Milloin askarteluharrastus muuttuu lapsen räpeltämisestä aikuisen harrastuneisuudeksi?
Tuli mieleen kun sattuneesta syystä törmään paljon esim. instassa erilaisiin askarteluihin (esim. juuri joku nainen kuumaliimasi tammenterhoihin valoja ja teki niistä kauniita pöytäkoristeita) että omassa lähipiirissä ei tällaista ole kovastikaan arvostettu vaan enemmän ollut mieli että pyh lasten juttuja. Tekeehän monet aikuiset nukkekotejakin, itse kalusteita ja vaikka mitä upeita minimaailmoja.
Missä siis menee sinun raja mitä aikuinen saa virallisesti harrastaa?
Onhan vaikka savityötkin vain muovailua minkä saman lapsi toteuttaa muovailuvahalla, aikuinen uunissa polttamalla ja lasittamalla jne.
Entä virkkaus tai muut käsityöt? Korttiaskartelu? Maalaus?
Saako olla vielä aikuisena runsas mielikuvitus ja intoa tehdä käsillään asioita?
Kommentit (25)
Noo luovilla aloilla taiteilijat yleensä pyrkivät avaamaan teostensa taustoja ja niihin liittyy jotakin muutakin filosofista jargonointia tai runollisuutta kuin se, että "onpa kiva kuumaliimailla".
Eihän mikään varsinaisesti ole kiellettyä mutta aika moni haluaa myös viettää elämänsä ns. samanhenkisten kanssa eli jos on kovin jalostunut, niin voi olla ettei halua saada vaikutteita kuumaliimailijalta.
Eikö tällaisia tehneet aikaansaavat perheenäidit ja ehtoisat emännät muinoin 1980- ja 1990-luvulla kaikenlaisiin juhliin? Oli ylpeys jos oli itse tehdyt kranssit ja kynttilät ja muut pöytäkoristeet, syksyllä ikkunoihin leikellyt lumihiutalekoristeet ja ämpäriin tehdyt jäälyhdyt, lastenjuhlissa itsetehdyt serpentiinit, nimikyltit koristeluineen jne. Ne vaan kaikki jäi kun ihmisille tuli kännykät ja halpa krääsä valtasi markkinat.
Vierailija kirjoitti:
Noo luovilla aloilla taiteilijat yleensä pyrkivät avaamaan teostensa taustoja ja niihin liittyy jotakin muutakin filosofista jargonointia tai runollisuutta kuin se, että "onpa kiva kuumaliimailla".
Eihän mikään varsinaisesti ole kiellettyä mutta aika moni haluaa myös viettää elämänsä ns. samanhenkisten kanssa eli jos on kovin jalostunut, niin voi olla ettei halua saada vaikutteita kuumaliimailijalta.
Ahaa, eli kuumaliimailu tai muu lasten räpeltämisharraste vie ajatukset pois kaikesta muusta sivistyneestä ajankäytöstä? Mielenkiintoinen teoria
Niin parempi olisi noitten tätien istua hiljaa radionsa ääressä ja vaikkapa lukea jotain sivistävää.
Sillä onhan se nyt sangen lapsellista touhua askarrella jotain koristeita itse, kun nehän voi ostaa kaupasta edullisesti. Joulukoristeetkin saa jo jouluviikolla puoleen hintaan.
Jouluksikaan ei kannata mitään valoketjuja kunnon ihmisen viritellä, koska se on pelkästään pröystäilyä ja yritystä saattaa naapurit kateellisiksi.
Mitä joulumieltä se semmoinen on?
Hemmetti, tuli just mieleen kaivaa jouluvalot esiin!
Kyllä nyt on hyvä keskustelun aihe. Itselläni on ongelmana anoppi, joka tuo ja lahjoittaa noita kötöstyksiään pyytämättä ja yllättäen kaikille joulun viettoon osallistuville kuvitellen näiden ilahtuvan muistamisesta.
Viime Joulunakin hän oli valmistanut jokaiselle jotain erikoista.
Kyllä hävetti. Olen sanonut miehelle, että mainitsisi tuosta äidilleen, että meitä hävettää hänen puolestaan ja kun hän vieläpä tekee noita kierrätystavaroista. Oli käynyt jotain kurssiakin raukka.
Kuka sellaisilla viitsii kotiaan sisustaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin parempi olisi noitten tätien istua hiljaa radionsa ääressä ja vaikkapa lukea jotain sivistävää.
Sillä onhan se nyt sangen lapsellista touhua askarrella jotain koristeita itse, kun nehän voi ostaa kaupasta edullisesti. Joulukoristeetkin saa jo jouluviikolla puoleen hintaan.
Jouluksikaan ei kannata mitään valoketjuja kunnon ihmisen viritellä, koska se on pelkästään pröystäilyä ja yritystä saattaa naapurit kateellisiksi.
Mitä joulumieltä se semmoinen on?
Muovinen joulu pallo kestää isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Mitä noita aina uudia ostamaan tai itse väkertämään. Kallista sähköäkin kuluu siinä buumereitten kuumaliimailussa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt on hyvä keskustelun aihe. Itselläni on ongelmana anoppi, joka tuo ja lahjoittaa noita kötöstyksiään pyytämättä ja yllättäen kaikille joulun viettoon osallistuville kuvitellen näiden ilahtuvan muistamisesta.
Viime Joulunakin hän oli valmistanut jokaiselle jotain erikoista.
Kyllä hävetti. Olen sanonut miehelle, että mainitsisi tuosta äidilleen, että meitä hävettää hänen puolestaan ja kun hän vieläpä tekee noita kierrätystavaroista. Oli käynyt jotain kurssiakin raukka.
Kuka sellaisilla viitsii kotiaan sisustaa.
Voi, että meidän mummo tapasi kutoa kaikille sukat Jouluksi, kunnes kätensä menivät aivan koppuroiksi.
Vierailija kirjoitti:
Hemmetti, tuli just mieleen kaivaa jouluvalot esiin!
Syntiä se on sellainen terhentely, kun eihän ole vielä aattokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noo luovilla aloilla taiteilijat yleensä pyrkivät avaamaan teostensa taustoja ja niihin liittyy jotakin muutakin filosofista jargonointia tai runollisuutta kuin se, että "onpa kiva kuumaliimailla".
Eihän mikään varsinaisesti ole kiellettyä mutta aika moni haluaa myös viettää elämänsä ns. samanhenkisten kanssa eli jos on kovin jalostunut, niin voi olla ettei halua saada vaikutteita kuumaliimailijalta.
Ahaa, eli kuumaliimailu tai muu lasten räpeltämisharraste vie ajatukset pois kaikesta muusta sivistyneestä ajankäytöstä? Mielenkiintoinen teoria
Jos asia on sellainen mitä 5v pystyy tekemään niin kyllä se silloin on lasten räpeltämisharrastus, vaikka aikuinenkin siitä nauttisi. Miksi tämä loukkaa? On paljon asioita, mitä 5v ei pysty tekemään, näitä voi kutsua hyvällä omatunnolla aikuisten harrastuksiksi sitten.
Siinä vaiheessa kun aikuinen tai teini tekee niitä
Niin parempi olisi noitten tätien istua hiljaa radionsa ääressä ja vaikkapa lukea jotain sivistävää.
Sitten kun he lukevat niin väärä kirja, väärin luettu ja väärin keskusteltu :D
Parempi vaan kun elää omaa elämäänsä ja antaa toisten elää omiaan.
Silloin kun askartelija ottaa huomioon paloturvallisuuden tekeleessään ja laatu, kestävyys. Ja miten valot vaihdetaan kun yksi sammuu. Toki se voi olla edelleen lapsitekele.
Siitähän oli se kuuluisa näytelmäkin mikä meni ihan Helsingissä asti: Minä, askartelija. Taisi olla ihan kovat nimet näyttelemässä lavalla. Ja aikuisia olivat kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Siitähän oli se kuuluisa näytelmäkin mikä meni ihan Helsingissä asti: Minä, askartelija. Taisi olla ihan kovat nimet näyttelemässä lavalla. Ja aikuisia olivat kaikki!
Näin siitä kerrotaan: "Näytelmä kertoo askartelun voimasta, askartelun ylä- ja alamäistä, ja niistä vaaroista joihin rakkaus askarteluun saattaa meidät suistaa.
Kuka meissä oikein askartelee, ja kuinka paljon meillä lopulta on vaikutusvaltaa omiin askarteluihimme?"
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun askartelija ottaa huomioon paloturvallisuuden tekeleessään ja laatu, kestävyys. Ja miten valot vaihdetaan kun yksi sammuu. Toki se voi olla edelleen lapsitekele.
Tokihan olet maininnut k.o. lapsitekeleen tekijälle asiasta ja muistuttanut paloturvallisuudesta. Muutenkin voinet valistaa askartelemisen epäsopivuudesta noin aikuisen ihmisen kyseessä ollen.
Noin lähtökohtaisesti jokainen saa harrastaa mitä haluaa, jos se ei toisia tai luontoa vahingoita. Ja mielestäni on todella hienoa, jos joku on niin taitava, että onnistuu tekemään harrastuksestaan ammatin.
Mutta henkilökohtaisesti en arvosta tiettyjä asioita. Ensinnäkin sitä, että hyviä tarvikkeita haaskataan. Toiseksi sitä, että selvästi omia, selvästi harrastajatasoisia töitä rinnastetaan ammattilaisten töihin, ja vaaditaan ihailua tai jopa palkkaa pelkästään siitä, että tämä on käsin tehtyä.
Oppirahat on jokaisen maksettava, ja itsekin olen joskus joutunut heittämään jonkin tekeleen roskiin. Mutta pääsääntöisesti puran neuleen, johon en ole tyytyväinen, ja jos vaikka ompelus menee piloille, teen kankaasta jotain pienempää. Nykyään pyrin löytämään materiaalit kirppareilta.
Kuumaliimasta en ole koskaan innostunut, koska en harrasta koriste-esineitä muutenkaan. Keramiikkaa tekisin mielelläni, jos pilalle menneet yritelmät saisi ajatuksen voimalla muutettua raakasaveksi.
Vierailija kirjoitti:
Noo luovilla aloilla taiteilijat yleensä pyrkivät avaamaan teostensa taustoja ja niihin liittyy jotakin muutakin filosofista jargonointia tai runollisuutta kuin se, että "onpa kiva kuumaliimailla".
Eihän mikään varsinaisesti ole kiellettyä mutta aika moni haluaa myös viettää elämänsä ns. samanhenkisten kanssa eli jos on kovin jalostunut, niin voi olla ettei halua saada vaikutteita kuumaliimailijalta.
Hauska kyllä. No mutta kerro mitä kovin jalostuneet harrastaa?
Minä lopein nyt tällä hetkellä kaiken askarteluni, kun luin tästä ketjusta, että mitä te oikeasti olette tekeleistäni ajatelleet. Voi minua idioottia. Olenpa vielä postannut kuvia niistä Pinterestiinkin. Täytynee nyt pohtia jotain aikuisille sopivanpaa viihdettä.
Raja aikuisen harrastamisessa menee siinä, että tuomitsen muiden tai itsensä vahingoittamisen. Mun puolesta aikuinen saa vaikka muovailla muovailuvahalla, jos se on hänestä mukavaa. Arvostan käsillään tekeviä ihmisiä.