Miksi vasemmisto pelkää kritisoida islamia?

Miksi uskontoa, jonka nimissä rajoitetaan sananvapautta, alistetaan naisia ja rangaistaan toisinajattelijoita, on niin vaikea arvostella avoimesti?

Euroopassa olemme vuosisatojen aikana taistelleet yksilönvapauden, oikeusvaltion, naisten oikeuksien ja tieteen vapauden puolesta. Nämä oikeudet eivät syntyneet itsestään, vaan pitkän yhteiskunnallisen ja aatteellisen kamppailun tuloksena.

Silti osa eurooppalaisesta vasemmistosta tuntuu unohtavan omat periaatteensa silloin, kun keskustellaan islamista.

Uskonto ei saa olla kritiikin yläpuolella

Islamin nimissä on vainottu uskonnon arvostelijoita, perusteltu lapsiavioliittoja ja ylläpidetty lakeja, jotka asettavat naiset miehiä heikompaan asemaan. Joissakin maissa uskonnosta luopumisesta tai jumalanpilkasta voi seurata jopa kuolemanrangaistus.

Nämä eivät ole kuvitteellisia ongelmia. Ne ovat todellisia ihmisoikeuskysymyksiä.

Silti islamin arvostelu leimataan toisinaan islamofobiaksi. Muslimien syrjinnän vastustaminen on tärkeää, mutta se ei tarkoita, että uskonnolliset opit pitäisi vapauttaa kritiikistä.

Ihmisillä on oikeus uskonnonvapauteen. Uskonnoilla ei ole oikeutta vapautukseen arvostelusta.

Missä ovat vasemmiston periaatteet?

Jos puolustamme naisten oikeuksia, miksi emme arvostelisi uskonnollisia tulkintoja, jotka rajoittavat niitä? Jos puolustamme seksuaalivähemmistöjä, miksi vaikenisimme uskonnollisista järjestelmistä, jotka syrjivät heitä? Ja jos puolustamme sananvapautta, miksi uskonnon kritisointi muuttuu yhtäkkiä ongelmaksi?

Ongelma syntyy, kun vähemmistöjen puolustaminen muuttuu uskonnon puolustamiseksi. Muslimien yhdenvertaisuus ei edellytä islamin oppien hyväksymistä.

Sama mittapuu on ulotettava kaikkiin uskontoihin ja ideologioihin.

Euroopan ei pidä hävetä vapauksiaan

Yhteiskuntajärjestelmiä voidaan arvioida niiden perusteella, kuinka ne suojelevat yksilönvapautta, naisten oikeuksia, sananvapautta ja oikeusvaltiota.

Järjestelmä, jossa ihminen saa vaihtaa uskontoaan ja arvostella hallitsijaansa, on näiden periaatteiden näkökulmasta parempi kuin järjestelmä, jossa toisinajattelusta voidaan rangaista kuolemalla.

Tämä ei tarkoita, että kaikki muslimit kannattaisivat islamistista politiikkaa. Monet vastustavat uskonnollista pakkoa ja puolustavat uudistuksia. Juuri heidän oikeuksiaan meidän pitäisi puolustaa erityisen johdonmukaisesti.

Monikulttuurisuus ei tarkoita velvollisuutta hyväksyä ihmisoikeuksien loukkauksia. Syrjinnän vastustaminen ei tarkoita velvollisuutta vaieta uskonnon ongelmista.

Jos Eurooppa uskoo sananvapauteen, sen on puolustettava myös oikeutta arvostella islamia. Jos se uskoo naisten ja miesten yhdenvertaisuuteen, sen on vastustettava myös uskonnollisia käytäntöjä, jotka rikkovat tätä periaatetta.

Muuten arvomme eivät ole universaaleja. Ne ovat vain periaatteita, joita puolustamme silloin, kun se on poliittisesti helppoa.