Mikä kääntöpuoli 2020-luvun vanhempien tunnekasvatuksessa on?

Unohdettiin opettaa että maailmassa on tiettyjä sääntöjä joiden mukaan yhteiskunta toimii ja että tämä kyseinen lapsi ei ole diktaattori, joka näistä säännöistä päättää vaikka vanhemmat niin antavat hänen ymmärtää ensimmäiset 18 vuotta.

Niissä mikään ole muuttunut eikä se vanhempi malli yhtää sen terveellisempi ollu. Koivuniemen herralla tai vyöllä tai kädellä hakkaaminen ei ole yhtään sen parempaa kasvatusta kuin nykykasvatuskaan. Ihmiset vaan puhuu lämpimiksee ja kuvittelee että kaikki mikä tehtiin omalla ajalla oli parempaa kuin nykysin. Joo ne rajat täytyy olla, mutta ei vanhemman myöskään kuulu olla mikään diktaattori kuka hakkaa lastaan, näin synnytetään pelossa eläviä lampaita ketkä ei osaa paahtaa leipääkään ilman jonkun asiantuntijan ohjeita. Joku tasapaino pitää löytyä

Toikin on ihan normaalia jatkumoa että nykyiset kolmikymppiset yrittävät muuttaa sitä suuntaa koska heidän kasvatuksensa oli ihan päin persiitä. Se on ihan käsittämätöntä miten vanhat ihmiset kuvittelee jatkuvasti että heidän kasvatuksensa oli parasta ja he osasivat kaiken. Nythän nimenomaan kaikki yrittää muuttaa sitä suuntaa koska se kasvatus oli niin huonoa ennen ja nämä nykyiset 30 vuotiaat huomaavat sen itsessään että heidän vanhempansa ei ole osannut tehdä mitää oikein.

Miten kolmekymppiset on kasvatettu?

No jos ajatellaan, että monet nuoret ovat paljon hauraampia kuin aikaisemmin, niin tuosta tunnekasvatuksesta voi löytyä yksi syy tälle.

Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan tunnekasvatuksesta, tunnetaidoista, tunnesäätelystä, tunnepääomasta, tunteiden sanoituksesta yms. käsitteistä minkä ympärillä nykykasvatus pyörii.

Perinteinen kasvatus rakentui sen varaan, että lapsen on toteltava vanhempaa, opettajaa tms. ja jos ei tottele niin sitten tavalla tai toisella pakotetaan tottelemaan. Aikuisilla oli perinteisesti ihan erilainen ote lasten käytökseen kuin mitä nykyisin. Ei ollut läheskään samalla tavalla voimattomuutta ja keinottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan tunnekasvatuksesta, tunnetaidoista, tunnesäätelystä, tunnepääomasta, tunteiden sanoituksesta yms. käsitteistä minkä ympärillä nykykasvatus pyörii.

Perinteinen kasvatus rakentui sen varaan, että lapsen on toteltava vanhempaa, opettajaa tms. ja jos ei tottele niin sitten tavalla tai toisella pakotetaan tottelemaan. Aikuisilla oli perinteisesti ihan erilainen ote lasten käytökseen kuin mitä nykyisin. Ei ollut läheskään samalla tavalla voimattomuutta ja keinottomuutta.

Mitä ihmettä. Kerroin jo, että omat lapseni on kasvatettu ns. Tunnekasvatuksella, ja esikoiseni on 26 v. 

Sinä kuvaat 70-lukua, minun lapsuuttani. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan tunnekasvatuksesta, tunnetaidoista, tunnesäätelystä, tunnepääomasta, tunteiden sanoituksesta yms. käsitteistä minkä ympärillä nykykasvatus pyörii.

Perinteinen kasvatus rakentui sen varaan, että lapsen on toteltava vanhempaa, opettajaa tms. ja jos ei tottele niin sitten tavalla tai toisella pakotetaan tottelemaan. Aikuisilla oli perinteisesti ihan erilainen ote lasten käytökseen kuin mitä nykyisin. Ei ollut läheskään samalla tavalla voimattomuutta ja keinottomuutta.

Mitä ihmettä. Kerroin jo, että omat lapseni on kasvatettu ns. Tunnekasvatuksella, ja esikoiseni on 26 v. 

Sinä kuvaat 70-lukua, minun lapsuuttani. 

Ap

Suurimman osa 2010-lukua edes ammattikasvattajat eivät käyttäneet sanoitusta vaan silloin oli ihan perinteiset jäähyt ja jälki-istunnot ym. käytössä. Sanoitus-sana tarkoitti siihen aikaan laulujen sanoittamista. Jos sinä olet tunnekasvattanut jo 2000-luvun alussa niin olet kyllä poikkeuksien poikkeus.