Onko 50-60 vuotiaat kateellisia 30-40 vuotiaille?
Kommentit (44)
En ole kateellinen kenellekään mistään,iästä riippumatta.
Joskus lapsena olin kateellinen jos kaverit saivat parempia numeroita kokeista.
Mutta sen jälkeen kateutta en ole kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vastata kuin itseni ja ystävieni puolesta, emme ole. Muista en tiedä mutta en ainakaan ole huomannut tuollaista ilmiötä.
Yleensä semmosena piilovittuiluna ilmenee. Esim että 35 vuotiasta kutsutaan pennuiksi.
Ei niissä piireissä joissa minä liikun eikä työpaikallakaan.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Kun katselen maailman menoa, olen todella kiitollinen siitä, että oma elämäni on suurimmaksi osaksi jo takana päin.
Ihan samat ajatukset. Surullista nykyisten nuorten ja lasten ja ylipäätään nuorempien ihmisten kannalta.
Onhan ne, mutta ei kuiteskaan niin kateellisia kuin 70-80 on 50-60 vuotiaille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-vuotias, enkä keksi yhtään syytä olla kateellinen 20 vuotta nuoremmille. Minä olen elänyt täyttä elämää, enkä tekisi asioita toisin, vaikka voisin elää elämääni uudelleen.
Miten eletään täyttää elämää kun kaikki tuota hokee? Tarvitaanko siihen rahaa?
Tarkoitin tuolla omalla kohdallani, että olen keksinyt erilaisia haaveita, ponnistellut niitä kohti ja saavuttanut niitä. Toki suuri osa niistä on rahaakin vaatinut ja paljon onkin.
Yhtä kateellisia kuin 30-40 -vuotiaat ovat 50-60 -vuotiaille.
Eiköhän useimmat keskity elämään omaa elämäänsä.
Kyllähän 50 on uusi 30 ja 60 uusi 40?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-vuotias, enkä keksi yhtään syytä olla kateellinen 20 vuotta nuoremmille. Minä olen elänyt täyttä elämää, enkä tekisi asioita toisin, vaikka voisin elää elämääni uudelleen.
Miten eletään täyttää elämää kun kaikki tuota hokee? Tarvitaanko siihen rahaa?
En ole kateellinen kenellekään, en kaipaa uutta nuoruutta, rahaakin on enemmän kuin riittävästi.
Ja mielestäni olen elänyt täyttä elämää, uskaltautunut heittäytymään elämän vietäväksi uusiin haasteisiin. Ensiksi menimme naimisiin ja hankimme lapset nuorina, joten nyt jaksamme nauttia ihanista lapsenlapsista.
Hoidimme siinä sivussa opiskelut kunnialla, ostettiin asunto lainarahalla korkojen ollessa parhaimmillaan jopa 20 %, luotimme tulevaisuuteen. Muutimme ulkomaille vaikka kaikki sanoivat, ettemme voi riistää lapsiamme juuriltaan. Elämämme parhaita päätöksiä. Uskaltauduimme rakentamaan taloa meillle kokonaan vieraaseen maahan vielä eläkepäivien lähestyessä, edelleen elämämme parhaita päätöksiä.
Minä nautin elämästä ja nautin voidessani katsoa omia lapsiani, jotka nyt ovat suurinpiirtein aloittajan mainitsemassa iässä. Mutta että olisin kateellinen heille tai heidän ikäisilleen? En todellakaan.
Olen. Ei ole kiva kun mies ottaisi heti sellaisen, jos vaan saisi.
N 60
Miksi ihmeessä olisin? Olin 30-40v vielä tosi epävarma, varmaan huonon lapsuuden takia. Nyt vasta 50+ olen alkanut viihtyä yksin ja rakastaa itseäni. Muiden miellyttäminen on vihdoin loppunut.
En ymmärrä MIKSI olisin kateellinen?
Aikaa ei voi pysäyttää; kaikki vanhenevat haluaa tai ei ?!
En nauti ollenkaan siitä, kun mies kuolaa jokaisen perään. Nuorempana en huomannut koko asiaa, mutta nyt kun minusta tuli huomaamaton, asia vaivaa todella paljon.
En keksi yhtäkään asiaa mistä olisin kateellinen kenellekään.
Ovat, joka ikinen. Erityisesti sinulle, kun olet niin nuori ja kaunis.
Oletko nyt tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
En nauti ollenkaan siitä, kun mies kuolaa jokaisen perään. Nuorempana en huomannut koko asiaa, mutta nyt kun minusta tuli huomaamaton, asia vaivaa todella paljon.
N20 siellä kirjoittelee.
Olen julmetun kateellinen jokaiselle joka pääsee vaelluksella aidan yli vaivattomasti 😁
25v tyttäreni nykyään pysähtyy ja kysyy, tarvitsenko apua kun kömmin hiukkasen epäesteettisesti tai ehkä hälyyttävän kömpelösti esteiden yli. 🤭
En kadehdi muuta kuin tuota fyysistä puolta, 55v palkka on kova ja isommat hankinnat (perhe) jo tehty joten helppoa on nuoren maailmaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Itse ennole kateellinen kuin rikkaille, sillä rahalla saa elämän.
No jaa; jos voisin rahoillani jotain tehdä; ostaisin itseni täysin terveeksi 💔
Summa Summarum; koskaan ei ole hyvä ?!
Terv Syöpäpotilas
En todellakaan. Kun katselen maailman menoa, olen todella kiitollinen siitä, että oma elämäni on suurimmaksi osaksi jo takana päin.