Lue keskustelun säännöt.
Ystävä tekemässä ison virheen
15.09.2026 |
Sen perusteella mitä elämästä ja hänen kertomasta tiedän, on 90 prosenttinen todennäköisyys että on tekemässä ihmissuhdepäätöstä, jota myöhemmin katuu ja paljon.
Nyt vaan on niin, että viestintuojat ammutaan, 10 prosentin todennäköisyydellä olen jopa väärässä, ja aikuisten ihmisten asioihin ei ole hyvä puuttua. Tuntuu vaan etten osaa nyt olla luontevasti seurassa, oon aina voinut olla täysin rehellinen hänelle kaikesta mutta tästä näen paremmaksi vaieta (ei ole kuitenkaan väkivaltaa tms, silloin aukoisin jo suuni).
Sanokaa oonko väärässä? Kai ihmisten pitää itse saada tehdä, silloinkin jos menee todennäköisesti mäkeen?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva kaipaa ystäviltään neuvoja, ei ainakaan pyytämättä. Niinpä ystävien tehtävä on kuunnella ja tarvittaessa jälkeenpäin lohduttaa.
Onhan se tämäkin tapa huomiohuo rata. Nimittäin salaperäisen leikkiminen.
Jos olet varma, että ystävä todennäköisesti tekee huonon päätöksen josta kärsii vielä, niin mikset hänelle puhuisi ja varottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet varma, että ystävä todennäköisesti tekee huonon päätöksen josta kärsii vielä, niin mikset hänelle puhuisi ja varottaisi.
Koska jos oonkin väärässä niin mitä jos sitten kylvän turhaa epäilystä? Tai hän suuttuu ja menee vaan huonoksi välit?
Niin se pitää tulkita kai, kuten yksi sanoi, että jos käy jotain myöhemmin, niin sitten lohduttaa. Ja vaikka sama toiminto tuottaa harvoin eri lopputulosta, voi joskus sattua ihmeitäkin.
Ja ehkä on liian kovat rehellisyyden ideaalit sellaiset, mitkä ajaa ihmisistä eroon eikä yhdistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli ystäväsi on vanha ja höperö ja epäilet että uusi nettiromanssi on huijausta, niin voit varoittaa, muuten älä työnmä nenääsi toisten asioihin.
häirikkötrollit kylvää aina epäilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet varma, että ystävä todennäköisesti tekee huonon päätöksen josta kärsii vielä, niin mikset hänelle puhuisi ja varottaisi.
Koska jos oonkin väärässä niin mitä jos sitten kylvän turhaa epäilystä? Tai hän suuttuu ja menee vaan huonoksi välit?
Niin se pitää tulkita kai, kuten yksi sanoi, että jos käy jotain myöhemmin, niin sitten lohduttaa. Ja vaikka sama toiminto tuottaa harvoin eri lopputulosta, voi joskus sattua ihmeitäkin.
Ja ehkä on liian kovat rehellisyyden ideaalit sellaiset, mitkä ajaa ihmisistä eroon eikä yhdistä.
Ei vika silloin ole rehellisyydessä vaan ajatuksessa, että minä oikeasti tiedän paremmin vaikken kaikkea tiedä. Asioista voi kai keskustella tuomitsemattakin ja kysyä, että kun minua hiukan huolettaa tämä niin voitko auttaa hälventämään sen? Ei ystävyys ole kovin syvä jos se ei mitään kestä. Olen kovasti tyytyväinen, että oma ystäväni sanoi ääneen mitä epäili, se on auttanut miettimään asioita. Oli hän osittain oikeassa siinä mitä näki, vaikka sitten taas oli suhdetta puoltavia asioita, joista hän ei tiennyt. Useimpien elämä olisi parempaa, jos rehellisyyttä arvostettaisiin enemmän. Kunhan se koskee myös itsearviointia. Luulenko olevani fiksumpi kuin olen ja olenko jotenkin nielaissut kaverini omaksi lemmikikseni, jolla ei pidä olla omaa elämää ja omia valintoja. Mutta valitseminen on helpompaa jos tietää myös muiden näkökulmat ja huolenaiheet. Oma on joskus kapea.
"TIETÄJÄT TIETÄÄ JA MUUT KYSELEE UTELIAANA"
-ap