Lue keskustelun säännöt.
Hävettää asua vuokratalossa välillä mutta meillä ei ole nyt
04.06.2007 |
muuta mahdollisuutta. Käymme töissä mutta silti ei ole mahdollisuutta ostaa omaa. Välillä olen tosi alamaissa vaikka asunto on siisti ja kivalla paikkaa. Ajattelen et mitä minusta ajatellaan ja luuleko joku minua juopoksi vaikka olen ihan absolutisti niinkuin miehenikin.
Kommentit (4)
Varsinkin jos kerrankaan erehdyt edes parvekkeellasi esiintymään kulahtaneissa verkkareissa, elinikäinen leima on 101% varma. Kyllä se nyt vaan on niin. Sietääkin sun hävetä. Niin häpeävät sinua tuttusi ja sukulaisesikin, koko ajan vaan miettivät miten kestää sen häpeän että te asutte VUOKRALLA...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun asuttiin ensin kivassa kaupungin talossa. Kaikki aina kehuivat, kuinka ihana paikka on.
Mutta sitten muutettiin isompaan toiseen taloon, ja sitten ei oikein kehdannut pyytää vieraita kylään. Talon piha aina täynnä tumppeja ja roskia. Saman kerroksen mamma hengaili romanien kanssa, jotka tupakoivat rapussa ja porstastelivat. Kun lapsella oli synttärit, niin kävin siivoamassa koko pihan ja tuuletin rapun.
Nyt onneksi asutaan omassa (tai pankin).
myötä oivaltanut, että vuokra-asuminen on hävettävää. Asuin koko lapsuuteni vuokra-asunnossa enkä ikinä osannut hävetä sitä. Edelleen asumme vuokralla. Tulojen puolesta olisi mahdollista ottaa lainaakin, mutta viihdymme kodissamme ja asumiskulut ovat matalat. (opiskelijaasunto). Mutta en minä edelleenkään asumismuotoamme häpeä, jos joku haluaa tehdä meistä johtopäätöksiä vuokra-asuntomme vuoksi, niin jo vain. Sen ilon suon ilomielin.
(Pankin) omaan samankokoiseen (n. 110m2), uuteen hyvätasoiseen asuntoon, jossa koulut, päiväkodit ym. kaikki mahdolliset palvelut max 5 min. kävelyetäisyydellä, ei meidän perheellä olisi varaa. Mutta tähän alle 1000 ¿/kk vuokrattuunpa on.