Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsuudentraumat pomppaa jatkuvasti mieleen, kun 50 tuli mittariin. Sattumaako
06.10.2026 |
Oli risa ja kurja lapsuus, en haluaisi muistella sitä. Meidän perheessä kaiken muun p*skan lisäksi ei puhuttu asioita ikinä läpi, ne vaan unohdettiin.
Tähän mennessä olen pärjännyt ihan hyvin, mutta nyt huomaan, että p*ska kiertää kehää. Tulee jatkuvasti uudestaan mieleen ja aivan kristallin kirkkaana. Ei suostu poistumaan takavasemmalle vaan vieteriukon lailla pomppaa mieleen etualalle.
Aiheuttavat paljon itkua ja ahdistusta.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars.
Tietenkin tämä on mielessä ollut, mutta tässä on ongelmansa. Rahaa ei ihan loputtamasti ole. Sitten mä olen vähän huono puhumaan. Jos pitää käydä useampi terapeutti läpi ennenkuin löytää sen omansa... ja haluanko mä käydä niitä asioita taas läpi. Vai onko se vaan pakko, jos ei jätä rauhaan.
ap
Kai se on pakko, jos ei jätä rauhaan? Minä olen käynyt taideterapiassa, joka on hiukan erilainen terapian muoto. Olen saanut maalattua pois pahoja asioita. Olen maalannut myös tunteita ja kokemuksia. Minua se hyödytti. Aikoinaan noin 20 vuotta sitten kävin myös hypnoterapiassa muutaman kerran. Oli pakkoajatuksia. Ne loppuivat siihen. En minä oikein osaa sitö selittää, mutta sain avun. Siellä kerrottiin ihan selkeästi, miten terapeutti työskentelee ja aittaa päästämään irti siitä mikä on turhaa taakkaa, eli ne pakkoajatukset. Ihme kyllä ei ole palannut. Silloin ne tulivat mahdollisesti stressin seurauksena, tuli ahdistus ja tarve kontrolloida kaikkea. Varmasti taustalla oli vaikealta lapsuuden kokemuksia, esimerkiksi äidin kuolema. Kun lapsi menettää äitinsä, putoaa varmuudelta pohja. Se mihin on luottanut ja mikä on ollut vakaata ja turvallista, se viedään pois. Minulla oli hyvä koti, eikä siitä ole kysynys, vaan yleisesti liian suuresta menetyksestä lapsen kannalta. Ja kun ne muut ihmiset surevat, se lapsi alkaa tiedostamattaan kantaa huolta heistäkin. Minullekaan psykoterapian keskustelut eivät oikeastaan sovi. Olen yleensäkin valikoiva, kenestä ihmisestä pidän. Terapeutista on tärkeää pitää. Taideterapiassa helpottavaa oli myös se, ettei ole oikeaa tai väärää ilmaisua. Sanat ovat vaikeampia, niitä alkaa pohtia, osasiko ilmaista asiansa oikein.
Tsemppiä sinulle! Ja rohkeutta lähteä etsimään itselleen sopivaa terapiaa! Eräs vanha ystäväni oli jo aikuinen, kun hän alkoi ottaa ratsastustunteja ja löysi terapeutin, joka käyttöä eläinavusteista menetelmää. Hevonen kuuntelee, lohduttaa, rauhoittaa, eikö se hätkähdä, jos pääsee itku, vaan kannattelee vahvalla kehollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko elämässäsi nyt vähemmän kiireitä kuin tähän asti? Ehkä tähän asti muut asiat ovat pitäneet sinut niin kiireisinä, että nämä ovat jääneet taka-alalle, mutta nyt ne nousevat esiin, kun niille on enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sit mul oli ikkuna takapihalle ja vähän leluja. Ääähähähäää😭 -ap
Sinulta näyttää puuttuneen kokonaan, ne lelut nimittäin. Ne vaikuttavat kummasti kognitiiviseen kehitykseen eli ovat suorastaan pakollisia lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Lanttulekuriin pääsee vasta ylihuomenna. Äippä vie. -ap
Miten on mahdollista, että sinut on päästetty suljetulta yleensä ulos?
Olet menopaussi-iässä ja silloin naiset sekoavat elämässään neljännen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu elämän tylsyydestä ja asenteesta. Menneiden vatvominen ei auta, se on terapeuttien bisnes.
Positiivisuus ja tulevaan keskittyminen auttaa, on erittäin tärkeää hankkia mielekästä tekemistä ja haastetta aivoille. Kun ei ole tarpeeksi virikkeitä, iloa ja sisältöä elämässä, mieli alkaa nostaa menneistä ikäviä asioita esiin, joita on kaikilla, ja kärpäsestä kasvaa härkänen, asiat saavat aivan liian isot mittasuhteet ja ne tuntuvat kamalammilta kuin ovat.
Kokemusta on. Kun olin 45-50, lapset lähtivät pesästä ja elämä oli liian virikkeetöntä, alkoi menneet nousta mieleen. Keksin uutta virikkeellistä, kiinnostavaa ja mukavaa sisältöä elämään ja nyt 15 vuoden kuluttua samat muistot ovat muuttuneet niin merkityksettömiksi pikku jutuiksi, että naurattaa millaisilta möröiltä ne tuntuivat välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan mars.
Tietenkin tämä on mielessä ollut, mutta tässä on ongelmansa. Rahaa ei ihan loputtamasti ole. Sitten mä olen vähän huono puhumaan. Jos pitää käydä useampi terapeutti läpi ennenkuin löytää sen omansa... ja haluanko mä käydä niitä asioita taas läpi. Vai onko se vaan pakko, jos ei jätä rauhaan.
ap
Kai se on pakko, jos ei jätä rauhaan? Minä olen käynyt taideterapiassa, joka on hiukan erilainen terapian muoto. Olen saanut maalattua pois pahoja asioita. Olen maalannut myös tunteita ja kokemuksia. Minua se hyödytti. Aikoinaan noin 20 vuotta sitten kävin myös hypnoterapiassa muutaman kerran. Oli pakkoajatuksia. Ne loppuivat siihen. En minä oikein osaa sitö selittää, mutta sain avun. Siellä kerrottiin ihan selkeästi, miten terapeutti työskentelee ja aittaa päästämään irti siitä mikä on turhaa taakkaa, eli ne pakkoajatukset. Ihme kyllä ei ole palannut. Silloin ne tulivat mahdollisesti stressin seurauksena, tuli ahdistus ja tarve kontrolloida kaikkea. Varmasti taustalla oli vaikealta lapsuuden kokemuksia, esimerkiksi äidin kuolema. Kun lapsi menettää äitinsä, putoaa varmuudelta pohja. Se mihin on luottanut ja mikä on ollut vakaata ja turvallista, se viedään pois. Minulla oli hyvä koti, eikä siitä ole kysynys, vaan yleisesti liian suuresta menetyksestä lapsen kannalta. Ja kun ne muut ihmiset surevat, se lapsi alkaa tiedostamattaan kantaa huolta heistäkin. Minullekaan psykoterapian keskustelut eivät oikeastaan sovi. Olen yleensäkin valikoiva, kenestä ihmisestä pidän. Terapeutista on tärkeää pitää. Taideterapiassa helpottavaa oli myös se, ettei ole oikeaa tai väärää ilmaisua. Sanat ovat vaikeampia, niitä alkaa pohtia, osasiko ilmaista asiansa oikein.
Tsemppiä sinulle! Ja rohkeutta lähteä etsimään itselleen sopivaa terapiaa! Eräs vanha ystäväni oli jo aikuinen, kun hän alkoi ottaa ratsastustunteja ja löysi terapeutin, joka käyttöä eläinavusteista menetelmää. Hevonen kuuntelee, lohduttaa, rauhoittaa, eikö se hätkähdä, jos pääsee itku, vaan kannattelee vahvalla kehollaan.
Kiitos! Sähän sen sanoit, terapiaahan on muutakin kuin puhumista. :D Ei tullut mieleenkään vaikka toisessa ikkunassa on erilaisia terapiamuotoja auki. Toiseen asiaan liittyen. Mä vaan "näin" tuon yhden muodon, jota en koe parhaaksi mulle..
Taideterapiaan tai musiikkiterapia voisi ehkä olla eniten mun juttu. Jollotan huolet vuorille.
Tulipa hyvä mieli vastauksestasi. Aivan varmasti haen apua nyt, enkä jää enää ajatusteni kanssa yksin. Kiitos vielä kerran. <3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko elämässäsi nyt vähemmän kiireitä kuin tähän asti? Ehkä tähän asti muut asiat ovat pitäneet sinut niin kiireisinä, että nämä ovat jääneet taka-alalle, mutta nyt ne nousevat esiin, kun niille on enemmän aikaa.
Itseasiassa kyllä sitäkin. Viimeinen lapsi just muutti omilleen. Varmasti vaihtareillakin on jotain syytä asiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet menopaussi-iässä ja silloin naiset sekoavat elämässään neljännen kerran.
On ne vaihdevuodet miehilläkin, kaikilla, mutta niistä vaietaan tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu elämän tylsyydestä ja asenteesta. Menneiden vatvominen ei auta, se on terapeuttien bisnes.
Positiivisuus ja tulevaan keskittyminen auttaa, on erittäin tärkeää hankkia mielekästä tekemistä ja haastetta aivoille. Kun ei ole tarpeeksi virikkeitä, iloa ja sisältöä elämässä, mieli alkaa nostaa menneistä ikäviä asioita esiin, joita on kaikilla, ja kärpäsestä kasvaa härkänen, asiat saavat aivan liian isot mittasuhteet ja ne tuntuvat kamalammilta kuin ovat.
Kokemusta on. Kun olin 45-50, lapset lähtivät pesästä ja elämä oli liian virikkeetöntä, alkoi menneet nousta mieleen. Keksin uutta virikkeellistä, kiinnostavaa ja mukavaa sisältöä elämään ja nyt 15 vuoden kuluttua samat muistot ovat muuttuneet niin merkityksettömiksi pikku jutuiksi, että naurattaa millaisilta möröiltä ne tuntuivat välillä.
Kiitos sullekin. Sehän tosiaan on, kun just kirjoitin nuorin muutti omaan kotiin. Ei ole enää kuin mies paapottavana. Työn suhteen tein aika ison henkilökohtaisen päätöksen. Vapaa-aikaa on nyt enemmän, muttei sitä vielä ole täytetty. Kai se pitää joku terapiakoira tähän vielä ottaa. :D Mies on puhunut koiran hankinnasta, kun ei ole vuosiin ollut. Kaipa hänkin omaa syliään täyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko elämässäsi nyt vähemmän kiireitä kuin tähän asti? Ehkä tähän asti muut asiat ovat pitäneet sinut niin kiireisinä, että nämä ovat jääneet taka-alalle, mutta nyt ne nousevat esiin, kun niille on enemmän aikaa.
Itseasiassa kyllä sitäkin. Viimeinen lapsi just muutti omilleen. Varmasti vaihtareillakin on jotain syytä asiaan.
ap
Tuosta on kyse. Kun elämä on tylsää ja virikkeetöntä, pikkuasiat kasvaa suuriksi. Kehitä kiinnostavaa, iloa tuottavaa, aivoja haastavaa ja virikkeellistä siaältöä elämään, niin mörköt muuttuu mitättömiksi jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu elämän tylsyydestä ja asenteesta. Menneiden vatvominen ei auta, se on terapeuttien bisnes.
Positiivisuus ja tulevaan keskittyminen auttaa, on erittäin tärkeää hankkia mielekästä tekemistä ja haastetta aivoille. Kun ei ole tarpeeksi virikkeitä, iloa ja sisältöä elämässä, mieli alkaa nostaa menneistä ikäviä asioita esiin, joita on kaikilla, ja kärpäsestä kasvaa härkänen, asiat saavat aivan liian isot mittasuhteet ja ne tuntuvat kamalammilta kuin ovat.
Kokemusta on. Kun olin 45-50, lapset lähtivät pesästä ja elämä oli liian virikkeetöntä, alkoi menneet nousta mieleen. Keksin uutta virikkeellistä, kiinnostavaa ja mukavaa sisältöä elämään ja nyt 15 vuoden kuluttua samat muistot ovat muuttuneet niin merkityksettömiksi pikku jutuiksi, että naurattaa millaisilta möröiltä ne tuntuivat välillä.Kiitos sullekin. Sehän tosiaan on, kun just kirjoitin nuorin muutti omaan kotiin. Ei ole enää kuin mies paapottavana. Työn suhteen tein aika ison henkilökohtaisen päätöksen. Vapaa-aikaa on nyt enemmän, muttei sitä vielä ole täytetty. Kai se pitää joku terapiakoira tähän vielä ottaa. :D Mies on puhunut koiran hankinnasta, kun ei ole vuosiin ollut. Kaipa hänkin omaa syliään täyttää.
ap
Me hommattiin vene ja matkailuauto, ruvettiin opiskelemaan pirtugalia ja käydään siellä niin paljon kuin voidaan. Myös rikkonainen lapsuus. Itseään voi myös terapioida, käsitellä asiat ja sanoa itselleen, että menneet on menneitä, niitä ei voi muuttaa, antaa anteeksi ja ymmärtää, että muutkin ovat olleet vajavaisia ihmisiä ja kohtalonsa vankeja. Ennen kaikkea suunnata itsensä uuteen ja hyvään, mistä voi vielä nauttia, eikä suostua tuhlaamaan elämäänsä menneissä ja ikävissä tunteissa vellomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu elämän tylsyydestä ja asenteesta. Menneiden vatvominen ei auta, se on terapeuttien bisnes.
Positiivisuus ja tulevaan keskittyminen auttaa, on erittäin tärkeää hankkia mielekästä tekemistä ja haastetta aivoille. Kun ei ole tarpeeksi virikkeitä, iloa ja sisältöä elämässä, mieli alkaa nostaa menneistä ikäviä asioita esiin, joita on kaikilla, ja kärpäsestä kasvaa härkänen, asiat saavat aivan liian isot mittasuhteet ja ne tuntuvat kamalammilta kuin ovat.
Kokemusta on. Kun olin 45-50, lapset lähtivät pesästä ja elämä oli liian virikkeetöntä, alkoi menneet nousta mieleen. Keksin uutta virikkeellistä, kiinnostavaa ja mukavaa sisältöä elämään ja nyt 15 vuoden kuluttua samat muistot ovat muuttuneet niin merkityksettömiksi pikku jutuiksi, että naurattaa millaisilta möröiltä ne tuntuivat välillä.
Se on juuri näin, sama kokemus ja 20 vuotta takana pysähtyneestä hetkestä. Ratkaisukeskeinen ja positiivinen eteenpäin katsominen toimii.
Alue: Aihe vapaa
Yleisesti ottaen ihmiskunta tyhjenee ja itseään parempana pitävät suoltavat oksennustaan joka ainoalle palstalle vailla mitään käytöstapoja.