Mitä järkeä on vertaistuesta sairastuneelle?

Ha, kai se on usein tuommoista täysin ala-arvoista. Olen muuten huomannut että näiksi "hyväntekijöiksi" päätyy paljon ihmisiä joilla ei ole mitään annettavaa kenellekään, hyötyvät vain itse kun saavat kokea olevansa hyviä ja hienoja ihmisiä "hyvää" tehdessään. Kaikille ei ole itsereflektiokykyä suotu.

Minäkään en käsitä mitä vertaitukea on se, että kerrotaan omista kokemuksista ja sairauksista. Ehkäpä siitä saa jotain apuja. Minulla on diabetes-vertaistukena oma veljeni, joka on parempi tuki kuin joku outo ihminen. Molemmilla sama sairaus, eli diabetes. Aloittaja voisi etsiä jonkun läheisen, jolla on sama sairaus. Oudon ihmisen höpinöitä ei jaksa kuunnella.

Olen pahoillani, kuulostaa hirveältä. Sairastunutta siis kuormitetaan kaatamalla hänen päälleen jonkun random mummelin  henkinen painolasti 😅. Ehkä ajattelevat, että näin päästään nopeammin eroon sydänpotilaista kun lähetetään elävien kirjoihin  palanneiden luokse samantien joku sekopää  purkamaan oman elämänsä tragedioita. Anna palautetta sairaalalle!

Vertaistukityypeissä voi olla monenlaista hiihtäjää. Paras olisi joku suht samassa elämäntilanteessa oleva.

Itse olen saanut apua netin vertaistukiryhmästä vaikean sairauden kanssa, siellä voi lukea ja jakaa kokemuksia oman jaksamisen mukaan ja myös ohittaa juttuja, jos joku on hyvin erikoinen esim. vaihtoehtolääketieteestä liian innostunut tuputtaja.

Tätä se on, se äärimmäisen arvokas ja korvaamaton, ammattitaidolla suunniteltu työ mitä nämä lukemattomat järjestöt toteuttavat. Ja joilta nyt yksiselitteisesti paha ministeri halusi leikata johtoportaan kustannuksia. 
Sanoisin, että kyllä tässä on jotain perin pohjin pielessä, että tällaista toimintaa annetaan edes harjoittaa. Tuo tyyppihän meni selvästi vain hakemaan itselleen jotain terapiaa - vasta ohitusleikkauksessa olleelta ihmiseltä! Aivan hirveää. Kiitos ap kun kerroit kokemuksesi niin muut tietävät varoa näitä 😉

Niistä vertaistukijutuista saa myös kieltäytyä.

Eiköhän ne vertaistuki-vapaaehtoisetkin ole ihan ihmisiä ja erilaisia persoonia. Toiset tykkää jakaa faktaa, toiset tunteita. 

Tuolta kyseiseltä tyypiltä puuttui joko pelisilmää tai sitten se vaan oli hänen vilpitön tapansa kommunikoida ja osoittaa tukea.  

Minusta nykyään unohtuu kaikessa että tarkoitus pyhittää keinot.

Ennen vertaistuen tarjoamista pitäisi ensinnäkin varmistua siitä, että potilaalla ja vertaistukijalla on sama sairaus. ja potilaalle pitää antaa myös aikaa tottua ajatukseen, että hänellä on nyt tällainen sairaus.

Itse olen ollut kahden eri väärän diagnoosin perusteella valitussa vertaistukiryhmässä. Suorastaan ahdistavaa oli se. 

Vihdoin oikean diagnoosin saatuani minulle tarjottiin aluksi "vertaistueksi" henkilöitä, jotka olivat sairastuneen omaisia.

Paras tapa ohjeistaa vasta sairastunut vertaistuen piiriin, on antaa yhteystietoja, mistä vertaistukea voi löytää. Tällöin potilas voi itse päättää, milloin hakeutuu vertaistuen piiriin ja mahdollisesti valita henkilön, joka on sairastunut suunnilleenkaan samankaltaisessa elämäntilanteessa. Vertaistuesta on nimittäin eniten apua siihen, kuinka se oma elämäntilanne ja sairaus yhteensovitetaan.

Vaikuttaa siltä, ettei vertaistuki ollut oikeanaikaista, eikä vertaistukihenkilö ollut sopiva. 

Vertaistuesta voi olla hyötyä, koska voi saada vinkkejä muilta ja antaa niitä muille, jakaa samankaltaisia kokemuksia ja pystyy tuntemaan, ettei ole asian kanssa yksin. Jos joutuu kuulemaan yksityiskohtaisesti, miten raskasta toisen elämä sairauden kanssa on, niin silloin vertaistuki ei ole onnistunutta. Onnistunut vertaistuki ei ole ahdistavaa.