Onko tutkijoiden tarkoitus olla vain pelottelijoita? Mietin alkaisinko tutkijaksi mutta pelkään että minusta tulee vammainen päänaukoja

Tutkijaksi alkaminen ei tee vammaiseksi. Onnettomuudet tekee.

Karmeinta olisi joutua politiikkaan sotkeutuneeksi tutkijaksi tuottamaan propagandan tueksi lausuntoja. Koko ihmiselämä, hukkaanheitetty.

Hae ap vaan rohkeasti yliopistoon. Valitse sellainen ala jossa ei ole katastrofeista pelkoa.

Tutkijaksi ryhdytään sen takia että joku asia kiinnostaa aivan tavattomasti, ettei auta muu kuin ryhtyä itse sitä tutkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Hae ap vaan rohkeasti yliopistoon. Valitse sellainen ala jossa ei ole katastrofeista pelkoa.

MIkä sellainen ala olisi?

Noin itse tutkijana ei heti tule mieleen, millä elämänalueella, jota jotenkin voi tutkia,  ei voisi katastrofia tulla vastaan. Itse en esiinny mediassa lainkaan, mutta ymmärrän kyllä, että ei sielläkään voi vaan paijata kuulijoita päästä ja luvata, että kyllä kaikki menee hyvin, vaikka mitä sähläisitte.

Älä rupea tutkijaksi. Keskustelupalstoilla idiootit haukkuvat sinua sitten vammaiseksi päänaukojaksi. Vaientavat sinut räksytykselläsi, eikä osaamisestasi olen sen jälkeen Suomelle mitään hyötyä.

Sinut aivopestään ja alat laukoa vääriä totuuksia vain siksi, ettet saisi potkuja.

Ihmisen luontanen psykologinen tarve keskittyä aina negatiiviseen ja katastroiajatteluun mielummin kuin mihinkään positiiviseen, tutkijat myös on alttiita sille ja mitä enemmän huomio on niissä, sitä enemmän niitä huomataan ja tuodaan esille. 

Se, että et ymmärrä tai ole samaa mieltä, ei tarkoita toisen olevan vammainen päänaukoja.

No eikö saisi kertoa miten asiat on jos ne kerran on huonosti?

asenne kai tuokin, että jos ei tutkimuksen tulos miellytä niin asialle omistautunut tutkija onkin pelottelija....

tulee mieleen eräänkin sanoma "fake news"