata leikkiä ja ohjattua toimintaa (esim. yhteisiä pelejä/leikkejä). Ip-ohjaajan työ ei ole niin helppoa tai vähäpätöistä kuin usein kuvitellaan vaan ihan oikeaa työtä, joka on välillä raskastakin. Olosuhteet vaikuttavat paljon omaan jaksamiseen: jos pitää yhdessä huoneessa olla iltapäivät 30 lapsen kanssa, niin varmasti alkaa tuntumaan rasittavalta. Koulutuksesta, hyvästä esimiehestä ja mahdollisesta työparista on apua ongelmatilanteissa. Palkka ei ole kovin hyvä; riippuu toki työnantajasta ja siitä onko hänellä tarjota ip-ohjaajille myös muita töitä.

Tosin jos porukka sattuu olemaan mukava, niin varmaan ihan kivaa puuhaa.

Olen ollut ip-ohjaaja vajaan vuoden ja lapsia ryhmässä 17.

Teemme itse välipalan ja sitten on paljon vapaata leikkiä mutta myös jonkin verran ohjattua toimintaa(askarteluja,retkiä ym.)

Vaatii kyllä aika pitkää pinnaa mutta työ on muuten todella antoisaa.

ryhmässä voi olla monta erityislasta, isot ryhmäkoot, tilat mitä sattuu

Ohjaajia on kolme. Lasten määrää en osaa tarkalleen sanoa. N. 20.



Kerho on painottanut liikkumiseen. Ensin tehdään läksyjä ja syödään välipala. Puoli kolmen aikaan lähtevät aina ulos. (Oikein huonolla säällä liikuntasaliin. ) Leikkivät ja urheilevat monipuolisesti.



Nämä ohjaajat pitävät työstään.



Tiedän myös srk:n ip-kehon tädin, joka yksinään vetää isoa ryhmää. Tämä täti osaa pitää kurin tosi hyvin ja heillä on tiukka aikataulutus mitä milloinkin tehdään. Ja varmaan pitää ollakin, koska tilat ovat tosi pienet ja sinne ei lasten äänet mahdu.

Tämä täti tykkää myös työstään ja on oikein jämäkkä ja turvallinen aikuinen lapsille.



Eli varmaan aika paljon riippuu työntekijän luonteesta ja ammattitaidosta miten kokee työn. Ja tietenkin lapsiryhmästä, kovin montaa villiä kauhukakaraa ei mahdu samaan ryhmään.

Suht. nuori nainen heitä siellä paimensi, aika epätoivoiselta kuulosti, kun muutamakymmen lasta kirmaili siellä täällä, pojat tappelivat tai tekivät jotain kiellettyä ja nainen yritti saada jonkinlaista kuria pidettyä... Ei käynyt kateeksi yhtään.

Ne kakarat on kuulemma nykyään niin kurittomia ja rääväsuisia, ettei uskois..Ja anopillakin on kokemusta tuosta työstä, ettei kokemuksen puutetta ainakaan ole, mutta ei kuulemma millään meinaa jaksaa. Koulutusta hällä ei ole, ja reksi yrittää patistaa koulutukseen. Muttei mene, koska kouluttamattomana saa seurakseen syksyllä työparin. näin uskoo jaksavansa taas vuoden tehdä sitä työtä.. =(