Kun kerran anopeista paljon puhutaan, niin onko kellään sitä ihanaa anoppia?

Ei tuppaudu, ei arvostele, auttaa pyydettäessä, on ihana isoäiti, hauskaa seuraa. Parempaa anoppia en voi kuvitella

mukava jne :)

Ei puutu tai tuppaudu meidän elämään (pyytämättä) . Auttaa aina kun tarvitsee. Tykkää lapsistamme todella paljon ja jaksaa touhuta heidän kanssaan. Käydäänkin anoppilassa 1-4 kertaa viikossa.

En olisi parempaa voinut saada! Aivan ihana ihminen. Asutaan väliaikaisesti anopin omistamassa asunnossa, eikä koskaan tule meille kuin " kotiinsa" . Mummonakin on oikein pätevä :)



Meillä on se onni, että meillä on tosi hyvät välit sekä mieheni että minun vanhempiini! Ja asutaan vielä kaikki samassa kaupungissakin ;)

Äitini onkin sitten toista maata: tulee meille kuin kotiinsa, kommentoi ja arvostelee meidän päätöksiämme, puuttuu lasten kasvatukseen tekemällä asioita oman päänsä mukaan.



Taitaa olla kuitenkin niin, että oma äiti on läheisempi ja juuri sen vuoksi uskaltaa olla tuollainen kanaemo aikuiselle tyttärelleen...

Eli hän on yleisesti ottaen aikas mukava, auttavainen, hyvä ystävä, lapsirakas ja paljon muuta. Tietty kaikilla on joitakin tapoja joista en aina pidä, mut anteeksi se annettakoon.

Kaikkein parasta hänessä on se miten paljon hän pitää lapsenlapsistaan ja näkee vaivaa heidän eteensä.

En ymmärrä miksi anopin pitää olla vain antelias säästöpossu ja ainavalmis lastenhoitaja.

Minä nään anoppini myös elämässään tyytyväisenä ihmisenä, jolla paljon ystäviä ja mielenkiintoisia harrastuksia.



Oman äidin kanssa on välit aina erilaiset kun anopin, sillä omasta äidistä on katkaistu napanuora (joskus rajustikin) teini-iässä ja näin tehty selväksi oma aikuinen naiseus.

Ihan huipun anopin olen saanut!!

onhan hänessäkin omat huonot puolensa mutta kaikenkaikkiaan on mukava ja sydämellinen ihminen joka pitää minusta+ lapsista todella paljon ja auttaa tarvittaessa mielellään.

Ystävällinen, mukava eikä tuppaudu liikaa. Tosin vähän liian hössö hermoilija joskus, mutta sen piirteen kanssa elää.