Onko joku sukulainen sen kummallisempi kuin vaikka naapuri
Kyllähän sinä kun ollaan kerta sukua. Mitekä sukulaisuus voi jotenkin velvoittaa yhtään mihinkään?
Kommentit (41)
Vanhempani ovat kuolleet. Minulla ei ole muuta sukua kuin kaksi veljeäni ja omat lapseni. Serkkuja, tätejä, setiä, tai kissankummeja en laske sukulaisiksi. Pelkkää haistapaska-porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkusen on rajoittunutta ajatuksen juoksua, mutta jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa
Haista vttu lespo.
Sinä olet kognitiivisesti aika heikko. Heti ryhdyit tunteelliseksi etkä osaa kirjoittaa äidinkieltäsi.
Lesbo, b:llä. Sana tulee Kreikan Lesbos-saaren nimestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei velvoita yhtään mihinkään.
Ei todellakaan velvoita. Tämä tulee esille siinä vaiheessa, kun sukulainen on jotakin vailla tai saadakseen jotakin etua, vaikka ei olisi ollut missään tekemisissä aiemmin tai ainakaan aikoihin.
Nykyajan itsekästä ajattelua. Jos joku on jotain vailla ja itse pystyy jotain antamaan, niin miksi ei antaisi. On normaalia kysyä lähipiirin apua ja uskoutua lähipiirille. Jos ei ole muuten tekimisissä, voi syy löytyä nykyajan kiireisestä arjesta, ingelmista tai siitä, että viihtyy enemmän itsekseen ja arki vie. Ei siinä mitään syvällisempää tarvitse olla.
Annas kun arvaan: olet inseli. Käsi ja muna sojossa vaatimassa muilta, mutta tikkua et pane ristiin kenenkään hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt pesäeron kaikkiin sukulaisiini. Eivätkä yhteystietoja mistään löydä. Olen vapaa.
Se on kiva. Annamme perinnön sitten jollekin toiselle.
Ai ne tyhjät tölkit ja pizzalaatikot sekä sokeritoukat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sua on yritetty velvoittaa?
Varmaankin siivoamaan oma huoneensa ja pesemään omat pyykkinsä 😌 Nyt sitten kiukutellaan... 😄
Haisevat teinipojat on just tuollaisia.
Sen mukaanhan se on mentävä mihin omat voimavarat riittää.
Itselleni kyllä on sukulaiset ”sen kummallisempia” kuin naapurit. Omat lapset, vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja heidän lapset menee kyllä valovuoden edelle naapureita joka asiassa. Sukulaiset on ne omat ihmiset, omat juuret, tuntevat koko elämänkaaren ja auttavat varmasti puolin ja toisin kävi mitä kävi.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kyllä on sukulaiset ”sen kummallisempia” kuin naapurit. Omat lapset, vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja heidän lapset menee kyllä valovuoden edelle naapureita joka asiassa. Sukulaiset on ne omat ihmiset, omat juuret, tuntevat koko elämänkaaren ja auttavat varmasti puolin ja toisin kävi mitä kävi.
Tämä
Näin kun ei oo sukulaisia, olen ystävystynyt naapureitteni kanssa, yhdenkin kanssa olemme olleet 40 vuotta jo tekemissä vaikka emme ole aikoihin olleet enää naapureita.
Ei biologinen sukulaisuus sinällään velvoita mihinkään. Lähisukulaiset tosin ovat useimmilla tavalla tai toisella osa elämää lapsesta asti ja tulevat läheisiksi, joten heitä mielellään auttaa.
Aina ei sukulaisuus takaa sitä, että yhdessä olisi hyvä olla. Kuitenkin kaikki yhteiset hyvät muistot auttavat pitämään korttitalon jotenkin kasassa heidän kanssaan, mutta tiukkaa tekee välillä.
Sielunsukulaisuus on paljon tärkeämpää kuin verisukulaisuus. Eihän sun kumppanikaan sulle verisukua ole, mutta on takuulla tärkein.
Surullista luettavaa, mutta hyvin heijastaa itsekeskeistä ajanhenkeä.
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa, mutta hyvin heijastaa itsekeskeistä ajanhenkeä.
Koska se itsekäs aika on alkanut koska ei minun isovanhempiani ysärillä perhe hoitanut?
On hyvä auttaa sukua hädässä. Miksei muitakin. Mutta sukujuhlat ei pakko.
Sukulaiset ovat uteliaita, naapurini eivät ja siksi pidän naauristani. Ja siksi olenkin sukulaisia viimeksi nähnyt 2007 hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä auttaa sukua hädässä. Miksei muitakin. Mutta sukujuhlat ei pakko.
Ei todellakaan! Mun kummitäti on rahan perässä oleva harakka, joka ei osaa talousasioitaan hoitaa! Ihmisen joka häntä rahallisesti auttaa on oltava todella tyhmä!
Äitini sanoi aina että veri on vettä sakeampaa. Viittasi sillä sukulaisuuteen. Äitini arvosti sukulaisuutta, vaikka hänellä oli paljon hyviä ystäviäkin. Suku oli kuitenkin tärkein ja jos piti valita kumpaa auttaa sukulaista vai vierasta, suku veti pitemmän korren. Toki hän auttoi kaikkia.
Itselläni osa sukulaisista on muodostunut läheisemmiksi ja osa jäänyt kaukaisemmiksi. Osa ei halua olla tekemisissä, joten en ole väkisin. Myös mieheni lähisuku on läheistä ja olen paljon tekemisissä.