Puuttuuko teidän perheessä arkikeskustelu?

Puuttuuko teidän perheissä arkikeskustelu? Tuijottaako jokaikinen vain omaa pikku ruutuaan töiden ja koulujen jälkeen, kun on heitetty lyhyet heipat ja kyselty kuulumiset?

Törmään työssäni lasten ja nuorten parissa jatkuvasti perheiden puhumattomuuteen, joka pahimmillaan on vanhempien kylmää poissaoloa sinisen ruutuvalon heijastuessa tyhjiin silmiin. Viimeinen on yhden nuoren kuvaus, kun hän oli yrittänyt turhaan saada vanhempiensa huomiota.

Olen huomannut etteivät lapset ja nuoret osaa nykyään kunnolla keskustella. Puheessa vilisee englannin kielisiä pelisanoja, eikä niiden suomalaista vastinetta välttämättä tiedetä. Kokonaisia lauseita kuulee harvoin. Puheesta on arvuuteltava, mitä puhuja todella tarkoittaa.

Kolmantena huomiona heitän lopuksi vielä muistutuksena tuohon arkikeskusteluun, jolla aloitin, on se ettei lapsilla ole usein edes hajua aivan tavallisista asioista. Sellaisista asioista, joita arjessa tehdään. Kodin perustyökalut mattopiiskasta imuriin ja viemärinavaajaan ovat joillekin tuntemattomia käsitteitä. 

Arkikeskustelu on tavallisista asioista puhumista yhdessä tekemisen ohella. Siinä lapsi ja nuori oppii vanhemmiltaan erilaisia asioita ja samalla siinä välitetään sukupolvelta toiselle tärkeää tietoa ja taitoa. Jaetaan muistoja, perheen historiaa, annetaan perikunnalle henkistä perintöä ja otetaan suvun jäseneksi.

Puuttuuko teidän perheeltä arkikeskustelu?

Smurffaatko sinä naama sinisenä somessa, vai oletko aidosti läsnä perheesi kanssa? 

Uhriudu, jos haluat, huuda ja melskaa. Mutta vastaa itsellesi rehellisesti.