Tässä maassa on hankala elää ei-luterilaisena
Kommentit (8)
Hän on siis ihan suomalainen, muslimiksi aikoinaan kääntyneiden suomalaisten vanhempien lapsi.
Vierailija:
niin aika hankalaa on.
Nuori polvikin käy jouluna ja pääsiäisenä kirkossa, tahtoo ehdottomasti ne kirkkohäät, rippikoulut on käytynä ja lapset kastettu.
Mieheni sukukin on luterilaista, paitsi hänen vanhempansa jotka siis ovat aikoinaan valinneet islaminuskon.
Eikä meidän elämämme siltikään ole lainkaan vaikeaa :) Ajoittain on pieniä kiistoja ja näkemyseroja lähinnä lasten kasvatukseen ja opetukseen liittyen, mutta ne eivät johdu mitenkään tästä yhteiskunnasta, vaan siitä, että me vanhemmat edustamme eri uskontokuntaa ja elämänkatsomusta.
Kurjaa, jos sinulla on toisenlaisia kokemuksia ei-luterilaisena :( Voisitko kertoa perusteluita ja esimerkkejä siitä, miksi koet elämän ei-luterilaisena vaikeaksi?
T: 2/6
noita luterilaisten rituaaleja noudattaa (siis eikö lakikin jo sano että ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen vasten omaatuntoa? Minulle esim ristiäiset ja rippijuhlat on uskonnon harjoittamista, ne liittyy siihen uskontoon)
Minä itse olen vetänyt rajan siihen, että en mene tilaisuuksiin, jossa ollaan joko kirkossa tai seurakuntatalolla, tai jos paikalla on pappi (esim. ristiäiset kotona). Rippijuhlissa, ristiäisissä ja häissä meidän perhe jättää kirkollisen osuuden väliin, ja menemme vasta kahville/juhlaan. Hautajaisissa en mene siunaustilaisuuteen vaan vasta muistotilaisuuteen, hautajaisia ei tosin ole suvussamme (onneksi) vuosikausiin ollut, ei sinä aikana kun olen ollut mieheni kanssa yhdessä.
En myöskään ateistina osallistu mieheni uskonnon juhliin. Lapsille yritetään tehdä jokaista ympärillä ja suvussa vallitsevaa vaihtoehtoa, siis islamia, ateismia ja luterilaisuutta, sen verran tutuksi, että isompana voivat itse valita oman tiensä. He siis saavat olla mukana vaikkapa joulun vietossa isovanhempien kanssa, ja juhlia islamin juhlia isänsä ja tämän vanhempien kanssa. Mutta mitään vaihtoehtoa ei korosteta yli muiden, eikä opeteta että tämä on se oikea tie.
T: 2, 6 ja mitä vielä
Vierailija:
noita luterilaisten rituaaleja noudattaa (siis eikö lakikin jo sano että ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen vasten omaatuntoa? Minulle esim ristiäiset ja rippijuhlat on uskonnon harjoittamista, ne liittyy siihen uskontoon)
Menen hautajaisiin, mutta vasta sinne tilaisuuteen, en kappeliin enkä kirkkoon. Häiden kanssa myös näin, vastaanotolle menen, mutten kirkkoon. Kunhan on jämäkkä, sekä osoittaa kunnioitusta toisten vakaumusta kohtaan ja noudattaa hyviä tapoja, ei ole vaikeaa.
T: ei-luterilainen (perheemme on ateisti-muslimiperhe, eikä tule juuri nyt mitään uskonnosta tai sen puutteesta aiheutuneita ongelmia eteen)