Onko täällä keskuudessamme ihmisiä, jotka aidosti

Tottakai jokainen puhuu omista asioistaan ja on kiinnostunut omasta elämästään. Ei se tarkoita, etteikö välittäisi muista.

Oikeasti olen, siinä määrin, että sairastuin uupumukseen. Pitäisi opetella itsekkyyttä. Joskus täällä kettuilen ihmisille joilla on minusta todella vääriä arvoja, en koskaan kettuile jos on vakavasta asiasta kyse. Mutta esim. voinko jättää vauvan kotiin sänkyyn kun haen kiskalta röökiä ja olen 15 min poissa niin annan tulla täydeltä laidalta moraalisaarnaa!

eikä vaan sano, että välittää.

irl olen ihan empaattinen ja ystävällinen. mitä mun (MUN MUN MUN) sun mielestä pitäsi täällä puhua että toisin paremmin esiin sitä välittävämpää puoltani? ..taisin joskus huolehtia dementoituvan isoäitini asioista, jotain sellaistako meinaat? mutta eikö se oo aika kurja levitellä toisten asioita?



kyllä MINÄ MINÄ MINÄ toki vastaan asiallisesti asiallisissa ketjuissa ja oon itseasiassa aina vilpitön ja vähintään suora jos en ystävällinen.

mutta myönnän, että olen aika epäsosiaalinen ja ujo, joten en hyppää esiin tyrkyttämään apuani vieraammille ihmisille. Jos tuttava kertoo ongelmistaan, mietin kyllä, miten voisin auttaa ja tarjoan apuani jos mahdollista. Ylipäätään myötäelän herkästi toisten suruissa ja empatiani ovat aina heikomman puolella.

Lähdössä pian vapaaehtoistöihin, eilenkin olin. Palkkaa en siis saa, ihan vain muista syistä tätä hommaa teen. Jos en oikeasti välittäisi muista ihmisistä, tuskin olisin ulkona sateessa eilenkin ollut töissä useampaa tuntia.