Miksi erositte?

Minulla taas on erittäin päinvastaista kokemusta lapsiperheen eroista. Usein taustalla on erittäin vakavia juttuja, mutta eipä niitä haluta ruotia välttämättä kaikkien kuullen. Toki näitäkin on että " kasvettiin erilleen" tai että arki oli tylsää, mutta suurin osa on kuitenkin sellaisia ainakin minun kaveriporukassa ja itseni mukaan lukien, että on ollut usein vielä monia ongelmia ja niihin on yritetty vielä hakea ulkopuolista apuakin. Kuvaavaa on, että vaikka meilläkin keskusteltu ja keskusteltu ja lisäksi haettu neljältä eri taholta apua, niin mikään ei tilannetta parantanut. Samoin yhden tutun eron taustalla on mm. väkivaltaa, valehtelua ja pettämistä sekä alkoholismi (eli monen mielestä varmaan yksikin noista olisi " riittävä eron syy" ), mutta eipä hän niistä kahvipöydässä juttele, kertoo vaan, että ovat eronneet. Miksipä se siitä paremmaksi muuttuisi, jos exän vikoja alkaisi ruotimaan kaikkien kanssa?

Ihan tavallinen keskiluokkainen pari, ei ne ulospäin näy, edes lähipiiriin.

koska mies teki töitä ulkomailla. Nähtiin pari kertaa vuodessa. Silloinkin mies oli kuin perseeseen ammuttu karhu. Ei huomioinut lapsiaan edes niinä pieninä aikoina, jotka vietti heidän kanssaan. Petti minua. Yhteinen seksi sujui vain ja ainoastaan hänen ehdoillaan, minun tarpeillani ja toiveillani ei ollut merkitystä. Ei suostunut muuttamaan omaa elämäntapaansa millään tavalla, vaan minun ja lasten piti joustaa joka tilanteessa. Jaksoi lisäksi vielä koko ajan valittaa minulle tavastani huolehtia lapsista ja kodista. Kaksi vuotta tätä, kymmeniä vakavia keskusteluja suhteestamme ilman pienintäkään muutosta tai edes yritystä. Kiitos riitti minulle. Siinä sinulle meidän eron heppoiset perusteet. Suostuisitko itse samaan?

Nykyisin kun olen naimisissa sen Mr Oikean kanssa, 10 v yhteiseloa, intohimoista ja rakkaudentäytteistä =)

Ja haluttomuus siis miehen puolella. Kun vuodessa on " aktiviteetteja" petin puolella yksi tai kaksi kertaa ja tätä jatkuu kolme vuotta, katsoin aiheelliseksi nostaa kytkintä.



Onneksi meillä ei ollut lapsia - no mitenkä niitä olisi voinut tuolla systeemillä tullakaan :/



Nyt olen onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa ja kahden lapsen äiti.

mies otti rakastajattaren.



Klassikko, mä tiedän!

oon pahoillani!

vaikkei aina itse huvittaisikaan tai jaksaisikaan. On suunnattoman inhottavaa ja ikavaa kun toinen osapuoli on aina vain haluton ja innoton, kokemuksesta voin taman kertoa.



Kokemukseni perusteella en voi ymmärtää, että joku nainen antaa muuten hyvan suhteen menna karille taman takia tai paastaa rakastamansa hyvan miehen menemaan koska itsea ei satu juuri koskaan " huvittamaan" . Naisille sentaan on mahdollista teeskennella innostusta, miehille ei joten heille tilanne on vaikeampi.

käyttää hiljaisia keinoja tallatakseen minut.

tunnen itseni huonommaksi.

läheisyyttä ei ole, en tunne mitään häntä kohtaan.

ainut yhteinen asia on lapsi, mikä viimeisen reilu vuoden ajan on pitänyt kasassa.

riitoja tulee sellaisesta jos minä olisin menossa jonnekin...

saan kuulla olevani huono ihminen.

kaksi täysin erilaista, luuli aikanaan haluavan samoja asioita, vaan niin ei olekaan.

haluan lisää lapsia, mies ei.

olen aina halunnut mennä naimisiin, mies ei.

mies ei halaa, ei pussaa.

olen yrittänyt, on puhuttu, aina saan kuulla olevani syypää ja riidan haluinen.

olen erittäin helpottunut että pitkä pohdinnan jälkeen, olen valmis lähtemään.

Up