Nainen, onko ok jos mies vaatii kaikessa 50/50?

Vierailija kirjoitti:

Nainen hoitaa kodin, mies tuo rahan.

Ai Suomessa? Taidat olla trolli. 

Kyllä se nainen voi sträpittää sua aanukseen 

Se olisi kova juttu, jos miehelle saisi 50 % synnytys-, toipumis- ja imetyskivuista. Se ei ole mahdollista, mutta vaikeaa tuntuu olevan sekin, että mies hoitaisi 50 % lapsesta. Minulle olisi ok, että maksaisin äitiysvapaan ajalta puolet kuluista, mutta se tarkoittaisi sitä, että kumpikin ostaisi ja tekisi omat ruuat sekä hoitaisi itse muutkin asiansa.

Voi että kun löytyisi mies joka kantaisi 50/50 vastuun taloudessa ja kodinhoidossa. Kaksi kertaa ollut parisuhteessa miehen kanssa ja molemmissa vastasin 80% kodista ja 70% talouden kuluista. Yllättyivät kun nostin kytkintä ja sanoin, että tämä riittää. 

Vieläkö on tyhmiä tyttöjä, jotka eivät osaa avata suutaan ennen yhteenmuuttoa ja lapsia!?!

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on tyhmiä tyttöjä, jotka eivät osaa avata suutaan ennen yhteenmuuttoa ja lapsia!?!

Sitä lapsen mukanaan tuomaa työmäärää ja omaa jaksamista ei vaan osaa kuvitella etukäteen. Eikä mikään takaa sitä, että ennalta sovitut asiat toteutuvat jatkossa. Varsinkin lapsen syntymä keikauttaa kaiken niin sekaisin, että muutoksia on tulee ihan pakosti. 

Miksi se on naisen velvollisuus ottaa asia puheeksi, miksei miehet tee niin?

Suunnilleen 50/50 on erittäin OK, kaikilla perhe-elämän alueilla.

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja kun jostain joskus olisi löytynyt mies joka hoitaisi 50% kodista ja lapsista. Mutta ei.

Ehkä sinun pitäisi vaihtaa taktiikkaa siihen miehen hakuun? 

Ei sillä enää väliä ole, perhe-elämä on eletty jo ja koti saa jäädä hoitamatta ellei huvita. Mutta perinteinen mies on aika huono kumppani ja jos ei edes kompensoi vähäistä tekemistään maksamalla enemmän, aika loinen.

Vierailija kirjoitti:

Luoja kun jostain joskus olisi löytynyt mies joka hoitaisi 50% kodista ja lapsista. Mutta ei.

Meitä on paljon, mutta en minäkään suostu tekemään sellaisista puolia jossa ei ole järkeä. Jos koti on helposti siivottava, ilman turhia "kivoja" tuikkukippoja ja muumimukeja, niin sitten. Hoidan nyt lapset ja kodin ja nainen tuskailee jossain oman itsensä kanssa. 

Meillä oli hauska episodi silloin kun olimme vielä naimisissa. Nainen halusi keittiöremontin, vaikka meillä oli täysin ehjä ja toimiva keittiö. Tähän totesin että hän saa tehdä sellaisen jos kokee tarvitsevansa, eli en mitenkään kieltänyt. Lopputulema oli kuitenkin raivo ja minun haukkuminen laiskaksi, koska en osallistu "yhteisiin" asioihin. Tämän jälkeen otin sitten eron. En ymmärrä kuinka sokeita teistä naisista on tullut sille mikä on teitä varten ja mikä on kaikille. 

Meillä olisi keittiörempalle aihetta. Syvät alakaapit on hankala käyttää, jos sieltä jotain haluaa, pitää puolet tavaroista nostaa ensin lattialle ennen kuin pääsee käsiksi siihen, mitä on hakemassa. Roskiskaappi on ihan onneton, se 80-luvun tyyli ei nyt toimi. Minä näiden kanssa joudun tuskailemaan päivittäin, ei mies. Mies taas vinkuu uuden telkkarin perään, isompi pitäisi saada. Nykyisessä on 40 tuumaa ja siinä on minusta ihan liikaa. Mietitään sitä telkkaria sitten, kun keittiö on saatu toimvaksi.

Niin kulunut keskustelunaihe. Enemmänkin ihmetyttää nämä ihmiset jotka puhuvat parisuhteesta kuin jostain kauppatavarasta. Tavallisessa, hyvässä suhteessa nuo asiat jakautuvat kuin itsestään. Molemmat kantavat kortensa kekoon kaikilla osa-alueilla. Tilanteet elävät ja kumpikin osaa lukea tilannetta. Minä esim yleensä siivoan enemmän, koska tykkään siitä mutta mies tekee ruokaa ja maksaa isoimmat laskut. Jos minä olen väsynyt, pyykkivuori ei kasva vaan mies hoitaa siivoamiset. Jälkensä mies korjaa aina ja tekee perus siistimistä päivittäin. Koskaan ei tarvi valittaa. 
Jos kävisi niiin että olisin raskaana, mies maksaisi enemmän ja varmaan myös tekisi enemmän kotitöitä.

 Nytkin tulimme reissuun ja mies halusi maksaa lennot kokonaan itse. Tietää että koska minä opiskelen ja käyn vain kesätöissä, en saa samanlaista varallisuutta kerättyä. Tilanne toki varmaan muuttuu kun valmistun, koska palkkani tulee olemaan hänen palkkaansa suurempi. 
Toki silloin voi olla että olenkin raskaana ja sitten tilanne on taas eri :D Koskaan ei ole 50/50. Se on selvää. 

Onneksi ei ole tuollaista miestä vaan mies joka haluaa ja pystyy elättämään perheen  koska haluaa olla perheellinen ihminen. Hyvä aviomies ja osallistuva isä. Me olemme perhe jolla on kaikki yhteistä aina ollut jo ennen lapsia. Ei ole sun ja mun hömppää vaan meidän. Itsekkäiden ja pihien ei kannata ryhteä parisuhteeseen eikä varsinkaan tehdä lapsia. Siinä kun joutuu jakamaan omastaan niin henkisesti kuin taloudellisesti. 

Ei.

Jos vaatii 50/50, niin sitten ei tule lapsia.

En ikinä alkaisi suhteeseen, jossa laskut, ruokaostokset ym pitäisi mennä 50/50. En jaksaisi sellaista taskulaskimen kanssa suhaamista, ei ole parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Naisethan vaativat jakamaan kotityöt noin, joten minusta on ihan OK, jos mies vastaavasti vaatii yhteisten kulujen tasajakoa.

Ei kai parisuhde voi olla hyötysuhde, jossa toinen maksaa kaiken ja tekee kotityöt, koska toisen mielestä hänen ei tarvitse, hän sai miehen lapsen.

Tämä on hyvä järjestely, joka tietysti vaatii sen, että vaimo voi laskuttaa mieheltä 50% vauvan hoidosta, jonka vieraalle pitäisi maksaa samasta työstä. 

No sen pari vuotta mitä äitiysvapaaseen, molempien vanhempainvapaaseen ja kotihoitoon (molemmilla!!) meni, niin laskut saatiin maksettua. Ymmärrettiin kumpikin lapsen etu. Sitä ennen ja sen jälkeen on jaettu yhteiset 50-50 ja omat maksetaan itse.

Vielä kun sais miehen hoitamaan edes 10% seksialoitteista, ettei aina tarvi olla ite anomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Luoja kun jostain joskus olisi löytynyt mies joka hoitaisi 50% kodista ja lapsista. Mutta ei.

Jos suorittaa parinvalinnan muilla kuin pelkän ulkonäön ja seksuaalisen viehätyksen perusteella, löytyy valtava joukko perhekeskeisiä kilttejä mukavia mutta tavallisia(Tavallinen =Kirosana naiselle) miehiä jotka ei kelpaa naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luoja kun jostain joskus olisi löytynyt mies joka hoitaisi 50% kodista ja lapsista. Mutta ei.

Jos suorittaa parinvalinnan muilla kuin pelkän ulkonäön ja seksuaalisen viehätyksen perusteella, löytyy valtava joukko perhekeskeisiä kilttejä mukavia mutta tavallisia(Tavallinen =Kirosana naiselle) miehiä jotka ei kelpaa naisille. 

Lapsen synnyttyä se tavallinen mies alkaa käyttäytyä kuten lapsuudenperheessä isä on käyttäytynyt. Jos isä on katsonut telkkaria ja äiti häärännyt keittiössä, mies tekee samoin. Miehen ulkonäöllä ei tuon suhteen ole mitään merkitystä.

Olen ollut 3 vuotta työttömänä ja saanut vain työmarkkinatuen 595€/kk, mutta vaimo on vaatinut että minun pitää laittaa sama summa perheen rahatilille kuin hän jonka palkka on yli 5000€/kk.

Olen joutunut ottamaan velkaa maksaakseni puolet meidän lapsiperheen menoista.

Kukaan nainen ei hyväksy sitä että joutuu elättämään miestä, sen on aina ja poikkeuksetta oltava niin että mies sponssaa naista vaikka nainen olisi parempituloinen. Naisilla on kivikautiset näkemykset tällaisten asioiden suhteen.

Nainen myös menettää aina seksuaalisen kiinnostuksen ja arvotuksen mieheen jota joutuu elättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 3 vuotta työttömänä ja saanut vain työmarkkinatuen 595€/kk, mutta vaimo on vaatinut että minun pitää laittaa sama summa perheen rahatilille kuin hän jonka palkka on yli 5000€/kk.

Olen joutunut ottamaan velkaa maksaakseni puolet meidän lapsiperheen menoista.

 

Kukaan nainen ei hyväksy sitä että joutuu elättämään miestä, sen on aina ja poikkeuksetta oltava niin että mies sponssaa naista vaikka nainen olisi parempituloinen. Naisilla on kivikautiset näkemykset tällaisten asioiden suhteen.

Nainen myös menettää aina seksuaalisen kiinnostuksen ja arvotuksen mieheen jota joutuu elättämään. 

No täällä on heti kukaan nainen. Mä olen elättänyt perheen siitä lähtien kun mies jäi kolmekymppisenä pois työelämästä. Pysyvä tk-eläke tuli juuri ennen nelikymppisiä, kymmenisen vuotta sitten. Pieni on eläke kun työvuodet jäivät vähiin. No problem kuin kauan kuin tosiaan tekee kotona sen minkä pystyy, mutta vähänhän se on.