Viis viistoista... taas
Mulla on yksivuotias illanvirkku ((21)-22) ja aamunvirkku poitsu(5-6). Mä en jaksais enää yhtään viiden aamua. Olen ollut kahden hänen kanssaan alusta asti ja nyt tosiaan on vuosi mennyt. Hyvin ollaan pärjätty mutta kun en ole robotti, alkaa väkisinkin olla jaksaminen äärirajoilla. Yhtälö täydentyy sillä että hän tuskin nukkuu päiväuniakaan. Tai nukkuu jos olen näköpiirissä. Tai rattaissa.
Kaikki on rempallaan kotona ja mulla on semmoinen olo että asun lattialla, kun hänellä on menossa se vaihe, että äipän jalassa pitää olla koko ajan kiinni. En usko lapsen huudattamiseen enkä jaksa kuunnella " viurutusta" , joten istuksin hänen kanssaan lattialla.
Toinen juttu on se, ettei meillä ole keittiön pöytää vaan semmoinen baaritaso, jonka vierelle hän ei yllä syöttötuolin kanssa. Eli hänen itsesyömisen harjoittelu on vaikeeta. Hän on ihanasti kaikkiruokainen ja kaikki menee hyvällä halulla, ollaan siitä onnekkaita. Mutta vaikka hän olisi syönyt vatsansa täyteen ja minä yritän syödä, niin hänen tarvitsisi koko ajan roikkua mun lautasella. MIten saan hänen tajuamaan että äiti syö nyt. Ei siitä tule mitään että yritän syödä äkkiä salaa seisten. MInkälaisen kuvan hän siitä sitten saisi...
Tämä mun vuodatus ei kohdistu häneen, sillä hän on mun maailmani ja haluan hänelle pelkkää hyvää, mutta silti väsyttää.
Kommentit (4)
Kuulostaa aika vähäiseltä tuo unimäärä, eli ainakin teoriassa lapsesi voisi nukkua pidempiäkin pätkiä ;) Tässä muutama juttu, mikä tuli mieleen.
Onko tuo aamuheräily aikaistunut kevään tullen? Voisiko paksummat verhot auttaa? Vai onko aamulla hirveä nälkä tms.? Meidän tyttö herää puoli kuuden-puoli seitsemän välillä. Joskus nukahtaa uudestaan kainaloon, mutta seitsemän yli ei päästä koskaan. Oletko kokeillut aikaisemmin nukuttamista iltaisin? Meillä ainakin tytöllä riittää virtaa iltaisin, mutta nukahtaa kyllä aikaisemminkin, se on vähän meistä vanhemmista kiinni. Siinä puoli kymmenen aikaan yleensä nukahtaa, lisäksi nukkuu parin tunnin päiväunet (arkisin siis päiväkodissa). Minustakin tuntuu välillä, että oma aika on vähissä, kun usein nukahdan illalla tytön kanssa. Ei sitä muuten jaksaisikaan aamulla... mutta kokeilisin siis vähitellen aikaistettua nukkumaan menoa. Saisit illalla omaa aikaa ja päivällä voisit vaikka nukkua yhdessä pojan kanssa, jos siltä tuntuu. Se iltanukahtaminen kun ei ole usein suoraan verrannollinen aamuun, eli ei välttämättä tarkoita aikaisempaa heräämistä ;)
Luulen myös, että järjestelmällinen totuttaminen päiväunien nukkumiseen sisällä voisi olla hyvä idea, jos se teidän rytmeihin sopii. Meillä ainakin päiväunet sitten vähitellen muuttui pidemmiksi. Vuoden iässä nukkui kyllä vaunuissa (melkein kaksivuotiaaksi asti), mutta sielläkin pitkät pätkät. Meillä oli niin, että työntelin vaunuja kunnes nukahti, sitten toin ikkunan alle, ja siellä ei saanut enää liikutella kesken unien, muuten heräsi. Sisällä saattoi nukahtaa uudestaan unille (jos tuntui heränneen kesken), jos sai rintaa. Tytön ollessa sairaana olen usein lueskellut sängyssä omia kirjoja hänen nukkuessa, silloin uni on levotonta ja haluaa tosiaan, että olen lähellä.
Siivousjutut kannattaa tosiaan ottaa yhteiseksi hommaksi, ei tarvitse sinun käyttää vähäistä omaa aikaa siihen. Heti kun pojalla jalat kantaa tai aikaisemminkin... meidän tyttö ainakin on hirveän mielellään apuna pyykkäilyssä, tiskailussa, imuroinnissa, pölyjä pyyhkimässä. Lattian luuttuaminen on ainut juttu, mitä tekisin mielellään yksin... on kaksin niin hankalaa.
Tuo syömisjuttu on niiiiin tuttu, enkä oikein osaa auttaa. Meillä on edelleenkin (tyttö täyttää syksyllä kolme) tavallista, että syötyään oman ruuan haluaisi tulla minun syliini. Olen kyllä yrittänyt rauhoittaa tilannetta, selittäen että pääsee sitten kun olen syönyt. Mutta se läheisyyden kaipuu on yleensä erityisesti arki-iltaisin suuri, tarhapäivän jälkeen. Välillä muistan syöneeni lattialla istuen, kun sitten tyttö leikki hyvin omiaan läheisyydessä. Meillä oli muuten sellainen pöytään kiinnitettävä syöttötuoli - se sopisi varmaan baaritasoonkin kiinnitettäväksi? Tosin minusta se oli aika lyhytkäyttöinen, eli kun tyttö rupesi nousemaan siellä seisomaan, oli vähän turhan vaarallinen. Löytyisikö jotain muuta korkeaa tuolia? Yhdessä syönti on kivaa, siinä saa mielestäni parhaiten itsekin syötyä. Onhan tietty sekin vaihtoehto, että siirryt itse myös matalammalle syömään poikasi kanssa.
Hyviä jatkoja! Kyllä ne asiat ajan mittaa lutviintuu... ja tosiaan ei mikään huono idea sekään, että pyydät joskus vaikka hoitajan leikkimään pariksi tunniksi ulos poikasi kanssa - tai teille siivoamaan, sillä aikaa kun itse ulkoilette :)
Ihana saada vastauksia ja vinkkejä! Jotenkin on jo tuntunut että mielikuvituskin on mennyt ihan jumiin. Eli kiitos tuhannesti ja hyvää kesää!
Tosin välillä itsekin pitää itseään muistuttaa.... meidän pienimmäinen on 2,5v.
Kävisikö teidän baaritasoon sellainen pöytään kiinnitettävä istuin? Metalliset kiinnikkeet ja kehikko ja kangasta istuin. Meillä oli sellainen Käytössä ja se kulki kätevästi mukana myös vierailuilla.
Minäkin istun paljon lattialla vaikken aina leikikään lasten kanssa. Lehdet ja postit saan selattua siinä mukavasti ja lapsilla on tunne että olen heidän kanssaan enkä omissa hommissa.
Vähäunisia lapsia meilläkin! En ole viimeiseen melkein 7 vuoteen nukkunut kuin kourallisen kokonaisia (yli 7 tuntia putkeen) öitä! Nyt pienimmäinen hilluu iltaisin kymmeneen ja yli ja herää aina ennen seitsemää. Päiväunet ovat kellontarkkuudella aina 40 min - paitsi jos nukun hänen vieressään. Sitten voi mennä 90 minuuttiakin! Aion kesän aikana lopetella päikkäreitä jotta illat aikaistuisivat. Sama toimi esikoisella samanikäisenä ja oli aivan luksusta saada lapsi sänkyyn yhdeksäksi ja joskus ennenkin. Samalla aamutkin taisivat siirtyä hilun myöhemmäksi.
Jaksuja!
Hanki sellainen lasten pöytä ja tuoli, tai sellainen perinteinen syöttötuoli jonka saa taitettua matalaksi kiinteäksi lastenpöydäksi ja -tuoliksi.
Siinä itsesyöminen sujuu helpommin.
Tuo lautasella roikkuminen on niin tuttua. Itse teen kahden pienen kanssa niin, että syön vasta kun lapset ovat syöneet, tai jos näyttää kerrankin hyvältä, niin hotkaisen siinä välissä. En piittaa, että miltä se vaikuttaa, kyllä niitä pöytätapoja ehtii muutenkin opettaa, ja ne pöytätavat muutenkin on alta 3-vuotiaalla ja vielä ylikin, että kunhan osaisi laittaa ruoan suht siististi suuhun eikä kaataisi vesiä aina lautaselle, tai sotkisi tahallaan tai edes puolivahingossa (isommat), eli kyttään että lasit on aina tarpeeksi kaukana reunasta jne.
Ja roikkuminen, sitähän ne tekee vielä pitkään, varsinkin tuossa vuoden iässä pahiten. :) Hanki olanylikantoliina? Jos siinä tykkäisi olla. Ja pianhan voit valjastaa lapsen jo oman siivousrätin kanssa huiskimaan tai imurin päälle istumaan? Tai keittiössä omat välineet, kun siellä hommailet? Kylppärissä kylvetät samalla kun peset kylppärin... ja makkarissa taas majaleikit kun kaappeja järjestellään tai sänkyä pedataan ja siivotaan jne. Ja tietysti roikkumiseen sylihoitoa ja ruokaa, lepoa, niin aina tulee hetkiä kun jaksaa sit leikkiä itsekin yhä enenevässä määrin.
Hommaa lastenhoitaja-apua että saat omaa aikaa?
Ja pystytkö päiväunet alkaa opettamaan, että nukkuisi vaikkapa sisällä?
Yhdessä käytte pötköttämään, kyllä se siitä ennenpitkää. Ja jos ei meinaa nukkua, niin meidän aina kamalan huonouninen paransi jossain 1v3kk tienoilla huomattavasti päiväuniaan! :) Taustalla allergioita ja muuta, jotka alkoi helpottaa...