Lapsenlapsipuolet ja isovanhemmuus. Miten se menee?
Mielenkiinnosta kyselen: kuinka moni pitää lapsen isäpuolen tai äitipuolen vanhempia automaattisesti kyseisen lapsen uusina isovanhempina?
Olen nähnyt Norjan Mariusta koskevissa keskusteluissa tosi paljon sellaisia raivokkaita mielipiteitä, että "HARALD OLI MARIUKSEN ISOISÄ!!!! Perhettä voi olla ilman verisukulaisuuttakin!!!"
Olen kyllä samaa mieltä, että adoptoitu lapsi on ihan yhtä lailla lapsi. (Tai ainakin pitäisi olla. Älä adoptoi, jos et osaa ajatella noin.) Mutta siis... tämä Marius ei ole adoptoitu, vaan hänen biologinen isänsä on normaalisti kuvioissa, ja oletettavasti hänellä on ollut kummankin vanhemman sukulaiset mukana elämässä.
Onko tämä yleinen oletus nykyään, että (ei adoptoidun) lapsenlapsipuolen on oltava tismalleen samalla viivalla varsinaisten lastenlasten kanssa? Täytyy myöntää, etten ole tosielämässä ikinä törmännyt tällaiseen. Itse olen ollut läheinen monien tärkeiden ihmisten kanssa ilman, että laskisin itseni heidän lapsekseen tai lapsenlapsekseen. Ja tuntuisi ihan hemmetin oudolta leikkiä korvikeäitiä lapsipuolelle, jolla on elävä äiti.
Nostelen kun kiinnostaa, onko tuo yleinenkin mielipide