Mitä tahansa, missä tahansa, mistä tahansa luenkin ja kuulen, kuvittelen sen kaiken mielessäni olevan kritiikkiä ja tuomintaa ja ostrakismia ja ylipäätään kuvausta minusta. Tätä jään sitten sulattelemaan päivät pitkät kysellen, että ehkäpä he ovat olleet aina oikeassa. Että olen viallinen ja kaikin puolin epäkelpo.

Lapsuudessa kun nettiä ei vielä ollut kotona, niin fiktiosta ahmin identiteettejä ja persoonallisuuspiirteitä sulauttakseni ne omaan itseeni.

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu