Miten minun pitäisi suhtautua?
13-vuotiaan tyttäremme rehtori soitti minulle tänään, koska oli ottanut neitimme henkilökohtaiseen tiukkaan puhutteluun. Aiheena oli tyttäremme epäasialliset turhat kommentit, joita hän on käyttänyt häiritäkseen koulurauhaa ja kiusatakseen opettajaa.
Koululla on menossa pientä remonttia ja sen vuoksi ruokalaan menevällä käytävällä on hieman pään yläpuolella puomi, jossa on teksi: Varokaa päätänne.
Tästä tyttömme oli ääneen kommentoinut: "pitääkö minun oikeasti varoa omaa päätäni? Eikö tuossa olisi parempi lukea, että varokaa tätä puomia?"
Rehtorin itse pitämällä terveysopin tunnilla aiheena olivat olleet tarttuvat taudit. Siinä yhteydessä rehtori oli sanonut, että joissakin influenssissa nenä valuu kamalasti. Tähän tyttöni oli tuumannut: "On se vaan kamalaa, jos nenä alkaa valua. Toivottovasti se ei ihan kauhean alas valu!"
Nyt en oikein itse tiedä, piäisikö minun itkeä vai nauraa, tyttöni käytöstä vai rehtorin suhtautumista? Rehtori vielä tilitti, että joskus tyttäreni kommentit ovat sellaisia, että hän ymmärtää ne vasta muutaman päivän päästä huomaten, että niiden sisällä on pieni "piikki": Rehtoria kyllä kuulemma aina naurattaakin, mutta samalla ottaa päähän. Hmm...
Itse nyt ihmettelen, että miten suhtautua. Onko vinkkejä?
Kommentit (7)
Siis toihan on ihan saivartelua.... Tyttäresi oli ihan oikeassa noissa kommenteissaan. Kieliopillisesti hän oli ihan oikeassa.... Ei kai omaa päätään tarvitse varoa vaan nimenomaan sitä puomia ja toisaalta eihän nuhassa kenenkään nenä valu.... outoa kielenkäyttöä opettajalta.
Rehtori on väärässä ammatissa jos kokee lapsen huomautukset häneen kohdistuvana kiusauksena. Nuorella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja jos rehtori on noin kovin herkkänahkainen taitaa olla hänen aika jo herätä nykypäivään. Tuntuu olevan sellainen vanhanajan opettaja joka on sitä mieltä, että lasten pitää olla hiljaa ja puhua vasta sitten kun heille siihen suodaan lupa.
Hölmöksi rehtori teki itsensä kun lähti moisesta soittamaan kotiin äidille. Eiköhän asiasta olisi voinut ensin lapsen kanssa keskustella ja kertoa oman mielipiteensä. Eihän tyttäresi ole sanonut mitään rumaa tai ikävää vaan todennut asiat niinkuin itse ne näkee. Ja tuo "piikki" lauseissa on kyllä ihan tavallista kielenkäyttöä murkkujen kohdalla.
Olen sitä mieltä, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos rehtorin sanomiset! Jos hän vielä ottaa sinuun yhteyttä niin kannattaa sanoa hänelle ystävälliseen sävyyn, että tyttäresi kanssa voi kyllä puhua suoraan. Hän on ihan ymmärtävä ihminen vaikka onkin murrosikäinen. Olen huomannut, että monesti opettajat pitävät murkkuja jotenkin vähä-älyisinä.
Kummatkin kommentit ovat hauskoja, jos ne sanotaan pienessä piirissä tutulle ihmiselle. Kun ne sanotaan luokassa tytärtänne huomattavasti vanhemalle ja arvokkaammassa asemassa olevalle henkikölle, ovat ne näsäviisastelua ja huonoa käytöstä. Voin kuvitella esim. millaisen naururemakan jälkimmäinen kommentti saa aikaan luokassa ja koen kyllä, että kommentin tarkoitus on nolata opettaja.
Opettakaa nyt hyvät ihmiset lapsenne käyttäytymään asiallisesti älkää haukkuko rehtoria tiukkapipoiseksi. Lapsenkin on hyvä oppia, että erilaisissa tilanteissa toimitaan eritavalla, mutta vanhempia ja opettajia kohtaan tulee aina suhtautua kunnioittavasti. Asiallista palautetta saa antaa.
Suhtautuisin siis niin, että vaatisin lasta lopettamaan näsäviisastelun koulun opettajille ja selittäisin miksi.
Hauskoja kommentteja tyttäreltäsi, mutta liika on liikaa. Olen itse opettaja, ja useinkin vastaan tulee mainitsemasi kaltaisi kommentteja oppitunneilla. Pari kertaa ne jaksaa naurattaa, mutta sitten se menee häirinnän puolelle. Koko luokan työnteko muuttuu hälinäksi...
Itse otan yleensä oppilaan tunnin lopuksi/ aikana käytävään puhutteluun, ja keskustelen hänen kanssaan tuntikäyttäytymisestä. Ja lähes poikkeuksetta nuori kyllä ymmärtää keskustelun jälkeen, mistä on kysymys. Rehtoria en ole näihin kasvatustilanteisiin vielä tarvinnut.
Mutta opettajan työ on myös kasvattamista. Ja kyllä meilläkin koulussa huumoria riittää eli kyse ei ole tiukkapipoisuudesta!
Nyt en ymmärrä, Moreeni, lainkaan, miten joku voi olla arvokkaammassa asemassa. Mistä sellaisen aseman saa? Tuleeko se perintönä äidinmaidossa, oppimalla, sivistymällä vai miten? Miten voisin saada lapsilleni tuollaisen arvokkamman aseman? Rahallako?
Itse olen opettanut aina lapsilleni, että lääkärit, virkamiehet, opettajat, palomiehet , poliisit, papit jne. eivät ole jumalia. He ovat ihan tavallisia ihmisiä, vaikka entisaikoina ovatkin olleet suhteettoman arvostettuja. Arvostaa saa, jos siltä tuntuu, mutta ei pelkästään tittelin tai ammatin perusteella.
Keskustelin lapseni kanssa ja totesimme, että kaikkien älykkyysosamäärä ei yllä samalle tasolle. Ei siis pidä tuoda itseään äänekkäästi esiin, koska toisille tulee paha mieli todetessaan olevansa tyhmiä. Ja aina on niitä tyhmiä, jotka ovat niin tyhmiä, että alkavat kiukutella julkisesti, kun eivät muuten saa itseään tarpeeksi esille.
Moreeni tarkoitti luultavasti viestissään auktoriteettia tuolla "arvokkaammalla" henkilöllä.
Auktoriteettien kunnioituksen puute on mielestäni tänä päivänä yksi suurimmista ongelmista nuorten kohdalla. Ei tosiaankaan osata käyttäytyä mm. kunnioittavasti, niin kuin auktoriteetteja kohtaan kuuluu.
Ja jos Nyytinen nyt mietit, mitä nämä auktoriteetit ovat, heitän muutaman esimerkin; opettajat, poliisit, esimiehet, äidit, isät... selvittikö asiaa. Ovathan he toki aivan tavallisia ihmisiä, mutta ero onkin siinä, että heillä on auktoriteetti suhteessa johonkin toiseen. Jos näin ei olisi (ja nykyään alkaa pahasti olla maailma siihen suuntaan menossa), yhteiskunnassa eläminen vaikeutuu huomattavasti.
Minun mielipiteeni on, että käyhän teinisi kanssa uusi keskustelu siitä, kenelle voi puhua ja mitä ja missä määrin. Kyllä vaan on niin, että auktoriteettien kunnioitus nyt vaan myös näsäviisaan teinin tulee hanskata. Huumori saa kukkia, mutta kuten joku opettajakin tuossa mainitsi, liika on liikaa ja pitää tietää, missä vaiheessa lopettaa.
Auktoriteettihan sinäkin olet lapsellesi, pidätkö itse, jos sinulle jatkuvasti viisastellaan?
.... mä olen myös sitä mieltä, että koulussa pitäisi puhua "kunnioittavasti" - tosin olen sitä mieltä, että ihan jokaiselle ihmiselle pitäisi puhua kunnioittavasti - ei niin että opettajille ja vanhemmille kunnioittavammin kuin kavereille tai kunnioittavasti vain niille, jotka sen kunnioituksen jotenkin ansaitsee, vaan kunnioittavasti -ei pilkaten, ivaten, näsäviisastellen- ihan joka ikiselle ihmiselle - ja sitä yritän lapsilleni opettaa.
Toisaalta itse pidän suomen kielestä niin paljon, että kyseiset kielen epäjohdonmukaisuudet usein häiritsee ihan aidosti, vaikka kyseiset lainaukset onkin aika vakiintuneita sanontoja...
Tässä tapauksessa mun mielestä joko a) rehtori ylireagoi tai b) kyseessä oli enemmänkin kuin nämä sanomiset, esim. hyvin uhitteleva ja pilkkaava olemus ja silminnähtävissä oleva aikomus saada sanomisella aikaan kaaosta - sitä kun jotkut teinit ihan tahallaan harjoittaa ja sen kyllä erottaa hyvin selvästi sellaisista "itsensä ja muiden hauskuuttamis" tarkoituksessa sanotuilta heitoilta.
Itse ainakin kuuntelen mielummin tollasta huulenheittoa kuin jatkuvaa kiroilua ja ala-arvoisia juttuja - kun ainakin tosiaan todistaa että hei, tämä tyyppihän on ihan fiksu... :-)
Mutta kaikkien ihmisten kunnioitusta tosiaan tarvitaan enemmän tähän maailmaan.
Fiksu tyttö ja huumorintajuton rehtori, joka kyllä nyt tekee kärpäsestä härkäsen.
Mielestäni kyseessä ei kyllä ole "koulurauhan häiritseminen" eikä "opettajan kiusaaminen", eikä asia ole niin iso, että äidille pitäisi soittaa. Tiukka puhuttelukin on minusta aika ylimitoitettu toimenpide.
Kuulostaa aika tyypilliseltä nuoren viisastelulta.
Minun tyttäreni (14 v) luokka (8.) on koulussaan tunnetusti levoton. Ei ne nuoret pahoja ole, mutta vilkkaita, puheliaita ja äänekkäitä. On mielenkiintoista kuunnella tyttäreni kertomuksia siitä, kuinka joku opettaja "ottaa pultit" heti kättelyssä, on jo valmiiksi luokkaan mennessään ärtynyt.
Joku toinen opettaja taas osaa käyttää luokan vilkkautta ja puheliaisuutta hyväkseen: antaa oppilaille paljon ryhmätöitä, paljon sellaisia tehtäviä, että joutuu esim. kävelemään luokassa ja selvittämään luokkatovereille/luokkatovereiden kanssa eri asioita tms.
Ehkä voit tyttäresi kanssa nätisti jutella siitä, että ihmisillä on erilainen huumorintaju, ja koska rehtori ei tyttäresi huumoria ilmeisestikään ymmärrä, voisi rehtorin kuullen näitä vähän välttää.