Miehelle oli oma äiti kaikki kaikessa pitkälle aikuisuuteen, mutta oman poikansa mies sallii olla minulle todella ilkeä.

Etuotsalohkot ovat kuin aivojen lennonjohto, joka auttaa säätelemään toimintaa ja tunteita.

Etuotsalohkojen yksi tärkeä tehtävä on hillitä impulsiivisuutta.

Yhtä lailla harjoittelu koskee tunne- ja ajattelun taitojen oppimista. Vuorovaikutus riittävän turvallisissa olosuhteissa muiden ihmisten kanssa on erityisen tärkeää aivojen kehitykselle. Päivittäinen kanssakäyminen muiden kanssa kehittää muun muassa aivojen osia, jotka liittyvät nuoren tunnetaitoihin ja itsesäätelyyn.

Aivojen kehityksen näkökulmasta voi ymmärtää, miten hämmentävää vaihetta nuori elää: aivot järjestäytyvät uudelleen eivätkä uudet vielä toimi täydellä teholla. Niin haastavaa kuin nuoren käytös voikin olla, hän ansaitsee ja tarvitsee juuri silloin aikuisen myötätunnon ja ymmärryksen. Aivot ja ajattelu ovat konkreettisesti myllerryksessä.

Nuoren joskus poukkoilevaa ja itsekeskeistä toimintaa ohjaavat keskenkasvuiset aivot. Sukupuolihormonien herääminen ja stressihormonien lisääntyminen vauhdittavat myllerrystä aivojen korkeimmassa osassa eli etuotsalohkoissa.

Aivoissa tapahtuvat muutokset selittävät paljon murrosikäisen tunne-elämää ja käyttäytymistä. Tunnereaktioiden syntymiseen osallistuu useita aivorakenteita, joista yksi merkittävä on syvällä aivoissa sijaitseva mantelitumake. Tunteiden havainnointi ja säätely tapahtuvat puolestaan etuotsalohkoissa. Mantelitumake kypsyy etuotsalohkoja aikaisemmin, mikä selittää murrosikäisen ajoittain voimakkaita tunnereaktioita. Kun nuori on tunnemyrskyn vallassa ja mantelitumake voimakkaasti aktiivinen, keskeneräiset etuotsalohkot eivät pysty hillitsemään tehokkaasti mantelitumakkeen toimintaa.

Olkoon vaan keskenkasvuiset aivot, mutta tuollaista käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Etuotsalohkojen kehittyminen vaatii sekä biologista kypsymistä että harjoitusta. Nuorella tulisi olla mahdollisuus harjoitella tunteiden säätelyä turvallisessa ympäristössä, jotta tarkoituksenmukaiset hermoyhteydet vahvistuvat ja tunteiden säätelytaidot kasvavat ja kehittyvät. Vanhemman on hyvä auttaa nuorta hallitsemaan kiukkuaan esimerkiksi opastamalla hengittämään rauhallisesti. Tilanteen rauhoituttua on hyvä keskustella, mitä nuori ajatteli ja tunsi voimakkaan tunnetilan aikana ja mitkä asiat voimakkaan tunteen heräämistä edelsivät.

Kaikesta itsenäistymisen uhosta huolimatta murrosikäinen tarvitsee tuekseen aikuista. Myös silloin, kun hän ilmeillään ja sanoillaan toivoo vanhemman pysyvän mahdollisimman kaukana, nuori tarvitsee tiedon siitä, että häntä ei hylätä ja että hän voi halutessaan turvautua luotettavaan aikuiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Etuotsalohkojen kehittyminen vaatii sekä biologista kypsymistä että harjoitusta. Nuorella tulisi olla mahdollisuus harjoitella tunteiden säätelyä turvallisessa ympäristössä, jotta tarkoituksenmukaiset hermoyhteydet vahvistuvat ja tunteiden säätelytaidot kasvavat ja kehittyvät. Vanhemman on hyvä auttaa nuorta hallitsemaan kiukkuaan esimerkiksi opastamalla hengittämään rauhallisesti. Tilanteen rauhoituttua on hyvä keskustella, mitä nuori ajatteli ja tunsi voimakkaan tunnetilan aikana ja mitkä asiat voimakkaan tunteen heräämistä edelsivät.

Sinulla ei taida olla kokemusta omista lapsista 🤭😁😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Voin osittain samaistua. Olen isänä ja puolisona seurannut, miten poikamme on ottanut yhteen äitinsä kanssa. Heidän vuorovaikutussuhteensa on ollut jotenkin kieroutunut alusta saakka. Vaimoni myöntää tämän, on yrittänyt parhaansa, mutta on mennyt yliyrittämisen ja ärsyttämisen puolelle. Hän ei ole osannut olla pojalleen samalla tavalla rakastava äiti, kuin tyttärilleen. Poika on joutunut tämän kokemaan, ja teini-iässä hän alkoi antaa takaisin. Vihainen vuorovaikutus oli normi äitinsä kanssa, ei muiden.

 

On vaikeaa mennä tuomaroimaan ja mestaroimaan toisten ihmissuhteita. Ylilyönteihin tulee toki puuttua. Nyt poikamme on jo nuori aikuinen ja kommunikointi äitinsä kanssa on rauhoittunut.

Jaa, oma äiti palvoi veljeä, kehui sukulaisia joilla on poikalapsia, olisi halunnut että minäkin olen poika. Kun rinnat kasvoi koki minut kilpailijaksi ja  pimeä viha jatkui vanhaksi asti. Ettei haittaa vaikka olis vammainen kun vaan on poika. 

Isä oli kontrolloiva ja ilkeä minulle, ei muille. Lapsuus ja nuoruus voi olla tosi ahdistavaa, kun on jo erillinen mutta kuitenkin ainakin taloudellisesti riippuvainen vanhemmista. Eikä pääse pois 

Vierailija kirjoitti:

Voin osittain samaistua. Olen isänä ja puolisona seurannut, miten poikamme on ottanut yhteen äitinsä kanssa. Heidän vuorovaikutussuhteensa on ollut jotenkin kieroutunut alusta saakka. Vaimoni myöntää tämän, on yrittänyt parhaansa, mutta on mennyt yliyrittämisen ja ärsyttämisen puolelle. Hän ei ole osannut olla pojalleen samalla tavalla rakastava äiti, kuin tyttärilleen. Poika on joutunut tämän kokemaan, ja teini-iässä hän alkoi antaa takaisin. Vihainen vuorovaikutus oli normi äitinsä kanssa, ei muiden.

 

On vaikeaa mennä tuomaroimaan ja mestaroimaan toisten ihmissuhteita. Ylilyönteihin tulee toki puuttua. Nyt poikamme on jo nuori aikuinen ja kommunikointi äitinsä kanssa on rauhoittunut.

Aika omahyväinen kommentti. Mitä isänä teit jos kerran heidän vuorovaikutuksensa oli kieroutunut kuten väität. Katselit vaan päältäpäin ja olit tyytyväinen kun saita olla rauhassa ja vaimo joutui hoitamaan kaiken. Miksi poika oli hankala vain vaimollesi? Siksi kun poika koki äitinsä turvalliseksi ja uskalsi siksi olla hänen kanssaan "oma itsensä". Et sinä ollut se parempi vanhempi kuten kuvittelet olleesi. Olit samanlainen pupujussi kuin aloittajan mies,  molemmat olette pää pensaassa ja annatte muiden selvitä yksin ettekä ole puolisoidenne rinnalla. Ei se ole mitään tuomarointia että isäkin osallistuu eikä anna poikansa käskyttää äitiään, sinun vaimoasi. Se ettet "tuomaroinut" näyttäytyi niin että pakenit vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Aivoissa tapahtuvat muutokset selittävät paljon murrosikäisen tunne-elämää ja käyttäytymistä. Tunnereaktioiden syntymiseen osallistuu useita aivorakenteita, joista yksi merkittävä on syvällä aivoissa sijaitseva mantelitumake. Tunteiden havainnointi ja säätely tapahtuvat puolestaan etuotsalohkoissa. Mantelitumake kypsyy etuotsalohkoja aikaisemmin, mikä selittää murrosikäisen ajoittain voimakkaita tunnereaktioita. Kun nuori on tunnemyrskyn vallassa ja mantelitumake voimakkaasti aktiivinen, keskeneräiset etuotsalohkot eivät pysty hillitsemään tehokkaasti mantelitumakkeen toimintaa.

Jostain syystä ennen vanhaan pelkkä tieto perseilyn aiheuttamasta kirvelevästä takalistosta  ja kipeästä hiuspohjasta auttoi nuoria kontrolloimaan aivotakenteitaan ihan eri hyvin. Auttaisikohan nykyäänkin? 

Ei se ole pelkästään miehen ongelma.

Tärkeämpää on nyt keskittyä siihen, mikä pojan tilanteessa on pielessä. 

Mikä on ongelmana? Voiko hän pahoin, onko kenties kiusattu, ahdistunut tms. ja purkaa pahaa oloaan noin? Vai eikö ymmärrä, miten sopimatonta ja epäkunnioittavaa tuollainen käytös on? Onko kuviossa mukana kenties päihteitä?

Lopeta vähintään kiittämättömän ja vätyksen passaaminen.

Hoidas itse suhteesi lapseesi! Jos mies tulee valkealla ratsulla ja laittaa lapsen ruotuun, niin lapsi ei koskaan tule arvostamaan sua. Sun on tehtävä se duuni aivan itse. Kunnioitus on ansaittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etuotsalohkojen kehittyminen vaatii sekä biologista kypsymistä että harjoitusta. Nuorella tulisi olla mahdollisuus harjoitella tunteiden säätelyä turvallisessa ympäristössä, jotta tarkoituksenmukaiset hermoyhteydet vahvistuvat ja tunteiden säätelytaidot kasvavat ja kehittyvät. Vanhemman on hyvä auttaa nuorta hallitsemaan kiukkuaan esimerkiksi opastamalla hengittämään rauhallisesti. Tilanteen rauhoituttua on hyvä keskustella, mitä nuori ajatteli ja tunsi voimakkaan tunnetilan aikana ja mitkä asiat voimakkaan tunteen heräämistä edelsivät.

Sinulla ei taida olla kokemusta omista lapsista 🤭😁😂😂😂

On kyllä kokemusta.

Jeesus voi eheyttää perheenne. Kääntykää Hänen puoleensa.

Kunnioittaako mies sinua muuten? Mietin vain että onko poika mahdollisesti saanut mallia häneltä. Kyllä molempien vanhempien, myös pojan isän, pitää puuttua tilanteeseen jos pojan käytös on ihan mahdotonta. Se ei riitä, että vain sinä hoidat oman suhteesi lapseen ja hänen isällään on asenteena  "ihan sama".

Miksi jäät tuollaiseen suhteeseen? Olet hyödyke, jota muut käyttävät hyväkseen. Miehet joutuvat samaan tilanteeseen, jos naisella on koiria, eli kaikkien palvelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin osittain samaistua. Olen isänä ja puolisona seurannut, miten poikamme on ottanut yhteen äitinsä kanssa. Heidän vuorovaikutussuhteensa on ollut jotenkin kieroutunut alusta saakka. Vaimoni myöntää tämän, on yrittänyt parhaansa, mutta on mennyt yliyrittämisen ja ärsyttämisen puolelle. Hän ei ole osannut olla pojalleen samalla tavalla rakastava äiti, kuin tyttärilleen. Poika on joutunut tämän kokemaan, ja teini-iässä hän alkoi antaa takaisin. Vihainen vuorovaikutus oli normi äitinsä kanssa, ei muiden.

 

On vaikeaa mennä tuomaroimaan ja mestaroimaan toisten ihmissuhteita. Ylilyönteihin tulee toki puuttua. Nyt poikamme on jo nuori aikuinen ja kommunikointi äitinsä kanssa on rauhoittunut.

Aika omahyväinen kommentti. Mitä isänä teit jos kerran heidän vuorovaikutuksensa oli kieroutunut kuten väität. Katselit vaan päältäpäin ja olit tyytyväinen kun saita olla rauhassa ja vaimo joutui hoitamaan kaiken. Miksi poika oli hankala vain vaimollesi? Siksi kun poika koki äitinsä turvalliseksi ja uskalsi siksi olla hänen kanssaan "oma itsensä". Et sinä ollut se parempi vanhempi kuten kuvittelet olleesi. Olit samanlainen pupujussi kuin aloittajan mies,  molemmat olette pää pensaassa ja annatte muiden selvitä yksin ettekä ole puolisoidenne rinnalla. Ei se ole mitään tuomarointia että isäkin osallistuu eikä anna poikansa käskyttää äitiään, sinun vaimoasi. Se ettet "tuomaroinut" näyttäytyi niin että pakenit vastuusta.

Mitä itse teet, jos huomaat joidenkin vuorovaikutussuhteen olevan kieroutunut? Omahyväistä olisi kuvitella ulkopuolelta pystyvänsä ratkaisemaan se. Kuten sanoin, ylilyönteihin tuleekin puuttua. Teinin käytökseen ja vuorovaikutukseen on kuitenkin olemassa juurisyitä, kuten varmasti aloittajankin tapauksessa on. Ei ne mistään tyhjyydestä kumpua.