IL: Sara ei käy enää töissä: Ei pysty

Joku voisi tutkia näitä of työntekijöiden mielenterveysongelmia. En tarkoita pahalla, mutta on valtavasti huonosti voivia of tekijöitä, joiden pitäisi ennemmin setvittää päänsä ennemmin kuin mennä jakamaan itseään edes ruudulle. Myös median tulisi lopettaa nostamasta tapetille näitä tekijöitä ja glorifioida alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, trans ja ADHD. Koko värisuora kasassa.

Autisminkirjo harvoin tulee yhdellä oireella vaan yleensä sateenvarjo dg alle mahtuu useampikin oireisto. Autistiset henkilöt kokevat useammin olevansa ns ei mitään sukupuolta, tai sitten naiset kokevat olevansa miehiä koska eivät löydä naiseudesta itseään.

Kys hlö ei pysty selittämään tarkemmin miksi ei jaksa, koska se on mahdotonta selittää.

Eivät löydä, tai ovat oikeasti hyvin androgyynisiä. Minulla on pitkät hiukset ja tykkään laittautua, mutta esimerkiksi anonyymeissä nettikeskusteluissa olen tullut aina tulkituksi mieheksi. Kautta aikain. Sisäisesti en tunne olevani nainen enkä mies, ja seksuaalisesti nykyisin lähinnä aseksuaali. En edes tiedä miltä naiseuden tai miehuuden pitäisi tuntua. 

Naisena tai miehenä oleminen ei TUNNU miltään. Se on asia, jota ei ajattele. Ei terveelle ihmiselle sukupuoli tunnu tai pyöri ajatuksissa. Asialla ei edes ole merkitystä. Ei ole oletuksia, miltä pitäisi tuntua tai vastaavaa. 

Transsukupuolisuus on kehonkuvan häiriö ja mielenterveysongelma. Ei sitä, että on mystisesti väärässä sukupuolessa.

Työskentelen it-alalla asiakasrajapinnassa ja teen mm. vaatimusmäärittelyä. Tulin vihaiseksi tästä jutusta. Sara ei jaksa kahden viikon sprinttejä. No niistä voidaan toki luopua, jos organisaatio niin päättää ja siirtyä vaikka kanbaniin, mutta hän ei myöskään jaksa jatkuvia muutoksia. Oli tykännyt huonoa, kun hänelle oli sanottu, että tällainen ala nyt vain on. Saran kannattaisi hakeutua muulle alalle tai vaikka ylläpitohommiin, koska no, uuden kehittämisessä tällainen tämä ala on. Tekniikat kehittyy ympärillä nopeasti, asiakas muuttaa mieltään, tulee uusia lakivaatimuksia jne jne. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista luoda muutoksetonta ympäristöä. Ja Saralle tiedoksi, että me asiakasrajapinnassa olevat torpataan tai siloitetaan yli 80% muutostoiveista niin, etteivät ne hektisinä edes koodareille päädy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.

Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.

Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität? 

Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.

Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän. 

Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?

Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.

Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm. 

- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan. 

- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään. 

- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫. 

Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti. 

Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä. 

Suoraan sanottuna kuulostat vaan tyhmältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.

Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.

Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität? 

Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.

Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän. 

Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?

Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.

Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm. 

- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan. 

- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään. 

- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫. 

Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti. 

Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä. 

Suoraan sanottuna kuulostat vaan tyhmältä.

En kuitenkaan ole. Itseasiassa mun ongelmia ei koskaan otettu oikein tosissaan, vaikka yritin niistä välillä kertoa, koska "kyllä sinä varmasti osaat, kun olet niin älykäs"  jne. Ja kun koulussa pärjäsi niin hyvin oppiaineissa, niin ei osattu yhtään ymmärtää, miten koulun käyminen voi olla mulle vaikeaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukan ei tiedä näistä kaavoista ja säännöistä mitä autismipuhe vilisee. Varsinkin erikoista nykyisenä liberaaliuden aikana jossa ainakin mun työpaikalla teroitetaan erilaisuuden sietoa ja moninaisuuden ylistystä. No ehkä tuo on yksi sääntö joka palvelee juuri "autistien" erityisyydentarvetta.

Samaa vähän mietin itsekin. "Säännöillä" autistit pääsevät näyttämään ympäristöön erilaisuutensa, ja välttävät henkisen työn ja kehityksen teolta.

Mistä ihmeestä tuollaisia ennakkoluuloja kehität? 

Autismin kirjon diagnostisissa kriteereissä on sosiaalisten sääntöjen ymmärtämisen vaikeutta, ja sosiaaliset säännöt on täysin vakiintunut käsite, joka ei ole kenenkään autistin keksimä. Autistithan ei noissa asioissa pyri näyttämään erilaisuuttaan, vaan pyrkivät nimenomaan maskaamaan, esittämään samanlaista kuin muutkin.

Absurdi ajatus, että autistina onnistuisi välttämään henkisen työn ja kehityksen 😂. Erilaisuudestaan ja sopeutumattomuudestaan johtuen kun niitä nimenomaan joutuu läpikäymään paljon normaalia enemmän. 

Mitä ne sosiaaliset säännöt edelleen ovat? Voisiko näistä antaa esimerkkejä että mikä on monelle autistille vaikeaa niin ehkä sitten avautuisi?

Esim se että ei ole sanavalmis ekstrovertti ei ole autismia.

Jos mä tietäisin, mitä ne sosiaaliset säännöt on, niin mulla ei ehkä olis niin suuria vaikeuksia niiden kanssa. Joitain, mitä olen elämäni aikana oppinut on mm. 

- Minä kuvittelin nuorempana, että kysymysten kysyminen on vähän epäkohteliasta, että oishan se ihminen itse kertonut niistä asioista mulle jos se haluais niistä puhua. No, oikeasti se sosiaalinen sääntö onkin, että on nimenomaan kohteliasta kysellä toiselta tämän kuulumisia. Sitten toisaalta pitää kuitenkin tietää, että mistä asioista kyseleminen ei ole kohteliasta ja suotavaa. Ja tähän taas vaikuttaa tuhat eri asiaa, kuten ihmisten väliset arvovaltasuhteet ja se, missä tilanteessa ja ympäristössä ollaan. 

- Minulla olis myös tapana kertoa aivan yliavoimesti omista asioistani. Sellaisista, joita yleensä pidetään kiusallisina, ja ei haluta paljastaa omasta itsestä. Tämäkään ei useimmiten ole sosiaalisesti sopivaa, vaan pitäisi osata small talkkia, missä ei käsitellä syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Toisaalta pitäisi osata arvioida, mitkä sitten on niitä sosiaalisia tilanteita, joissa kuuluu asiaan henkilökohtaisempi ote, ja joissa taas vaikutat etäiseltä ja sulkeutuneelta jos et paljasta itsestäsi mitään. 

- Ja sitten se ainainen, missä välissä keskustelua on kenenkin puheenvuoro. Tää on todella hankala. Sitä aina odottaa jotain sellaista taukoa muiden puheessa, että siihen väliin voisi sanoa oman sanottavansa. No, usein odotan sitä taukoa niin pitkään, että keskustelun aihe on jo siirtynyt johonkin ihan muuhun, eikä se, mitä olisin halunnut sanoa, ole enää relevanttia, enkä onnistunutkaan osallistumaan keskusteluun. Tai sitten tulkitsen väärin, että nyt olisi sellainen tauko, ja alan puhua just kun toinen jatkaa sitä juttuaan 😫. 

Minähän siis muuten nimenomaan olen sanavalmis ekstrovertti, joten tiedän harvinaisen hyvin, että se ei tosiaan itsessään ole autismia, ettei ole sanavalmis ekstrovertti. 

Mä en ihan ymmärrä, mitä sä haet takaa? Sosiaaliset säännöt on yksi sosiologian keskeisistä käsitteistä, ei niiden olemassaolosta ole mitään epäselvyyttä. 

Suoraan sanottuna kuulostat vaan tyhmältä.

Eihän noilla autismipiirteillä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi tutkia näitä of työntekijöiden mielenterveysongelmia. En tarkoita pahalla, mutta on valtavasti huonosti voivia of tekijöitä, joiden pitäisi ennemmin setvittää päänsä ennemmin kuin mennä jakamaan itseään edes ruudulle. Myös median tulisi lopettaa nostamasta tapetille näitä tekijöitä ja glorifioida alaa.

Miten tämä huonosti voiminen näkyy? Mistä päättelet että he eivät "tee mitä tahtovat", kuten slogan kuuluu?

Jos jokainen neurotisoisi "oikeita" sosiaalisia sääntöjä niin tämä yhteiskunta ei liikkuisi senttiäkään. Kuuluu varmaan nuoruuteen hermoilla ja miettiä miten kuuluu olla, liika itsekriittisyyskään ei ole autismia.

Sosiaaliset normit on ehkä se mitä haet. Sitten pitää jo käyttäytyä aika poikkeavasti jos näistä erottuu. Millaista tuo käytös sinulla olisi? Hyvä asiallinen käytös on normi julkisilla paikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miksi ei pysty? Mikä se syy oikeesti oli? 

Syy on se että hän on työkyvytön ja näin ollen sairauslomalla. Hänen sairautensa sit taas ei kuulu sulle v i t t u a k a a n. 

Miksi tätä jatkuvaa valitusta työn henkisestä mahdottomuudesta sitten toistetaan?

Tajua kyllä että on varmasti ikäviä ja turhauttavia töitä. Osa näiden tekijöistä lähtee muualle, osa jatkaa syystä tai toisesta. Toki olisi hieno juttu jos meillä olisi paljon kirjoa työn sisällöissä jotta mahdollisimman moni pääsisi onnistumaan ja kantamaan kortensa yhteiseen kekoon. Vaikuttaa vain että nämä yhdenlaiset herkkikset eivät halua tehdä mitään. Ja tekevät tästä herkkyydestään mediashown johon tarvitaan se nostajakin. Lisääkö tämä yleistä työmotia jos nämä ihmiset pääsevät toistuvasti itkemään miten eivät voi sopeutua? Vai mikä juttu? 

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen neurotisoisi "oikeita" sosiaalisia sääntöjä niin tämä yhteiskunta ei liikkuisi senttiäkään. Kuuluu varmaan nuoruuteen hermoilla ja miettiä miten kuuluu olla, liika itsekriittisyyskään ei ole autismia.

Sosiaaliset normit on ehkä se mitä haet. Sitten pitää jo käyttäytyä aika poikkeavasti jos näistä erottuu. Millaista tuo käytös sinulla olisi? Hyvä asiallinen käytös on normi julkisilla paikoilla.

Miten voi ymmärtää noin väärin? 

Ei ole kyse mistään neurotisoinnista eikä itsekriittisyydestä. On kyse konkreettisista autismin kirjon piirteistä, jotka on merkittävä osa autismin kirjon diagnostisia kriteerejä. 

Autisti joutuu tietoisesti miettimään sellaisia asioita sosiaalisessa kanssakäymisessä, jotka on neurotyypillisille automaattisia ja vaistonvaraisia. 

Autisti joutuu tosi monessa muussakin asiassa käyttämään aivojen loogiseen päättelyyn tarkoitettuja osia, siinä missä neurotyypillisillä nämä asiat tulee "selkärangasta". Tämäkin on yksi niistä syistä, miksi autistit uupuu, väsyy ja kuormittuu herkemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen it-alalla asiakasrajapinnassa ja teen mm. vaatimusmäärittelyä. Tulin vihaiseksi tästä jutusta. Sara ei jaksa kahden viikon sprinttejä. No niistä voidaan toki luopua, jos organisaatio niin päättää ja siirtyä vaikka kanbaniin, mutta hän ei myöskään jaksa jatkuvia muutoksia. Oli tykännyt huonoa, kun hänelle oli sanottu, että tällainen ala nyt vain on. Saran kannattaisi hakeutua muulle alalle tai vaikka ylläpitohommiin, koska no, uuden kehittämisessä tällainen tämä ala on. Tekniikat kehittyy ympärillä nopeasti, asiakas muuttaa mieltään, tulee uusia lakivaatimuksia jne jne. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista luoda muutoksetonta ympäristöä. Ja Saralle tiedoksi, että me asiakasrajapinnassa olevat torpataan tai siloitetaan yli 80% muutostoiveista niin, etteivät ne hektisinä edes koodareille päädy.

Jos ei jaksa jatkuvaa muutosta, sitten pitää keksiä joku muu ala kuin it.

Liukuhihnan päähän pakkaamaan tuotteita? Siinä tosin voisi herkän ladyn kynsi katketa, joten ei sekään varmaan käy.

Ei paljon vaatinut googlaamista nähdäkseen, että kyseinen henkilö on yksi kävelevä sairaustarina ja vaikuttaisi henkilöltä joka ei ole mihinkään tyytyväinen. Yli 50 leikkausta? Sukupuolenvaihdos? Työelämä ei kiinnosta? Jne.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tuo "Sara" ole mies? Ruumiinrakenne ja kasvot kuuluvat miehelle. Jättibosat tikkulaihassa ruumissa myös antaa ymmärtää, että esitetään naista.

Luin itse jutun, oli tylsä ja mielenkiinnoton.

Naista larppaava mies. Tehty joku 50 eri leikkausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tuo "Sara" ole mies? Ruumiinrakenne ja kasvot kuuluvat miehelle. Jättibosat tikkulaihassa ruumissa myös antaa ymmärtää, että esitetään naista.

Luin itse jutun, oli tylsä ja mielenkiinnoton.

Naista larppaava mies. Tehty joku 50 eri leikkausta. 

Niin siis transnainen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen neurotisoisi "oikeita" sosiaalisia sääntöjä niin tämä yhteiskunta ei liikkuisi senttiäkään. Kuuluu varmaan nuoruuteen hermoilla ja miettiä miten kuuluu olla, liika itsekriittisyyskään ei ole autismia.

Sosiaaliset normit on ehkä se mitä haet. Sitten pitää jo käyttäytyä aika poikkeavasti jos näistä erottuu. Millaista tuo käytös sinulla olisi? Hyvä asiallinen käytös on normi julkisilla paikoilla.

Sosiaalisilla säännöillä tarkoitetaan samaa asiaa kuin sosiaalisilla normeilla. Ja näiden kanssa autisteilla on usein vaikeuksia, se on yksi diagnosoinnin kannalta merkittävimmistä autismin kirjon piirteistä. 

Mitä vastaan sä siis oikein yrität argumentoida? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toinen on nykyään autisti. Ennen oli trendikästä olla ADHD, nyt se ei enää oo tarpeeksi cool, pitää olla autisti tai vähintään "kirjolla". Mikähän on seur trendidiagnoosi? 

Ei ole. Autisteja on noin prosentti (1 %) väestöstä. Aika helvetin kaukana joka toisesta. Toki autismi on yhä alidiagnosoitua naisilla, eli oikeasti autisteja on hieman enemmän kuin tiedetään. 

Diagnosoimattomia autisteja on niin miehiä kuin naisiakin hieman vanhemmissa ikäluokissa. 

Mun mies on kuin tyyppiesimerkki asperger-henkilöstä, mutta mieheni lapsuudessa ja nuoruudessa ei tutkittu tai diagnosoitu kuten nyt. 

Mieheni on jo lähempänä kuuttakymppiä ja on pärjännyt elämässä ihan hyvin, vaikka haasteitakin on ollut. 

On korkeakoulutettu ja aina ollut palkkatöissä. Välillä kyllä hammasta purren ja toisinaan taas työ vie mehut niin, että kotielämä jää minun harteilleni. On aina ollut omistautunut isä lapsillemme, vaikka jaksamista ei olisi ollutkaan, ei ole tinkinyt iltasaduista, lautapelien pelaamisista tai harrastuksiin kuljettamisista. Lapset jo aikuisia ja arvostavat isäänsä, vaikka ymmärtävät minun kantaneen leijonanosan vastuusta perheessä. 

Omat erityismielenkiinnon kohteet ovat miehelleni tärkeitä, ovat sekä voimavara että energiasyöppö. Harrastuksista ei voi tinkiä silloinkaan kun ei oikeasti jaksaisi. Minulla alkavat todellakin hälytyskellot soida, jos miestä ei harrastukset enää kiinnostakaan. 

En ketjun aiheena ollutta artikkelia päässyt lukemaan, mutta ymmärrän kyllä tuota henkilöä. Nykyinen työelämä on niin raadollista, että voimat loppuvat helposti ihan kenellä tahansa. 

Kyllä. Minunkin isäni, lähemmäs 80-vuotias, on ilmiselvästi diagnosoimaton asperger/autisti. Ja minunkin isäni on ollut hyvä, läsnäoleva isä. On lukenut, pelannut, keskustellut, opettanut paljon asioita. Äiti on kyllä joutunut kantamaan vastuun arjen pyörittämisestä ja perheen asioiden hoidosta suhteessa yhteiskuntaan. 

Isä pystyi tekemään töitä kotona, ja onnistui näin ollen rakentamaan itselleen elämän, jossa selvisi asperger-piirteiden kanssa hyvin. Ei varmasti olisi kestänyt kodin ulkopuolella töissä käymisen aiheuttamaa sosiaalista kuormitusta. 

Tällaisia ihmisiä löytyy näistä ikäluokista paljon. Valtaosa autismin kirjolla olevista vanhuksista on tietenkin diagnosoimattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän Sataa. Itsellekin työelämä on hyvin uuvuttavaa ja henkistä kärsimystä. Toistaiseksi olen sinnitellyt, mutta saa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa.

Onko sinultakin leikattu pallit pois?

Joku ns. erityisaikuinen poisti kirjoitukseni, joten julkaisen sen toistamiseen.

Uusintana yleisön pyynnöstä olkaa hyvät:

Tuon ukon (sitähän hän on) ongelmat johtuvat sens-traksuaalisuudesta.

Sillä on kaali sekaisin: ei miehestä tule nainen vaikka se menisi sukupuolenvaihdokseen ja siltä leikataan vehkeet nips naps; mies se on sen jälkeenkin, mutta kylläkin impotentti ja sukuelininvalidi.

Miksei noita sens-traksuaaleja viedä lobotomiaan?

Sens-traksuaalit ovat paksasakkia.

Iso-Jorma seksualipsykologian erikoiskandidadi

Tämähän on kokopäiväinen huomiohuora. Jatkuvasti jossain lehdessä avautumassa jostain. Ja toimittajathan kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ainoa.

Vuoden pari jaksaa ja sen jälkeen alkaa ihan terve välttely. Kannattamattomuus suhteessa jopa vammoihin ja vaurioihin joita terveyskeskus ei hoida ja ei ole varaa hoidattaa yksityisellä, niin miksi rikkoa itsensä. Toinen on sitten psyykkiset oireet mitä tulee totaalisesta orjuutuksesta mitä nykyinen työelämä on. 

Masennus ja mitättömyyedn tunne kuukauden päätteeksi kun olet raatannut itsesi hajalle ja yöunet menettäneenä katselet omaa arvoasi tilillä joka on vähä päälle tonnin. Niin mieluummin ottaa sen viisisataa euroa tukina kuin enää rääkkää itseään työelämässä.

 

Ne joill on hyvät työt ja työolot ei ymmärrä tätä ja näillä on yleensä palkkakin hyvä. He käy töissä valittamatta. He ovat sitten osalta niitä, jotka ei ymmärrä. Koska eivät ole kokeneet sitä mikä aiheuttaa sen ettei töihin halua enää mennä koskaan ikinä.

Koska työterveys on puutteellista ja täysin olematonta köyhien töiden aloilla, niin lopputuloksena on työttöminä ja kelan asiakkaina sellasta väkeä jotka kuuluisi sairaseläkkeelle. 

Koska heitä ei arvosteta ihmisinä ja heidän työpanostaan ja vuosikymmenten ylityötunteja (näistä ei muuten ole maksettu ylityökorvauksiakaan), niin ovat sitten vain tilastollisina tukkeina työttömyystukien ja kelan tukien listoilla. 

Lääkäreiden mielestä näitä sairaita pitäisi vielä kiduttaa jotenkin työelämässä, vaikka säästöjä ei heillä työnteosta kertynyt tai mitään. Heidät käytettiin kirjaimelliseti loppuun. Ja kohdellaan kuten sodan jälkeen veteraaneja kohdeltiin. 

Syyllistetään ja pomputellaan.