Masentaako sinua ajatus,että jonain päivänä kaikki omistamasi on vain ongelma lapsillesi ja he koettavat päättä mitä tehdä tavaroillesi

Ei lapsia, ei masennusta. Ei korppikotkia odottamassa kuolemaani. 😊

Myy kaikkea mitä voi myydä!.Kannattaa alkaa tyhjästä asuntoa tavaroista kun vielä hyvässä kunnossa on.Tän neuvon sain tuttavalta joka äskettäin poistui kun täältä..Priorisoi tavarat.

Äitini oli asunut samassa asunnossa yli 50 vuotta, sinne oli säilötty minun ja poikanikin tavaroita. En minä mitään tee vanhoilla valokuva-albumeilla mistä kuvista en tunne ketään. Joo, valokuvat joutaaa roskiin jos nyt ei.ihan joku hieno taideteos ole. Kuka minunki ryyppykuvia haluaa katella?

Mistä sitä tietää kuka kuolee ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Mietin mitä ne tekee esimerkiksi kaikilla mun valokuva-albumeilla. 

Sama mulla. Lisäksi, jos eivät tajua myydä arvokkaita esineitä vaan antavat ne jollekin talonntyhkentäjälle 😒

Minä myisin ne nyt, mutta mies ei suostu.

Mitä tämä arvotavara on? Ihmiset usein luulevat omistavansa arvokastakin. Kyseessä ilmeisesti miehesi perintöä ja veikkaan, että melkoista rojua, kun sinä haluat eroon. 

Minä perin monta metsästys- ja kilpa-asetta. Toki ne eriteltiin perukirjaan. Eri

Kuka niitä on valmis ostamaan? Ostaja määrittää arvon. 

Toiset metsästäjät ja ampumaharrastajat ostivat.  Sain myytyä myös moottorikelkan, traktorin, mökin ja talon. Kaikki meni. Metsät jätin vanhuuden turvaksi. 

Aseet oli ainoastaan arvokasta talon sisällä, muut tavarat tavallista kodinirtaimistoa, jolla ei arvoa. Taloa ja mökkiä ei tarvinnut tyhjentää. Valokuvat hain vain pois.

En ole haalinut mitään. Ja jos välillä olenkin, parin vuoden välein keräykseen / kaatopaikalle. Ei vois vähempää kiinnostaa joku tavara.

Käytän kaiken loppuun. Astioita ja vaatteita ja sisustusjuttuja olen tosin jo antanut lapselleni, mitä vaan on huolinut. 

kerään kirjoja,taidetta jne. osa on arvokkaita toivon että perijät tajuavat myydä hyvään hintaan.

Ihaninta on välillä kerätä kaikki isoihin jätesäkkeihin ja viedä kaatopaikalle.

Jos kaikki mitä tulet lapsillesi jättämään on heidän mielestään vain ongelma, voivat he kieltäytyä perinnöstö = ongelma ratkaistu.

Meillä on se ongelma, että osa perinnöstä tulee olemaan riesa, mutta toinen osa joidenkin mielestä himoittu.

Vierailija kirjoitti:

Ei masenna mutta ahdistaa. Itselläni sama ongelma edessä kun vanhemmista aika jättää. Siellä sitä on homeenhajuista roinaa yli sata neliötä. Omiani myyn pois, jotta pääsen muuttamaan pienempään asuntoon ennen kuolemaa. Ja rahalle on käyttöä ennen sitä.

Helpoiten tilaat arvioinnin ja tyhjennyksen sinne yli 100 m2 paikkaan sitten kun sen aika on. Ne käyvät tavarat läpi ja jos on jotain arvokasta voivat ostaa ja kuljettavat loput kierrätykseen tai kaatopaikalle. Sinun tarvitsee vain katsoa onko jotain mitä haluat pitää. 

Minä olen maalannut tauluja jotta kaikille riittää sitten varmasti. Sekä käynyt keramiikkakurssia, jotta taidetta ja värikkäitä patsaita saavat joka tasolle.

 Samoin porsliininukkeja ja kultakirjailtuja maljakoitakin. Toivotaan, että elonpäiviä riittää ja lapseni ja lapsenlapseni voivat nauttia taiteista ja kauneudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli asunut samassa asunnossa yli 50 vuotta, sinne oli säilötty minun ja poikanikin tavaroita. En minä mitään tee vanhoilla valokuva-albumeilla mistä kuvista en tunne ketään. Joo, valokuvat joutaaa roskiin jos nyt ei.ihan joku hieno taideteos ole. Kuka minunki ryyppykuvia haluaa katella?

Kannattaa kysyä valokuvista pojaltasi. Toisille ihmisille valokuvat ovat tärkeitä muistoja. Ryppyjä tai ei. 

Ei. Eiks se kuulu vähä niinkuin elämään et vanhempien roinista säästetään ne jotka resonoi jotenkin itelle ja loput heitetään tunkiolle? 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varjellut sukumme esineistöä ja toivon, että elän sen verran potkään, että lapseni aikuistuvat ja ymmärtävät niiden arvon.

Enkä tarkoita nyt rahallista arvoa, vaan sen, että parhaimmillaan levoton ihminen löytää sukunsa historiasta juurensa ja kykenee juurtumaan ja levottomuus helpottaa.

Tämä olisi hirveintä mitä omalle kohdalle voisi sattua. Velvollisuudesta joutuisi nurkissaan säilömään jotain suvun tavaroita ja niiden kautta muka rauhoittumaan. Yksi stressi lisää, kun jotain vanhaa tavaraa saa nurkkiinsa ja sitä velvollisuudesta joutuu säilömään. Tai ehkä en sitten vielä näin 45 vuotiaana ole tarpeeksi vanha ymmärtämään.

En ole aloittanut konmarittamista tai kuolinsiivousta, koska uskon, että tulen viettämään viimeiset vuodet kotona, koska mitään hoitopaikkoja ei ole eikä hoitajiakaan. Silloin luen tuttuja kirjoja uudestaan, katselen kuvakirjoja ja tauluja ja valokuvia, jotka ovat minulle rakkaita muistoja.

Vierailija kirjoitti:

En ole aloittanut konmarittamista tai kuolinsiivousta, koska uskon, että tulen viettämään viimeiset vuodet kotona, koska mitään hoitopaikkoja ei ole eikä hoitajiakaan. Silloin luen tuttuja kirjoja uudestaan, katselen kuvakirjoja ja tauluja ja valokuvia, jotka ovat minulle rakkaita muistoja.

Kun ei tiedä milloin kuolee, niin kuolinsiivouksen tekeminen on vaikeaa. En ala elämään kymmeniä vuosia minimaalisen tavaramäärän kanssa. Uutta tavaraa ostan mahdollisimman vähän, mutta en heitä pois itselleni käyttökelpoista tavaraa.

Ei. Olen karsinut tavarani vähiin. En ole minimalisti, mutta tavaraa olen karsinut rankalla kädellä. Samoin äitini. Molemmat lapset tuntuvat menevän samoilla linjoilla - less is More. Seuraan sivusta yhden helvatinmoisen kuolinpesän raivaamista. Sitä vaan miettii mihin ihmeeseen sitä kaikkea tavaraa on tarvittu....

Lapsia ei ainakaan tunnu ahdistavan, ovat jakaneet jo autonikin valmiiksi. Lapset 11 ja 13v, itse 48v.

Pitää keskittyä saamaan toinenkin auto kasaan ennen kuin mekaanikolle tulee kilometrit täyteen.

Arvokkaimmista maalauksista on aitoustodistukset. En niitä itse myy, kun niitä haluan katsella. Korut voisin myydä pois, kun en enää niitä käytä. Kuolleena ei kuitenkaan haittaa mitä tavaroille lopulta tapahtuu. Rahaa jää riittävästi, että voivat palkata jonku tyhjentämään asunnon.