Syyllistäminen ei ole aina pahasta
Syllistäminen ei ole pahasta silloin kun se on oikeasti tarpeen.
Jos joku on oikeasti syyllinen ja tekee väärin, hänelle kuuluukin saada syyllinen olo.
Asian vakavuuden tasoisella taktiikalla,eli ylireagointiin ei pidä sortua.
Ja ihmisen iän huomioon ottaen.
Pieniä lapsiakin voi syyllistää,mutta maltilla.
Esim Pekalle tuli nyt pipi ja surullinen mieli,kun sinä Seppo löit häntä leikkilapiolla päähän.Ja tietysti kerrotaan myös topakalla äänellä sen olevan väärin tehty.
Eli huomioidaan Pekan suru Sepon aiheuttamaksi .
Papin/ pastorinkin kuuluu syyllistää syntisiä saarnoissaan.On aivan oikein saada syyllisyyden tunnetta heille,jotka ovat syntiä tehneet.
Kuten Jeesuskin saarnasi :"Katukaa ja tehkää parannus"
Pelkällä lässyttämisellä ei synny synnintuntoa,eikä mitään muutosta halutakaan tehdä,eikä ymmärretä tehdä.
Papin virka on opettaa elämään Jumalan tahdon mukaista elämää.Ei viihdyttää ihmisiä.
Narrit ovat erikseen.