Korkeakoulujen kansainvälistyminen

Ylellä on käsitelty korkeakoulujen kansainvälistymistä ja tämän seurauksena tapahtuvaa tutkinto-ohjelmien kielellistä muutosta, missä tutkintokieli on enenevissä määrin tarjolla englanniksi. Englanninkieliset tutkinto-ohjelmat eivät itsessään ole huono asia; englantia on olennaista osata ja oppia kansainvälistyneessä (globaalissa) ympäristössä. Mutta se mikä tuottaa ongelmia on suomenkielisten tutkinto-ohjelmat rajaaminen ulkopuolelle.

Miten tähän on tultu? 

> Korkeakoulujen ydintehtävän (laadullinen osaaminen, sivistystehtävä) muuttuminen: korkeakoulut ovat markkinaistuneet ja ruvenneet toimimaan kilpailemisen välineenä markkinaehtoisella kentällä: fokus on siirtynyt valvomaan, että korkeakoulut tuottavat osaamista ensisijassa yritysten (kansainväliset yritykset) tarpeisiin. Tämä on sinänsä salakavala muutos, koska muutos solahtaa ajatukseen osaamisen tärkeydestä työelämään. 

> Muutos ei ole syntynyt tyhjiössä vaan kytkeytyy laajempaan, kapitalistiseen talousjärjestelmään ja uusliberalistiseen ideologiaan. Tässä talous-poliittisessa järjestelmässä korkeakoulujen resurssit tiukentuvat (politiikan tasolta tulevat leikkaukset, kilpailu tutkimusrahoitukesta kv-ympäristössä ym.). Myös vuonna 2010 voimaan tullut yliopistolaki (Vanhasen II hallitus) vaikuttaa: uudistus erotti korkeakoulut muodollisesti julkisen vallan piiristä ja antoi oikeuden harjoittaa liiketoimintaa. Tästä eteenpäin korkeakoulujen tulospaineet ovat kasvaneet. 

Korkeakoulujen muutos on siis tapahtunut suhteessa paikallispolitiikkaan ja kv-kehykseen. Jatkuva kilpaileminen, markkinoiden rooli (kv-yritykset ja globalisaatio) leimaavat korkeakoulujen sisältöä. Kuinka koulutus suunnitellaan? Esimerkiksi tehostetaanko opintoja lyöttämällä yhteen useampi kurssi, jotta opiskelijoita saadaan nopeammin valmistumaan? Muutos vaikuttaa myös tapaan suhtautua opiskelijoihin, myös opiskelijoiden elämään itseensä: yleisesti muutos tuottaa eriarvoistavia lopputulemia.