Lue keskustelun säännöt.
Kaikki töihinsä pettyneet: Mikä teidän unelma-ammatti olisi ollut ja mihin tyssäsi, että ette sitä työtä nyt tee?
31.08.2026 |
Tietysti toivon vain asiallisia vastauksia, mutta taitaa olla turha toive. . .
Itse olen yo-merkonomi, olin aina haaveillut työstä kansainvälisessä firmassa ja hupsis: sellaisessa olenkin, viennin parissa.
Kommentit (42)
Lapsena halusin opettajaksi. Sitten huomasin olevani tyhmä ja paniikkihäiriöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjailija. Mutta en osaa kirjoittaa.
Olen "julkisbyrokraatti" en tykkää työstäni, mutta siinä on ihan hyvä palkka ja pitkät lomat.
Oikeasti haluaisin tehdä jotain käsilläni ja lopettaa 8h tietokoneen näytön tuijottamisen. Olla liikkeellä ja tavata ihmisiä. Vaikka ruokakauppaan hyllyttämään.
Itsellä oli ammattihaave mutta valitsin silti alan jossa työt tehdään päivittäinen ja kun työt on tehty niitä ei tarvitse miettiä vapaa-ajalla. Eipähän tuo työ oikeastaan mitään muuta anna kuin palkan. Ei vaikeaa eikä fyysisesti raskasta.
Vanhempani olivat todella painostavia eikä heille olisi kelvannut mikään duunarin ammatti. Harmillista tosiaan välillä kun kumminkin olisin halunnut opiskella sitä omaa alaa.
Olet ilmeisesti jo vähän iäkkäämpi jos yo-merkonomin paperit on riittäneet tiellä unelma-ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen "julkisbyrokraatti" en tykkää työstäni, mutta siinä on ihan hyvä palkka ja pitkät lomat.
Oikeasti haluaisin tehdä jotain käsilläni ja lopettaa 8h tietokoneen näytön tuijottamisen. Olla liikkeellä ja tavata ihmisiä. Vaikka ruokakauppaan hyllyttämään.
Sama.
Halusin tutkijaksi. Nyt teen väitöskirjaa, mutta tämä on kaikilta osin ihan hirveää hommaa. Yksinäistä, stressaavaa, epävarmaa, populistien halveksimaa, taloudellisesti järjetöntä. Haaveilen alanvaihdosta, mutta sellainen huikentelevaisuus on nykypäivänä aika pitkälti estetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin arkkitehdin yöstä. Hain useamman kerran mutta en päässyt sisälle. En vain ollut tarpeeksi taiteellinen tai hyvä matikassa. Sitten minusta tuli tekninen piirtäjä/suunnitteluassistentti.
En ole ollut pettynyt. Palkka ihan ok, töitä on riittänyt mutta vähemmän stressiä.
Olin nuorena kiinnostunut tietotekniikkaan liittyvistä töistä, peruskoulussa sain jopa kymppejä tietotekniikasta, mutta muuten koulu ei sujunut kovinkaan hyvin vihamielisistä kiusanhengistä johtuen, joten en päässyt opiskelemaan tietotekniikkaa kuin työttömänä joitain kursseja, esim. aikoinaan tietokoneen "ajokortti". Joitain työpätkiä on enintään saanut tietotekniikkaan liittyviin töihin mutta aina oli rajalliset määrärahat, pelkkää silppua, osa-aikatyötä, määräaikaisia projekteja, tms. joten ei siitä tullut uraa.
Se olisi silloin nuorena pitänyt päästä opiskelemaan siihen ammattiin ja työhön, nyt on jo sen verran ikää että ei se enää auta, sitäpaitsi tekoäly on alkanut korvata ihmiset varsinkin tällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen "julkisbyrokraatti" en tykkää työstäni, mutta siinä on ihan hyvä palkka ja pitkät lomat.
Oikeasti haluaisin tehdä jotain käsilläni ja lopettaa 8h tietokoneen näytön tuijottamisen. Olla liikkeellä ja tavata ihmisiä. Vaikka ruokakauppaan hyllyttämään.
Oh boy. Uskallan veikata, ettet ole ikinä ollut kaupassa hyllyttämässä. Mutta jos tuo on unelmasi niin sitä kohti sitten vaan, mitä vielä odotat? Itsellä kokemusta Osuuskaupalta ja puoli vuotta sitä perseraiskausta riitti.
Unelma-ammattini oli "pankintäti". Sellainen olinkin ja kaikki tietävät, mihin se tyssäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin eläintenhoitajaksi, mutta olen pahasti allerginen monille karvaisille eläimille.
Päädyin varhaiskasvattajaksi, enkä oikein jaksaisi sitä työtä. Vaikka lapsista pidän. Mutta liian hektinen, äänekäs ja sosiaalinen työ minulle.
Varhaisihmiset on hyviä kun ne on aika karvattomia vielä.
Ei ollut unelma-ammattia, halusin vain korkeakoulututkinnon ja kohtuullisen palkan. Huomasin äkkiä, että monesta työstä voi tehdä jossain määrin unelman, esim. halusin aika itsenäisen työn. Sain sen mutta myös siihen sisältyvät mitattavat tavoitteet. Sopi itselle vaikka stressasikin jatkuvasti. Palkka ja edut ovat olleet hyvät mm. työsuhdeauto, bonukset ym. Koulussa olin aika huono , mutta tahtoa riitti. Sitä arvostettiin vasta työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen "julkisbyrokraatti" en tykkää työstäni, mutta siinä on ihan hyvä palkka ja pitkät lomat.
Oikeasti haluaisin tehdä jotain käsilläni ja lopettaa 8h tietokoneen näytön tuijottamisen. Olla liikkeellä ja tavata ihmisiä. Vaikka ruokakauppaan hyllyttämään.
Oh boy. Uskallan veikata, ettet ole ikinä ollut kaupassa hyllyttämässä. Mutta jos tuo on unelmasi niin sitä kohti sitten vaan, mitä vielä odotat? Itsellä kokemusta Osuuskaupalta ja puoli vuotta sitä perseraiskausta riitti.
Oliko se noin kamalaa? Mikä siinä oli vikana? Itse katselen meidän S-Marketin porukkaa töissään ja niillä näyttää olevan hyvä meininki päällä. Kauppakin on tosi hyvässä kuosissa minusta.
Työssä harvoin toteutuvat omat unelmat. Palkka maksetaan ja se on usein riittävä unelma, samoin verrattain hyvät työkaverit. Harrastukset ovat unelmia varten.
Lapsena haaveilin sairaanhoitajan ammatista. Ravintolakokiksi kouluttauduin, se osoittautui aivan vääräksi ammatiksi mulle koska en tykkää hirveesti edes ruuan laitosta.
Päädyin tehdastöihin, joka sopikin mulle ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen "julkisbyrokraatti" en tykkää työstäni, mutta siinä on ihan hyvä palkka ja pitkät lomat.
Oikeasti haluaisin tehdä jotain käsilläni ja lopettaa 8h tietokoneen näytön tuijottamisen. Olla liikkeellä ja tavata ihmisiä. Vaikka ruokakauppaan hyllyttämään.
Oh boy. Uskallan veikata, ettet ole ikinä ollut kaupassa hyllyttämässä. Mutta jos tuo on unelmasi niin sitä kohti sitten vaan, mitä vielä odotat? Itsellä kokemusta Osuuskaupalta ja puoli vuotta sitä perseraiskausta riitti.
Oliko se noin kamalaa? Mikä siinä oli vikana? Itse katselen meidän S-Marketin porukkaa töissään ja niillä näyttää olevan hyvä meininki päällä. Kauppakin on tosi hyvässä kuosissa minusta.
Päivittäistavarakaupan ala on tahallisesti aliresursoitu, ja jopa työntekijöiden lakisääteisistä oikeuksista yritetään laistaa aina kun voidaan. Ilmaista työtä teetetään ihan surutta, perehdyttäminen on yksi vitsi ja työergonomia on mm. kiireestä ja alimiehityksestä johtuen aivan surkealla tolalla. Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat monella perusterveelläkin jatkuvia, kun jotain maitolaatikoita on pakko siirrellä yksinään kiireessä. Tyypillistä on myös esimerkiksi se että työaika jatkuu vain 5 minuuttia kaupan sulkemisen jälkeen ja klo 21.04 siinä kassalla on vielä viimeinen mummo kyselemässä lottoa ja laskemassa kolikoita. Virallisesti työajan ylityksistä sai meillä kirjoittaa jonkun heippalapun myymäläpäällikölle, mutta vahva ääneen lausumaton normi oli, että jos teet niin, olet hankala ihminen (Minä olin pokkana hankala ihminen ja esimies inhosi minua). Niin ja tuntipalkkahan pyörii jossain siellä 13 euron paikkeilla ja kokoaikaisia työsuhteita ei juurikaan ole. Mutta toki jos joku kokee että tämä on houkuttelevampaa kuin työ keskiluokkaisen julkishallinnon byrokraattina niin kokeilemaan pääsee taatusti! :D
kuvataiteilija.
Itse asiassa elätin itseni tällä melkein 10 v. Mutta olihan se raskasta, kiireistä, mutta ajoittain liian hiljaista, epävarmaa ja ahdistavaa. Aikataulupaineet ja asiakkailta tulevia toiveet söivät luovuutta.
Apurahoja en saanut, ne menevät suhteiden kautta yksille ja samoille. Tuo taloudellinen epävarmuus ja kova työtahti sairastuttivat mut burnoutiin, josta en 6 vuoden jälkeen koe vieläkään toipuneeni. Yksi päivä seinä tuli vaan vastaan ja itkin päiväkausia kylpyhuoneen lattialla, en syönyt, en nukkunut. Sairauslomaa en saanut, joten yritys piti ajaa alas. Olin siinä ”akuuttivaiheessa” työttömänä 10kk, sitten sain määräaikaisen asiantuntijatason työpestin julkiselta puolelta. Mutta nyt tässä on taas roikuttu kortistossa useampi vuosi.
Töitä en tule enää saamaan, jo pelkän kuvataiteilijan tutkintoon liittyvän stigman vuoksi. Burnout tuhosi viimeisetkin luovuuden rippeet sekä aloite- ja keskittymiskyvyn eli en kykene edes opiskeluun. Itken yhä helposti ja raivoaan pikkuasioista. Minulla olisi taustani puolesta valmiuksia esim. Viestinnän tai mainosalan töihin, mutta ne eivät työllistä, tekoäly on jo karsinut ko aloilta töitä ja sitten suhtaudun varsinkin mainosalan nihkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen "julkisbyrokraatti" en tykkää työstäni, mutta siinä on ihan hyvä palkka ja pitkät lomat.
Oikeasti haluaisin tehdä jotain käsilläni ja lopettaa 8h tietokoneen näytön tuijottamisen. Olla liikkeellä ja tavata ihmisiä. Vaikka ruokakauppaan hyllyttämään.
Oh boy. Uskallan veikata, ettet ole ikinä ollut kaupassa hyllyttämässä. Mutta jos tuo on unelmasi niin sitä kohti sitten vaan, mitä vielä odotat? Itsellä kokemusta Osuuskaupalta ja puoli vuotta sitä perseraiskausta riitti.
Oliko se noin kamalaa? Mikä siinä oli vikana? Itse katselen meidän S-Marketin porukkaa töissään ja niillä näyttää olevan hyvä meininki päällä. Kauppakin on tosi hyvässä kuosissa minusta.
Päivittäistavarakaupan ala on tahallisesti aliresursoitu, ja jopa työntekijöiden lakisääteisistä oikeuksista yritetään laistaa aina kun voidaan. Ilmaista työtä teetetään ihan surutta, perehdyttäminen on yksi vitsi ja työergonomia on mm. kiireestä ja alimiehityksestä johtuen aivan surkealla tolalla. Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat monella perusterveelläkin jatkuvia, kun jotain maitolaatikoita on pakko siirrellä yksinään kiireessä. Tyypillistä on myös esimerkiksi se että työaika jatkuu vain 5 minuuttia kaupan sulkemisen jälkeen ja klo 21.04 siinä kassalla on vielä viimeinen mummo kyselemässä lottoa ja laskemassa kolikoita. Virallisesti työajan ylityksistä sai meillä kirjoittaa jonkun heippalapun myymäläpäällikölle, mutta vahva ääneen lausumaton normi oli, että jos teet niin, olet hankala ihminen (Minä olin pokkana hankala ihminen ja esimies inhosi minua). Niin ja tuntipalkkahan pyörii jossain siellä 13 euron paikkeilla ja kokoaikaisia työsuhteita ei juurikaan ole. Mutta toki jos joku kokee että tämä on houkuttelevampaa kuin työ keskiluokkaisen julkishallinnon byrokraattina niin kokeilemaan pääsee taatusti! :D
Tämä oli oikein osuva kuvaus, itsekin olin vuosia kaupassa töissä nuorena. Toki hyvänä puolena on se, ettei työajan jälkeen tarvitse miettiä töitä ja mun mielestä se hyllyjen siistiminen ja esittelyjen rakentaminen oli jotenkin tosi tyydyttävää hommaa. Lisät ja palkka on sentään paremmat kuin esimerkiksi ravintola-alalla ja työ kuitenkin kevyempää.
Nyt aikuisena olen asiantuntijahommissa ja aika usein tulee mieleen, miten paljon helpommasta hommasta saa moninkertaista palkkaa. Puolet viikosta olen vielä läppärin kanssa omalla sohvallani etäilemässä.
Astronautti. Synnyin väärään maahan.