Mitä ajattelisit jos 5v poikani tulisi juttelemaan sinulle tuntematta sinua?
Poika on omalla tavallaan ujo ja varautunut, mutta uskaltaa kumminkin mennä juttelemaan tuntemattomille varsinkin aikuisille. Yksikin päivä jutteli ja kyseli pitkään naapurin muutossa apuna olleen miehen kanssa. Kyseli mihin naapurit on muuttamassa ja ihmetteli, että kukakohan on sotkenut meidän rappuset kynttilällä...
Nytkin juttelee tuolla pihalla samassa talossa asuvan miehen kanssa, joka on pesemässä autoaan.
Pitäisikö minun huutaa lapsi aina pois jos huomaan hänen " kiusaavan" muita vai annako vain jutella?
Jos lapsi tulisi juttelemaan sinulle niin olisiko vain mukavaa, vai toivoisitko koko ajan, että lapsi häipyisi ja jättäisi sinut rauhaan? :)
Kommentit (22)
Positiivisen vastaanoton saa lähes aina. Jos ei saa, lopettaa höpötyksen siihen.
Anna hölpöttää, kiva kun lapsi on sosiaalisesti rohkea.
Minä olen sisällä nukuttamassa nuorempia ja esikoinen on yksin pihalla, muuten varmaan menisin myös ainakin lähelle jos en juttelisi.
Olen jostain syystä sellainen että lapset aika usein käyvät juttusille :) Juttelevat lapset ovat mukavia, eivät ärsyttäviä. Aikuisen pitää osata irrottautua tilanteesta nätisti silloin kun riittää. Voi sanoa vaikka että " kuule, minua odottaa kotona juuri sinun ikäisesi tyttö ja nyt minun on pakko lähteä hänen luokeen, oli tosi mukava jutella."
Tosin olen aika hanakka kutsumaan oman 3 vuotiaani pois, varsinkin jos hän juttelee ihmisille, jotka ovat omissa pihoissaan(asumme rivarissa) Yleisillä paikoilla mielestäni asia ok, mutta katson kuitenkin tarkoin juttukaverin reaktion, kiinnostaako häntä lapseni seurallisuus..
Itellä myös sosiaaliset puheliaat lapset, jotka juttelee vieraille. Itse taas olen aika epäsosiaalinen ollut lapsesta saakka. Oudolta se aluksi tuntui, mut ovat varmaan isäänsä tulleet ja kai parempi niin =)
Meilläkin tultiin äsken sisään. Sama se onko lapsi kahdeksalta omalla pihallaan vai olohuoneessa kun ei kuitenkan nuku ennen yhdeksää.
suihkautin, nyt laittavat yökkäreitä. Kohta iltapalalle ja yhdeksältä nukkumaan. Mun mielestä perjantaina ihan tosi hyvä aika.
Ja todellakin on omalla kotipihalla (pienkerrostalo) ja nyt on tullut jo sisälle. Ihan hyvä, että tykkää olla ulkona!
ap
Rohkeasti juttelemaan tulevat lapset ovat ihania. Ja mä tykkään höpöttää heidän kanssaan. Jos lapsen mulle tuntematon äiti tai isä tulee mukaan keskusteluun, niin mä en koe sitä kovin kivaksi. Tulee fiilis, ettei se vanhempi luota muhun.
Mun 4-vuotias poika tervehtii iloisesti ja kovaan ääneen bussikuskeja, kaupan kassoja ja ihmisiä hisseissä (ei juttele muuten vieraille), mutta aika usein käy niin, että aikuinen ei tervehdi takaisin. Varsinkin moni bussikuski jää tuppisuuksi, vaikka itse ovat valittaneet yleisönosastoissa, ettei heitä tervehditä.
Jos kerran mukavasti juttelee, niin mikä ettei voisi siinä ihmetellä muiden touhja ja jutustella. Hieno ominaisuus lapsessa, harvinaista kyllä!
Juttelee niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Joskus olen sanonut, et ei tarvi mennä kaikille jutteleen, koska on ihmisiä, jotka ei välttis tykkää siitä. Mut toisaalta on tosi vaikeaa estää tuota neitiä tarinoimasta ihmisille.
Nämä positiiviset kommentithan on kaikki " lapsellisten" ihmisten kommentteja, mutta lapset juttelee myös lapsettomille ja niille joilla on lapset jo aikoja sitten kasvaneet isoiksi...
poika joka juttelee koko ajan ja kaikille ja vaatii hirveästi huomiota. Se on jo pikkuisen rasittavaa, kun ei ohi pääse ilman että vaatii mukaan johonkin leikkiin tms.
Yleisesti ottaen siis ihan kivaa minunkin mieölestäni, mutta vanhempien pitäisi sen verran katsoa perään, että on kuitenkin jotain rajoja.
Enkä nyt ajattele niinkään sitä, mitä ne vieraat ihmiset siitä ajattelevat, vaan sitä, mitä siinä voi tapahtua.
Maailmassa on aika paljon sairaita ja mieleltään nyrjähtäneitä ihmisiä! Vaikka lastasi ei siepattaisikaan, niin joku voi puhua hänelle tosi sairaita juttuja.
Sosiaalisuus ja ihmisluottamus ovat hienoja asioita, mutta toisaalta sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös hienovaraisuus eli se, ettei mennä kuulustelemaan ja tenttaamaan kaikkia vieraita aikuisia. Sinuna ap opettaisin lapselleni, että vieraiden aikuisten kanssa ei mennä juttelemaan, vaikka heitä voi tervehtiä.
jutella aikuisten kanssa eikä vain tuijottaa mykkänä. Yrittäisin kuitenkin opettaa hienovaraisuutta pojalle, että ei tunkeile jos huomaa että toinen ei halua jutella ja toisaalta opettaisin varovaisuutta, vaikkapa niin että vieraille voi jutella silloin kun tietää että äidin valvova silmä on läsnä. Hienoa että lapsesi on avoin ja puhelias, ei siinä ole mitään pahaa. Opeta häntä käyttämään taitoaan oikein.
Poika on ihan kiva, mutta yritän vahtia omaa lastani ja yleensä toivon vain, että poika kyllästyisi ja lähtisi tiehensä.
Tänäänkin oltiin Hesessä ja minä jonotin meille ruokia niin sillä välin poika kävi monien yksin istuvien pöydässä, mitä lie juttelemassa mutta ihmisiä tuntui hymyilyttävän :) Minäkin olen miettinyt että mitähän ne ajattelevat, negatiivista vastaanottoa ei ole tullut mutta jotkut eivät ole huomaavinaankaan. Minä kyllä juttelen muiden lasten kanssa ihan mielelläni.
Vierailija:
Enkä nyt ajattele niinkään sitä, mitä ne vieraat ihmiset siitä ajattelevat, vaan sitä, mitä siinä voi tapahtua.Maailmassa on aika paljon sairaita ja mieleltään nyrjähtäneitä ihmisiä! Vaikka lastasi ei siepattaisikaan, niin joku voi puhua hänelle tosi sairaita juttuja.
allekirjoitan siis tuon.
joka juttelee kaikille. Monenlaista on ollut vastaanotto. Joskus aikuinen ei ole huomavinaankaan, vaikka toinen ihan nätisti juttelee tai tervehtii. Joskus taas aikuinen oikein tuntuu nauttivan pikkumiehen huomiosta, ja juttelee hänki.
Ja minä kyllä juttelen lapsille. Toki en ole päätäpahkaa ryntäämästä toisten lasten " kimppuun" , mutta puhun, jos minulle puhutaan.