itkettää.

Itke vaan, se helpottaa. Sitten on parempi olla. Sen jälkeen sitten hymy huulille, paistaa se päivä vielä risukasaankin!

lannistua. Tämä on vaan hetkellistä.

Mä en oikeesti olis halunnut kuin sen, että oisin saanut vähän levätä tänään kun miehellä oli vapaapäivä. Oon niin väsynyt. Vauva ja esikoinen on ihania, mutta silti oon liian väsynyt.



ap

Mutta jotenkin sivuuttaa vaan asian. Aamulla sain kyllä nukkua puoli tuntia ihan yksin, ekan kerran kolmeen kuukauteen, mutta eipä se paljoa auta kuukausien heräilyjen jälkeen. Mies on itsekin aika väsynyt työjuttujen takia. Jotenkin tuntuu aina, että mun väsymys on vähemmän tärkeää kun oon sentään " vaan kotona" .

Muistithan sanoa miehellesi toiveistasi? Kukaan meistä kun ei ole ajatustenlukija. Ehkä miehesikin ajatteli, että hän saa levätä, kun on vapaapäivä.



Meillä oli samanlainen tilanne silloin, kun toinen lapsi oli pieni. Jotenkin vaan oletin, että tottakai sitten on minun vapaa-aikani, kun miehellä on töistä vapaata. En jostain syystä tajunnut sitä, että mieskin kaipasi lepoa työn jälkeen. En kuitenkaan saanut suutani auki, vaan murehdin itsekseni, itseäni säälitellen, kunnes kerran repesi. Pimahdin ihan totaalisesti siitä, etten koskaan saanut selkeää lepoaikaa. Mieskään ei ollut osannut ajatella tilannetta minun kannaltani, vaan ajatteli klassisesti, ettei kotona olo voi vetää piippuun.



Puhuimme asian selväksi ja nyt homma toimii ihan hyvin. Viikonloppuisin meillä tehdään niin, että mies saa nukkua pidempään lauantaina, minä nousen ylös, kun lapset heräävät. Sunnuntaina on sitten minun vuoroni kävellä valmiiseen aamiaispöytään. Viikollakin hommia on saatu jaettua. Mies saa töistä tullessaan ruoan jälkeen oman hetkensä teksti-tv:n ääressä ja minä saan levähtää, kun mies hoitaa lasten iltapesut. Iltasadun luemme vuorotellen.



Kannattaa ottaa asia puheeksi kotona jo ennen kuin kamelin selkä katkeaa.