Ennen hyvin nukahtanut taapero tarvii nyt nukuttaa viereen...???
Vinkkejä!?
5kk ikäisestä on nukkunut omassa huoneessa ja jäänyt sinne tyytyväisenä pinnikseen. Nukkuu yleensä heräten 0-2x yössä. Ennen jäi iloisena touhuamaan sänkyyn ja nukahti omia aikojaan, jos tarvi käydä, huuteli hiukan. Nyt kun ikää 1v 10kk ei enää suostu ollenkaan jäämään sänkyyn yksin, isin tai äidin on maattava vieressä (siis patjalla samassa huoneessa) nukahtamiseen asti. Se voikin sitten kestää. Monta kertaa pieni pää tarkistaa että vieressä on joku. Ollaan toki päästy hyvin helpolla ennen mutta kauankohan tälläinen vaihe kestää? meneekö helpolla ohi? Löytyykö vinkkejä? Huone on pimeä joten ei ole vaihtoehtoja kuin maata, ei voi esim. lukea tms.
Ei tämä nyt suuren suuri ongelma ole mutta kun pikkukakkonenkin on just syntymässä niin hankalalta tämäkin vaihe tuntuu.
Kommentit (6)
kokeili viikon kaksi vanhempien hermoja itkemällä nukkumaan laitettaessa, niin päivä- kuin yöunillekin. Hoidimme iltatoimet kuitenkin entiseen malliin ja ilta illalta huuto laimeni, kunnes taas mennään nukkumaan yhtä hyvällä tuulella kuin aiemmin. Kaippa se tuo vaan kokeili, annetaanko hälle periksi.
Meillä on näköjään pakko jäädä samaan huoneeseen, monta kertaa pieni pää kurkkaa ja tarkastaa. ja aivan valtava huuto ja pelko jos jää yksin. Sam yöllä, viime yönä kolme tarkistusta jolloin mies siirtyi samaan huoneeseen. Aamulla sitten siirryin minä, mutta supisteluineni en vissiin ollut tarpeeksi rauhallinen niinpä poika ei nukahtanut enää. Oli pakko kääntää kylkeä ym.
Eli miten saisi nuo yöravaamiset pois? Tehdäänkö väärin kun jäädään makaamaan nukahtamiseen asti? Yöunet ovat lyhentyneet hurjasti kun koko ajan pitää vahtia että olemme paikalla. En raaski huudattaa jos oikeasti pelottaa eiköhän silloin turvaa kaipaa...
lähes jokaisen lapsen kehitykseen. Meillä esikoinen nukkuu vieressämme omassa sängyssä ja yleensä hyvin ja pitkään, mutta sairastelun jälkeen ovat yöt olleet katkonaisempia, juotavaa hän pyytää joskus monta kertaa yössä, ja usein nykyään kömpii vanhempien väliin. Yöheräämiset ovat niin ikään usein itkun värittämiä, tällä hetkellä.
Monet lapset kuulemma saattavat valvoa keskellä yötä pitkiäkin pätkiä ja nekin vaiheet menevät aikanaan ohi.
Mielestäni lapsen vieressä oleminen/nukkuminen ei voi olla väärin, jos lapsi siitä selvästi rauhoittuu ja sitä kaipaa. Me vanhemmat ainakin nautimme 2-vuotiaamme läheisyydestä ja vieressä nukkumisesta, varsinkin, jos meitä ei kammeta pois sängystä :)
Meillekin on tulossa kohta toinen lapsi ja kieltämättä eniten minua jännittää, kuinka nukkumisjärjestelyt onnistuvat...
En osaa sanoa, teettekö väärin jäädessänne lapsen viereen. Teette juuri niinkuin itsestänne parhaalta tuntuu. Meillä vaan ei homma toimisi niin.
Meillä lapsi on osannut vuoden verran jatkaa uniaan itse, eikä vanhempia ole tarvittu viereen. Meillä lapsi nukkuu omassa huoneessa ja se on kaikkien kannalta paras, sillä lapsi ja vanhemmat nukkuvat paremmin. Itkuihin vastataan, jos kyseessä on pahat unet tms. hätä. Nykyään ei öisin tarvitse juurikaan käydä lasta rauhoittamassa, sillä itkut ovat todella harvinaisia.
Tässä kun lapsi kokeili meitä tuon viikon kaksi itkemällä nukkumaan laitettaessa, oli kyse selvästi teennäisestä itkusta. Mä olen ainakin oppinut tunnistamaan tytön itkut, että milloin on tosi kyseessä ja milloin ei.
Kukin tekee perheessään omat ratkaisunsa ja meille tämä on paras. Tsemppiä teidän nukkumisiin! :)
... jos koitamme poistua huoneesta. Viime yönä mies sitten meni patjalle makaamaan, silti poika valvoi 1,5h koko ajan varmistellen ettei ole yksin :( Hurjalta siis tuntuu vaihtoehto että jättäisi huutamaan ei näköjään onnistu...
Lisää vinkkejä kaipaisin. Iltanukahtaminen vei 1,5h. isi nukkui vieressä mutta havahtui minun joka kolinaan/askeleeseen kotona että apua nytkö on yksin! Ei me ihan hiljaisuudessakaan voida elää! Sama siis yöllä, olen viimeisilläni raskaana ja ramppaan vessassa ym vaan ei saisi kun poika havahtuu että jätettiinkö yksin...
Oon neuvoton...ja väsynyt. Vaikka isi hoitanut niin silti.
Meillä esikoinen on myös pienestä pitäen nukahtanut nätisti yksikseen omaan sänkyynsä. Mutta meilläkin tuossa kahden vuoden korvilla oli vaihe, että kaipasi jonkun makaamaan patjalle lattialle nukahtamisvaiheeseen (meillä onneksi nukahtaminen sujui aina aika nopaesti). Nopeasti meni ainakin meillä ohi tuo vaihe. Tuosta ajasta on jo toista vuotta, joten en en kyllä muista täsmälleen kauanko kesti, mutta ei varmaan ainakaan kuukautta pidempää. Aloin vähitellen sanoa, että käyn hoitamassa jonkun asian, kävin vaikka vessassa tai siivoamassa keittiön. Ja sen jälkeen palasin takaisin. Vähitellen pidensin asioitani ja pian lapsi nukahti jo sinä aikana kun hoitelin asioita. Ja sitten ei pian enää kaivannutkaan muuta kuin että ovi jätettiin auki ja lopuksi ei enää sitäkään.
No lapset ovat erilaisia, joten eihän sitä tiedä miten teillä päästään taas vierestä pois. Lasten erilaisuuden olen huomannut myös omien lasteni kanssa. Kakkonen ei ole tähän puolentoistavuoden ikään mennessä osoittanut pienintäkään merkkiä siihen suuntaan, että alkaisi nukkumaan suosiolla ilman vieressä oloa (ja sillonkin nukahtaminen kestää yleensä 0,5-1 tuntia) Vaikka omasta mielestäni yritin kyllä tehdä kaiken niinkuin esikoisenkin kanssa...