Kauanko olisit valmis elämään seksittömässä suhteessa? (ei johdu kumppanin sairaudesta)

Näin keski-ikäisenä ja eläkeikää lähestyvänä sanon vaikka lopun ikääni. Voin auttaa itse itseäni kun siltä tuntuu 😂 Niin ja yhteen en ole kenenkään kanssa muuttamassa joten haen muutenkin enemmän henkisiä arvoja ja kumppanuutta. Ei varmasti käy kaikille eikä tarvitse. Eikä mulla mitään seksiä vastaan ole, se ei vaan ole tärkeää. Ei ole koskaan ollut.

4 päivää.

25 pitkän hyvin onnellisen liiton jälkeen jos miehen halu ja kyky loppuisi niin en lähtisi. Hoitelisin itse hommat muuten ja toivoisin että oma ikääntyminen vähentäisi haluja.

Seksi on tosi merkittävää ja on ollut tärkeää meille. Mutta minun on mahdoton kuvitella hakevani seksiä ulkopuolelta, koska rakastan miestäni syvästi. 

6 v. Miehelle ei kelvannut kaunis, hoikka vaimo. Ihmeellinen tyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen mieheni kanssa vaikka loppuelämän. Itselläkin on vaihdevuodet ja halut vähentyneet lähes nollaan.

Oletko kysynyt miehen mielipidettä asiaan, onko hän onnellinen tilanteeseen? Jos hän ei ole tyytyväinen, päästä hänet vapaaksi, jotta hän voi löytää naisen, jonka kanssa halut kohtaavat ja onni voi kukoistaa suhteessa.

Miksi halusit lukea tuon noin? Tässä kysyttiin puolison haluttomuudesta ja hän vastasi että ”itselläkin” halut loppuneet? Eli kyse ei ollut pahasta naisesta joka pitää miestään puutteessa, vaan naisesta, joka hyväksyy miehen haluttomuuden. Uskokaa tai älkää, myös joillain miehillä on heikko libido ja etenkin kypsällä iällä, kun testosteronitaso laskee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin vuosia lasten takia. Oli helvetti koko suhde muutenkin. Lapset kasvoi ja lopulta erosin.

Oliko raha tai työ esteenä, ettet voinut erota aiemmin?

En vaan voinut jättää lapsia ukon hoitoon. Ei huolehtunyt mistään.

Sama homma. Hoidollisia lapsia ei viitsi jättää itsekkään miehen laiminlyötäviksi, isot jo pärjäävät. Lisäksi se, kun lapset joutuvat reissaamaan, on oikeasti ikävää. Kaikki muu eroamisessa on positiivista.

Joitakin kuukausia, riippuu tilanteesta ja tavasta jolla torjutaan ja kuinka pitkäkestoinen tilanne on. Edellisessä suhteessa oli kausia, jolloin seksiä oli kahdesti vuodessa, mutta enää en usko lähteväni vastaavaan. En oikein näe järkeä parisuhteessa, jossa ei koe tulevani halutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin vuosia lasten takia. Oli helvetti koko suhde muutenkin. Lapset kasvoi ja lopulta erosin.

Oliko raha tai työ esteenä, ettet voinut erota aiemmin?

Lasten takia.

Lukutaito. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen mieheni kanssa vaikka loppuelämän. Itselläkin on vaihdevuodet ja halut vähentyneet lähes nollaan.

Oletko kysynyt miehen mielipidettä asiaan, onko hän onnellinen tilanteeseen? Jos hän ei ole tyytyväinen, päästä hänet vapaaksi, jotta hän voi löytää naisen, jonka kanssa halut kohtaavat ja onni voi kukoistaa suhteessa.

Olen eri mutta kerron silti. Minä sairastuin vaikeasti, hengissä pysyn mutta tämä myös vaikuttaa paljon kumppaniin. No, minä silloin ehdotin miehelle että olisi ehkä parempi että hän etsii terveen naisen ennemmin ja eroaisimme. Mies suuttui ja loukkaantui tästä ehdotuksesta, hän ei halunnut erota vaan on pysynyt rinnallani kaikki nämä vuodet. Ilmeisesti aika harvinaista.

Korkeintaan 2 kuukautta. Olen eronnut miehestä joka ei halunnut minua. Pitää olla himoa kumppania kohtaan ja jos ei ole niin ei ole suhde hyvä.  Nykyinen mieheni kyllä haluaa minua lähes aina kun itse haluan.

Jos ei mitään fiksua selitystä löydy niin 2-3kk riittää.  Loputtomat pakit ja toisen aloitelyvyttömyys tappaa romanttiset tunteet.

Noin vuosi meni esikoisen syntymän aikoihin, mies oli väsynyt ja jotenkin ehkä vaikeaa nähdä minua muuna kuin äitinä. Nyt lapsen on teinejä meillä on menossa taas jääkausi, periaatteessa kai minun päätöksestäni, mutta mutta... jonkin aikaa suostuin siihen että yhteyttä pidetään yllä miehelle helpoilla tavoilla, kuten seksillä ja yhdessä telkkaria möllötämällä, mutta jossain vaiheessa alkoo tuntua että ostan seksillä miehen huomiota ja kiinnostusta, mutta silloin kun olisin tarvinnut hänen läsnäoloaan tunnetasolla hankalammilla hetkillä, hän vetäytyi ja vältteli. Seksi alkoi tuntua väärältä, ja avoimesti puhuin tästä miehelle että mulle seksi ei tunnu hyvältä jos muuten seilataan erillään eikä esim. puhuta mistään. Joten sen sijaan että mies olisi ottanut minut kainaloon ja kuunnellut mitä tarvitsen, hän tyytyi siihen että seksiä ei siis ole. Tällä on menty kohta vuosi. Eikä kyse ole siitä ettenkö haluaisi seksiä, mutta haluaisin seksiä ihmisen kanssa jolle olen tärkeä ja kiinnostava.

Jo vuosia. Kumpaakaan ei haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka kauan. Ikää on riittävästi eikä halut ole olleet kiihkeät ennenkään. Miksi teistä seksi määrittää suhteen? Koska joku terapeutti väittää niin?

Koska minä nautin seksistä, ja se on tärkeä osa elämänvoimaani. Olen nyt kolmatta vuotta seksittömässä suhteessa, en ole rakkauden takia halunnut lähteä. Nyt en enää jaksa uskoa tilanteen muuttumiseen. Ero on edessä. 

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka kauan. Ikää on riittävästi eikä halut ole olleet kiihkeät ennenkään. Miksi teistä seksi määrittää suhteen? Koska joku terapeutti väittää niin?

Koska minä nautin seksistä, ja se on tärkeä osa elämänvoimaani. Olen nyt kolmatta vuotta seksittömässä suhteessa, en ole rakkauden takia halunnut lähteä. Nyt en enää jaksa uskoa tilanteen muuttumiseen. Ero on edessä. 

N

Ja tein itse asiassa aiheesta aloituksen muutama päivä sitten:

https://www.vauva.fi/keskustelu/6632404/menetin-kumppanini-ssri-laakkee…