Tunteet kuumenee hiekkalaatikolla
Tilanne on tämä: kohta 4v poikani tykkää kovasti rakennella hiekasta linnoja ym. ja usein nämä maailmat ovat aika isoja. Ongelmia tulee, kun olemme puistossa ja joku toinen lapsi sattuu juoksemaan linnan kumoon. Alkaa sen päiväinen ulvonta ja kyynelee lentää ja huutoon yhtyy myös pelästynyt 2v pikkuveli. Välillä leikistä ei tahdo tulla mitään, kun pojan täytyy vahtia, ettei kukaan tule liian lähelle. Ja välillä tuntuu, että kun toiset lapset huomaavat kuinka mustasukkaisesti poika linnojaan vahtii heidän on ihan pakko tulla kuapaisemaan yhtä tornia nähdäkseen mitä tapahtuu ja huutohan siitä aina tulee.
Nyt en yhtään tiedä, mitä minun pitäisi näissä tilanteissa tehdä. On tietysti harmittavaa, jos linna särkyy, mutta pikkutaaperot eivät aina tiedä mihin lapio osuu ja kaiken saa korjattua. Yritän tätä korostaa pojalle, mutta hän vain itkee ja pidempiaiakainen lohduttelu tuntuu ihan turhalta. Siinä ajassahan me oltais jo korjattu kaikki.
Väliilä lähdetään sitten kotiin, kun huuto alkaa kun en jaksa kuunnella sitä ja jotenkin mua myös nolottaa, kun meidän iso poika ulvoo puistossa joka päivä. Omalla pihalla saisi tietenkin rakennella rauhassa, mutta kaipaan itse vähän enemmän seuraa.
Poika on kotihoidossa, käy pari kertaa viikossa kerhossa, mutta kavereita ei liiemmälti ole. Kaipaisin kovasti vinkkejä miten pitäisi toimia.
Kommentit (9)
Varsinkin, jos linnat vievät isonkin osan hiekkalaatikon tilasta. Vähän verrattavissa on tilanne, jossa äiti kaataa ison säkillisen hiekkaleluja laatikolle, mutta sitten niillä ei kuitenkaan kukaan muu saakaan leikkiä...eli kaikkien kannalta järkevintä olisi tehdä niitä linnoja silloin, kun laatikolla ei ole muita tai jossakin omassa rauhassa....
Kurjaahan se on, jos lapsi ei saa toteuttaa juttujaan rauhassa, mutta jos kerran kaikille moisesta tulee paha mieli, niin parempi sitten unohtaa isot leikit ja keskittyä johonkin muuhun...
Ongelmana ei ole vain isot linnanpihat vaan tilanne on sama myös yhden kakun tai pienen kuopan kanssa.. Poika ei nykyään juuri muuta tee ulkona kuin rakentelee tai kaivaa kuoppia hiekkaan, mutta pitää äidin vissiin aktiivisesti yrittää keksiä muuta puuhaa..
...että sinne vaan puistoon ja annat pojan rakennella.
Meillä ihan samanlaista: poika rakentaa ja huutaa, jos joku rikkoo. Jos rikkojana pikkusisko, joka tekee sen aivan tahallaan niin kiellän tietysti siskoa. Jos taas joku rikkoo vahingossa niin selitän vain kerta kerran jälkeen, että näin voi käydä, kun muutkin leikkivät ja vahinkoja sattuu kaikille.
mukaan leikkiin? Suostuisikohan poikasi ottamaan jonkun kaveriksi leikkiin? Jos hiekkalaatikoita on vain yksi ja paikalla on paljon lapsia, niin ei voida olettaa, että yksi lapsi voisi vallata koko laatikon/suurimman osan sitä aina. Kyllä muidenkin pitäisi mahtua laatikolle omine leikkeineen. Paras tapa olisi luoda yhteisleikki, jolloin kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen.
Jos se ei onnistu kannattaa lapsellesi selittää, että tämä on yleinen piha ja kaikilla on oikeus täällä leikkia ja joskus sattuu vahinkoja. Sitten rakennetaan uusi linna tai mennän leikkimään jotain muuta. Jos joku tulee tahallaan rikkomaan, yrittäisin vahtia sen verran tarkemmin, että huomaisin " pahat aikeet" ja puuttuisin siihen jo ennen kuin ehtii rikkoa.
Jos neljävuotiaani toistuvaisesti nostaisi porun ko. asiasta alkaisin miettiä rangaistusta huonosta käytöksestä julkisella paikalla esim. arestia joka kerran jälkeen, kun alkaa kiukutella asiasta tai vastaavasti kehittäisin jonkin palkkio systeemin esim. saa tarran joka kerta kun ei ala huutamaan ja kun tarroja on esim. 10 ostetaan lapselle joku mieleinen juttu
Vaikka en vielä ole perehtynyt neljävuotiaan sielunelämään, (esikoisentyttöni tulee vasta 3), en missään tapauksessa rankaisisi lastani tuollaisessa tilanteessa. Pelkkä ajatuskin pöyristyttää eikä sovi oikeudentajuuni. Lapsi rakentaa hienoa linnaa, muut lapset, tahallaan tai vahingossa, rikkovat, linnanrakentaja itkee ja raivoaa harmiaan ja sitten äiti rankaisisi linnanrakentajaa. EI EI EI.
Tämä on varmasti joku tietty kehitysvaihe, kun nämä pikkuinsinöörit tekevät tärkeitä luomuksiaan. Minun mielestäni tuo selittäminen on hyvä asia (vaikka ei meni jakeluun) ja jos tuhoajat tekevät sen tahallaan, puuttuisin. Muussa tapauksessa lohduttaisin, mielestäni on tärkeää, että lapsi huomaa, että äiti välittää ja ottaa osaa tähän murheeseen. MUTTA sitten yrittäisin (ei helppoa) reippaasti vaan siirtyä eteenpäin, enkä jäisi märehtimään tuhoutunutta linnaa. Sanoisin pojalle, että tuletko vähän potkimaan palloa tms. Eli yrittäisin suunnata huomion toisaalle, tehdään yhdessä jotain kivaa. Ja jos se lapsi vain jatkaa jollottamista, antaisin itkeä enkä suinkaan häpeilisi sitä. Ilmeisesti lapsesi persoona on pikkutarkka, täydellisyyteen pyrkivä. Tiedä vaikka millainen tiedemies tai huippututkija hänestä tuleekaan!!
kun linna menee rikki, niin huutaa KOKO LOPPU AJAN eikä suostu lopettamaan hyvittelyistä tai lohdutteluista huolimatta tai tekemään mitään muuta . Toki pieni itku harmista tulee, mutta kyllä se pitäisi oppia jossain vaiheessa katkaisemaan, jos meinaa elämässä pärjätä. Ei hoidossakaan/koulussa voi loppupäivää huutaa, jos joku ei mene oman mielen mukaan tai joku vahingossa tönäisee. Silloin mielestäni voi ottaa käyttöön palkitsemisen/rankaisun.
Kun oma (silloin) 4v sai kaupassa huutokohtauksen, joka jatkui ja jatkui lohdutteluista huolimatta, niin joutui kyllä " kauppakieltoon" pariksi viikoksi, eikä ole sen jälkeen huutanut kaupassa. Ymmärrän käytöksen 2v, mutta 4v pitäisi ymmärtää jo asioita ihan toiseen malliin.
Itse koettaisin viilentää tilannetta näin: kävisin lapsen kanssa pari kertaa viikossa hiekkalaatikolla iltasella tai viikonloppuna, jolloin puistoissa ei yleensä ole kuin muutama ihminen. Ja sitten rakennettaisiin sellaiset linnat, että olisi muilla ihmettelemistä. (Tai voihan niitä tietty rakentaa myös omalla pihalla, jos on hiekkalaatikko. Pääasia kuitenkin ajoittaa projekti niin, että muista lapsista on mahdollisimman vähän haittaa.) Luulisi, että pettymykset peruspuistopäivinä olisi helpompi sietää, kun edes joskus saisi toteuttaa itseään kaikessa rauhassa.
Missään tapauksessa en myöskään lähtisi rankaisemaan pettymyksen osoittamisesta, tarkoittaa se sitten itkua tai hammasten kiristelyä. Sillä tavallahan sitä juuri opetetaan pitämään tunteet sisällä ja " ampumaan vaimo ja lapset mökkireissulla viisikymppisenä" .
No, en kyllä muutenkaan kannata rangaistuksia, mutta se on toinen juttu se.
Annivanni
kyllä minä olisin samoilla linjoilla Jassun (?) kanssa siitä, että ei julkisilla paikoilla (no ei kyllä kotonakaan) noinkin iso voi huutaa loputtomasti samaa asiaa, on se jo käyttäytymisestä kyse siinä vaiheessa eikä enää pelkästä tunteiden ilmaisusta, jos siis todella loppuu loppupäivän puistoleikit siihen että linna/kakku sortuu ja jää vain huuto.
en minäkään rankaisi mielenpahoittamisesta, antaisin tietysti purkaa ja käsitellä pahaamieltään kohtuullisen ajan, selittäisin noin mitä muutkin vastaajat sanoo, mutta siinä vaiheessa on jo minusta eri ongelma käsillä jos lapsi huutaa ja mesoaa tilanteen selvästi jo mentyä ohi eikä ala tarttua muihinkaan puuhiin enää.
Joku kausi tuo pojalla varmaan on että jää riehumaan turhan pitkään, ehkä lopettaa hyvinkin pian, ihan jo ennen kesän loppua, itsekseen, mutta kyllä minustakin 4-vuotiaan on osattava lopettaa huutaminen kun siihen ei selvästi enää ole aihetta. Eli kun tilanne on ohi äidin mielestä kohtuullisen ajan päästä, täytyy sanoa että nyt loppui itku ja huuto.
Tarrataulu on ihan hyvä, sillä voi nimenomaan vaikka palkita reippaasta/hyvästä käytöksestä, että osaa lopettaa iso poika huutamisen kun ei ole enää aihetta. Ja tosiaan, kannattaa neuvoa ihan hyvien tapojenkin vuoksi ettei sinne, silloin kun on muita lapsia, voi tehdä isoja rakennelmia ellei ne ole kaikkien käytössä.
Rangaistusterveisin Kämmynkäpy ;)
Hei!
Varmaan ensimmäiseksi selittäisin lapselle, että paikassa jossa on paljon muita täytyy leikit tehdä sen mukaan --> pieniksi.
Sitten koettaisin selittää, että jos toinen vahingossa huitaisee jotain kumoon niin se voidaan vaikka yhdessä korjata.
Jos taas joku tahallaan rikkoisi linnaa, niin puuttuisin siihen eli komentaisin muiden lapsia.
Älä nyt ainakaan itkukohtausten takia jätä lähtemättä. Toki se on todella rasittavaa, jos molemmat hermostuu kun isompi alkaa itkemään. Harjoittelulla sitä vain oppii muiden kanssa touhuamaan, joten koettakaa edes jossain määrin jatkaa.
Ja voittehan välillä tarkoituksella jäädä kotiin ja tehdä suuren suuren systeemin yhdessä.