Milloin askarteluharrastus muuttuu lapsen räpeltämisestä aikuisen harrastuneisuudeksi?

Vierailija kirjoitti:

Noin lähtökohtaisesti jokainen saa harrastaa mitä haluaa, jos se ei toisia tai luontoa vahingoita. Ja mielestäni on todella hienoa, jos joku on niin taitava, että onnistuu tekemään harrastuksestaan ammatin. 
Mutta henkilökohtaisesti en arvosta tiettyjä asioita. Ensinnäkin sitä, että hyviä tarvikkeita haaskataan. Toiseksi sitä, että selvästi omia, selvästi harrastajatasoisia töitä rinnastetaan ammattilaisten töihin, ja vaaditaan ihailua tai jopa palkkaa pelkästään siitä, että tämä on käsin tehtyä. 
Oppirahat on jokaisen maksettava, ja itsekin olen joskus joutunut heittämään jonkin tekeleen roskiin. Mutta pääsääntöisesti puran neuleen, johon en ole tyytyväinen, ja jos vaikka ompelus menee piloille, teen kankaasta jotain pienempää. Nykyään pyrin löytämään materiaalit kirppareilta.

Kuumaliimasta en ole koskaan innostunut, koska en harrasta koriste-esineitä muutenkaan. Keramiikkaa tekisin mielelläni, jos pilalle menneet yritelmät saisi ajatuksen voimalla muutettua raakasaveksi.

Hienosti tiivistetty. Jos ihminen ostaa vaikka nyt näitä Joulupalloja pussillisen niin ne ovat ammattilaisten hong kongissa tekemiä ja käyneet läpi tehtaan tuotetarkastuksen. Eivätkä maksakaan juuri mitään, varsinkaan kirpparilla. Turha on kenenkään tuhrata aikaansa ja pilata kalliita materiaaleja, kun eihän ne miltään näytä muutenkaan. Senkin ajan voi käyttää johonkin hyödylliseen, vaikka liikuntaan.

Lapsen ja aikuisen askartelulla ei ole selkeää rajaa. Jotkut ovat pienestä pitäen lahjakkaita. Toiset taas eivät opi koskaan askartelemaan mitään hyvin- eivät edes aikuisina.
Ne, jotka arvostelevat osaamatta itse tehdä mitään voi unohtaa. He eivät yksinkertaisesti osaa arvioida tekniikkaa. On ihan sama pitääkö jonkun töistä, mutta pitää olla ymmärrys miten ne on tehty ja miten taitavasti. Puhutaan siis kahdesta eri asiasta, kun puhutaan askartelusta ja mikä on omasta mielestä hienoa. Kannattaa siksi aina kysyä, että mitäs se arvostelija itse sitten osaa arkarrella ja tehdä.
Lapsi opettelee, aikunen neuvoo, joten siinä vaiheessa kun lapsi kykenee tekemään itse hän on osaamisensa tiellä hyvällä alulla. Estetiikan taju  kehittyy myös ohjauksen alla sekä tarjoamalla virikkeitä, esimerkkejä, kiertämällä erilaisissa näyttelyissä/tapahtumissa katsomassa mitä kaikkea ihmiset osaavat askarrella. Ideat syntyvät niin ja tietysti somesta löytyy aivan kaikkea malliksi. Niissäkin osaaminen näkyy siinä, ettei suoraan kopioi samanlaisia ja yrittää suunnitella oman näköisiä.
Makuasiat ovat aina tosi henkilökohtaisia, eikä niistä kannattaisi hirveän suoraan räkiä toiselle miten joku on rumaa tai lapsellista. Meillä päin sanottaisiin huonotapaiseksi ja epäkohteliaaksi.


 

Vierailija kirjoitti:

Noin lähtökohtaisesti jokainen saa harrastaa mitä haluaa, jos se ei toisia tai luontoa vahingoita. Ja mielestäni on todella hienoa, jos joku on niin taitava, että onnistuu tekemään harrastuksestaan ammatin. 
Mutta henkilökohtaisesti en arvosta tiettyjä asioita. Ensinnäkin sitä, että hyviä tarvikkeita haaskataan. Toiseksi sitä, että selvästi omia, selvästi harrastajatasoisia töitä rinnastetaan ammattilaisten töihin, ja vaaditaan ihailua tai jopa palkkaa pelkästään siitä, että tämä on käsin tehtyä. 
Oppirahat on jokaisen maksettava, ja itsekin olen joskus joutunut heittämään jonkin tekeleen roskiin. Mutta pääsääntöisesti puran neuleen, johon en ole tyytyväinen, ja jos vaikka ompelus menee piloille, teen kankaasta jotain pienempää. Nykyään pyrin löytämään materiaalit kirppareilta.

Kuumaliimasta en ole koskaan innostunut, koska en harrasta koriste-esineitä muutenkaan. Keramiikkaa tekisin mielelläni, jos pilalle menneet yritelmät saisi ajatuksen voimalla muutettua raakasaveksi.

Itse asiassa, kyllähän raakapoltetun savityön saa vielä pelastettua uudelleen saveksi jos et ole mennyt lasituspolttamaan sitä vaan huomaat esim. halkeaman tms ongelman eka polton jälkeen. Suurin osa savikokeiluista ei päädy lopulliseksi työksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin lähtökohtaisesti jokainen saa harrastaa mitä haluaa, jos se ei toisia tai luontoa vahingoita. Ja mielestäni on todella hienoa, jos joku on niin taitava, että onnistuu tekemään harrastuksestaan ammatin. 
Mutta henkilökohtaisesti en arvosta tiettyjä asioita. Ensinnäkin sitä, että hyviä tarvikkeita haaskataan. Toiseksi sitä, että selvästi omia, selvästi harrastajatasoisia töitä rinnastetaan ammattilaisten töihin, ja vaaditaan ihailua tai jopa palkkaa pelkästään siitä, että tämä on käsin tehtyä. 
Oppirahat on jokaisen maksettava, ja itsekin olen joskus joutunut heittämään jonkin tekeleen roskiin. Mutta pääsääntöisesti puran neuleen, johon en ole tyytyväinen, ja jos vaikka ompelus menee piloille, teen kankaasta jotain pienempää. Nykyään pyrin löytämään materiaalit kirppareilta.

Kuumaliimasta en ole koskaan innostunut, koska en harrasta koriste-esineitä muutenkaan. Keramiikkaa tekisin mielelläni, jos pilalle menneet yritelmät saisi ajatuksen voimalla muutettua raakasaveksi.

Hienosti tiivistetty. Jos ihminen ostaa vaikka nyt näitä Joulupalloja pussillisen niin ne ovat ammattilaisten hong kongissa tekemiä ja käyneet läpi tehtaan tuotetarkastuksen. Eivätkä maksakaan juuri mitään, varsinkaan kirpparilla. Turha on kenenkään tuhrata aikaansa ja pilata kalliita materiaaleja, kun eihän ne miltään näytä muutenkaan. Senkin ajan voi käyttää johonkin hyödylliseen, vaikka liikuntaan.

En kyllä ketään neuvoisi kaupasta uusia muovipalloja ostamaan, noin ekologisesta näkökulmasta ainakaan. Itselläni on nimenomaan kotimaisten käsityöläisten tekemiä palloja, ulkomailta ostettuja vintage-palloja sekä omien lasteni tekemiä joulukoristeita. Itseni ei ole tarvinnut koskaan ostaa Hong Kongissa valmistettuja joulukoristeita, vaikka kieltämättä varmaan kyseessä olisi hieno vintage-kama, sillä siellä tuskin on 1980-luvun jälkeen krääsää tehty. 
-se jota lainasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin lähtökohtaisesti jokainen saa harrastaa mitä haluaa, jos se ei toisia tai luontoa vahingoita. Ja mielestäni on todella hienoa, jos joku on niin taitava, että onnistuu tekemään harrastuksestaan ammatin. 
Mutta henkilökohtaisesti en arvosta tiettyjä asioita. Ensinnäkin sitä, että hyviä tarvikkeita haaskataan. Toiseksi sitä, että selvästi omia, selvästi harrastajatasoisia töitä rinnastetaan ammattilaisten töihin, ja vaaditaan ihailua tai jopa palkkaa pelkästään siitä, että tämä on käsin tehtyä. 
Oppirahat on jokaisen maksettava, ja itsekin olen joskus joutunut heittämään jonkin tekeleen roskiin. Mutta pääsääntöisesti puran neuleen, johon en ole tyytyväinen, ja jos vaikka ompelus menee piloille, teen kankaasta jotain pienempää. Nykyään pyrin löytämään materiaalit kirppareilta.

Kuumaliimasta en ole koskaan innostunut, koska en harrasta koriste-esineitä muutenkaan. Keramiikkaa tekisin mielelläni, jos pilalle menneet yritelmät saisi ajatuksen voimalla muutettua raakasaveksi.

Hienosti tiivistetty. Jos ihminen ostaa vaikka nyt näitä Joulupalloja pussillisen niin ne ovat ammattilaisten hong kongissa tekemiä ja käyneet läpi tehtaan tuotetarkastuksen. Eivätkä maksakaan juuri mitään, varsinkaan kirpparilla. Turha on kenenkään tuhrata aikaansa ja pilata kalliita materiaaleja, kun eihän ne miltään näytä muutenkaan. Senkin ajan voi käyttää johonkin hyödylliseen, vaikka liikuntaan.

Ajatteletko samoin vaikkapa islantilaisista villapaidoista? Että tilaa temusta vaan, älä missään nimessä yritä itse näpertää?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ja aikuisen askartelulla ei ole selkeää rajaa. Jotkut ovat pienestä pitäen lahjakkaita. Toiset taas eivät opi koskaan askartelemaan mitään hyvin- eivät edes aikuisina.
Ne, jotka arvostelevat osaamatta itse tehdä mitään voi unohtaa. He eivät yksinkertaisesti osaa arvioida tekniikkaa. On ihan sama pitääkö jonkun töistä, mutta pitää olla ymmärrys miten ne on tehty ja miten taitavasti. Puhutaan siis kahdesta eri asiasta, kun puhutaan askartelusta ja mikä on omasta mielestä hienoa. Kannattaa siksi aina kysyä, että mitäs se arvostelija itse sitten osaa arkarrella ja tehdä.
Lapsi opettelee, aikunen neuvoo, joten siinä vaiheessa kun lapsi kykenee tekemään itse hän on osaamisensa tiellä hyvällä alulla. Estetiikan taju  kehittyy myös ohjauksen alla sekä tarjoamalla virikkeitä, esimerkkejä, kiertämällä erilaisissa näyttelyissä/tapahtumissa katsomassa mitä kaikkea ihmiset osaavat askarrella. Ideat syntyvät niin ja tietysti somesta löytyy aivan kaikkea malliksi. Niissäkin osaaminen näkyy siinä, ettei suoraan kopioi samanlaisia ja yrittää suunnitella oman näköisiä.
Makuasiat ovat aina tosi henkilökohtaisia, eikä niistä kannattaisi hirveän suoraan räkiä toiselle miten joku on rumaa tai lapsellista. Meillä päin sanottaisiin huonotapaiseksi ja epäkohteliaaksi.


 

Totta joka sana. Eivät kaikki ymmärrä ja se voi johtua myös omasta kasvatuksestaan, kun eihän ennenvanhaan suvaittu mitään joutavointia, kaikella tekemisellä piti olla tosi tarkoitus.

 Kangasta kudottiin, koska sitä tarvittiin. Samoin muita lämpöisiä vaatteita. Joku osasi tehdä hienon puukon, sellaista tarvittiin ja kirvesvartta, mutta ei täällä näillä lakeuksilla ole liikoja kruusailuja tarvittu. Kyllä paheksuttiin muitakin tyhjän höpisemisiä, joutavia lurituksia ja etenkin tanssin riettaalisuutta.

Suorana piti seistä ja totisena valokuvissakin ei ollut selffieitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun askartelija ottaa huomioon paloturvallisuuden tekeleessään ja laatu, kestävyys. Ja miten valot vaihdetaan kun yksi sammuu. Toki se voi olla edelleen lapsitekele.

Tokihan olet maininnut k.o. lapsitekeleen tekijälle asiasta ja muistuttanut paloturvallisuudesta. Muutenkin voinet valistaa askartelemisen epäsopivuudesta noin aikuisen ihmisen kyseessä ollen. 

Tuskin kukaan estää aikuisia askartelemasta. Jos askartelu tai käsityöt sisältävät vaarallisia elementtejä muille videolla tai ohjeessa, on hyvä muistuttaa ettei monet lapset osaa varoa tulta tai teräviä neuloja yms.

Askartelu on kivaa. Teen paljon kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa, kuuntelen samalla podcasteja ja äänikirjoja. 

Huovutan, maalaan, kudon, virkkaan, teen savitöitä, unisieppareita, kollaaseja, kortteja ja juu myös kuumaliimaan.

Sitä aina innostuu jostain itselleen uudesta ja haluaa haastaa itseään.

 Olen varmaan sitten semmoinen rebel, vaikken tiennytkään olevani.