Päivähoidon puolustajat ja muutkin: onko niin että kotihoidettu lapsi vieläpä ainokainen ei

ja silti tein saman mokan vielä omankin lapseni kanssa. Hänkään ei saanut. Sitäpaitsi siihen jo päiväkodissa muodostuneeseen ryhmään ei myöskään ollut ihan kitkatonta päästä mukaan ollenkaan.

lapsi on tästä syystä joutunut käymään eskarin kahdesti... Varmaan myös vähän luonnekysymys, ja riippuu paljon kasvatuksesta.

taitoja tarhassa, joten kannatttaa pitää huolta, että sinun lapsellasi on samat taidot. Muuten eskarissa lapsesi voi tuntea olonsa huonommaksi, jos hänellä ei näitä taitoja ole...



Taidot ovat hyvin moninaiset tarhan säännöistä alkaen muihin tietoihin ja taitoihin. Muista, että lapset ovat aika julmia ja " pumpulista" siirtäminen tarhan pihan anarkiaan on jo vaikea askel...

Ei sitten niin minkäänlaisia ongelmia ole ollut missään vaiheessa! Eskarista saatiin pelkkiä kehuja. Että kuinka hyvin lapsi ottaa toiset huomioon, auttaa toisia, korjaa aina jälkensä (kehoitaa muitakin niin tekemään ;) jne. Koulussa on mennyt hyvin ja samanlaista palautetta on saatu lapsestamme. En kyllä ymmärrä että miksi aina kuvitellaan että kotona hoidettu lapsi olisi jotenkin heikompi kaikessa kun koulut yms. alkaa?

Itsellä on lapsi pph:lla, mutta tuli tästä mieleen yhden tutun lapsi, jonka sopeutumisesta tämä on ollut huolissaan. Juuri tällainen eskarilaiseksi kotihoidettu, ja maailman ihanin, rauhallisin ja kohteliain poika! Että jos nuo ominaisuudet on lapselle haitta, niin ei hyvin mene tällä maailmalla, taas kerran...

ei pitäisi olla ongelmaa. Minä tunnen monta kotihoidosta eskariin mennyttä eikä kellään ole ollut suuria ongelmia. Eskariin tulee yleensä useampi uusi lapsi kerralla, osa kotihoidosta, osa pph:lta, osa yksityisistä päiväkodeista, joten tuskin lapsi siellä ainoa uusi on. Jos on huono ryhmä ja tympiintyneet hoitajat voi tietysti esiintyä kiusaamista ja syrjintää, mutta olisiko siinä ryhmässä ollut kiva olla pienempänäkään?

eikä osaa arvostaa hienoja piirteitä ja aikuismaista käytöstä...

Onko se sitten muka helpompaa että on se uusi joukossa pienempänä?



Meidän kotihoidettu poika pääsi porukkoihin mukaan muutamassa viikossa (siis sai kunnolla kavereita), mutta en usko että se olisi ollut yhtään helpompaa esim. 4-vuotiaana. Alku on aina vaikeaa.



Ja pitkään kotihoidetuilla on yleensä parempi itsetunto.

ja liian reilussa maailmassa elänyt.



Sellaiset lapset jäävät helposti ryhmän ulkopuolelle, koska eivät sopeudu, eikä kukaan halua leikkiä aikuisten leikkejä...