Voi äly hoi - ei ihme että lasten kasvatus on vaikeaa !!

Äidin kuuluu ottaa toiselta napattu lelu lapsensa kädestä pois, eikä se ole sama asia kuin toiselta kädestä vieminen. Äiti (yleensä) on aikuinen ja aikuisella luonnollisesti on vastuuta ja vapauksia enemmän kuin lapsella. Toisekseen äiti ei käsittääkseni rohmua lelua itselleen vaan näyttää käytännössä lapselle kuinka toimitaan oikein. Turha pikkulapselta on odottaa, että hän pystyisi toimimaan epäitsekkäästi pelkän kehotuksen perusteella ja palauttaa toiselle häneltä kähveltämänsä lelu. Jos ei ikinä konkreettisesti näytetä kädestä pitäen mitä tarkoittaa "toisen kädestä ei oteta, palauta lelu", niin tuskin lapsi oppii toimimaan sanallisen kehoituksen mukaan. Jos lapselta ei oteta lelua pois vaikka kehotetaan, niin lapsi oppii siitä että hän on ehkä tuhma (syyllisyys), äidin sanomisia ei tarvitse uskoa ja että äiti (tai muutkaan aikuiset) eivät voi hänelle mitään vaan hän päättää ja määrää.



Mietin vaan mitä pikku Matin mielessä liikkuu, jos toinen kielloista huolimatta saa pitää hänen lelunsa. Tuleeko kellekään mieleen että Matillakin saattaa olla paha mieli ja mitä se aiheuttaa hänen itsetunnolleen. Tai jatkossa Matti ehkä itse varmistaa lelunsa takaisin repimällä sen väkisin ja mäjäyttämälla Maijaa kupoliin. Riita on sitten valmis.



Miksi ihmeessä Maijan pitäisi saada varastamansa lelu (tai yleensä mitään viihdykettä) arestiin mukaan??? Ei kai arestissa ole tarkoitus viihtyä?? Käytännön järkeä peliin, ei sitä kannata suunnattomasti varoa, että tekisi väärin lastaan kohtaan ja eikä sekään ole paha että lapsi pahoittaa mielensä, se oikeastaan kuuluu kehitykseen ja on tärkeää, että oppii sietämään ikäviäkin tunteita.