Millainen ihminen tekee herkästi ohareita? Peruu viime tipassa jne.

Teen joskus ohareita ihan kiireen takia.

Jos häneltä kysytään vaikka että tuleeko huomenna kylään tms. niin hän sanoo että joo, pitää katsoa TAI joo, menen huomenna hammaslääkäriin. Eli hän sanoo TODELLA epäsuorasti että ei kiinnosta TAI on muita kiireitä. Ihminen joka ei osaa lukea äitiäni (rivien välistä) pettyy jatkuvasti kun hän tekee ohareita.



Usein hän lupaa jotain ja sitten minulle pähkäilee että menisikö sittenkään jne. Ihmettelen aina ja sanonkin että etkös jo luvannut, ei enää voi perua.



Sekavasti kiireessä kirjoitettu :)



Ja olen ap:n kanssa samaa mieltä; ketuttaa kun joku tekee oharit. Olen erittäin tarkka näissä asioissa itse. Mistä muuten olen tarkkuuden perinyt, en äidiltä ainakaan?

Mun yks kaveri peruu lähes aina jossain vaiheessa, jos on etukäteen jotain sovittu. Vain ex-tempore tapaamiset onnistuvat. Ei ole erityisen kiireinen vaan lyhytjänteinen.

mun äiti on tuollainen ja muutamakin tuttava. ÄRSYTTÄVÄÄ!

välillä voi tulla yllättäen työvuoro jne.

Tunnen ihmisiä, jotka ahdistuvat jostain oikeista vaatteista, tuliaisesta, siitä löytääkö perille ajoissa, että peruvat koko jutun.



Myöskin masentuneet, sosiaalisista peloista kärsivät, paniikkihäiriöiset.

kaikki jutut ja ehdotukset juhlista ja menoista kuulostavat niin hauskoilta, että innostun ja lupaan.



Sitten tilanteen lähestyessä tajuan ettn oikeasti jaksakaan tai haluakaan, että ulkona on pirun kylmä, että se onkin niin kaukana, että mä olenkin niin väsynyt, että tähtien asennnot ei nyt passaa ;) siis että fiilis puuttuu.



En kuitenkaan peru tärkeitä juttuja tai tapaamisia yhden ihmisen kanssa vaan lähinnä tuollaisia porukkajuttuja.



Nyt minulla on pienet lapset joten sanon kaikkeen ei, kun en pääse kuitenkaan.

lapsen sairauden takia tai jos on tarkoitus mennä ilman lapsia niin sen takia että mies ei pystykkään hoitamaan lapsia töiden tms. takia.

Oletko sä ikinä tullut ajatelleeksi, että myös " porukkaa" voi kunnioittaa niin, että pitää lupaamansa. Ajattelet tietysti, että " kaikkihan minut tuntee ja aina minä olen tämmöinen ollut" , mutta en tuudittautuisi tuon varaan. Meidän porukasta yksi kauniisti pudotettiin pois ikuisten ohareiden takia. Kutsut vähenivät ja lopulta loppuivat. Sääli sinänsä, mutta kyllästyttiin ohareihin.



Et sinä tietysti tätä usko. Mutta tuo tapasi on inhottava, antaa lapsillesi huonoa esimerkkiä ja osoittaa kunnioituksen puutetta muita ihmisiä kohtaan. Kaverisi ovat vain liian kohteliaita sanoakseen asian.

---juuri kaksi sinkkukummia perui lapsen kevätjuhliin tulon-

tavallaan ihmetyttää... perheelliset kummit ehtii paremmin...

Eli ei oo sama asia kun ettei viitsi pitää lupauksiaan. Sosiaaliset tilanteet tuottaa joillekin kovaa ahdistusta niin, että mielummin jättää ne väliin.

oli sellainen. ei ole enää. siis ystäviä.



Väsyin siihen kertakaikkiaan.

LApsilleni en siis ole antanut huonoa mallia, koska tuo menettelytapani liittyy aikaan ennen heitä. En myöskään ole koskaan perunut lapselle antamaani lupausta, minulla on paljon kummilapsia omien lisäksi.



yksi vastaajista osuu sikäli oikeaan, että vaikka syyni onkin usein tuo en jaksakaan/haluakaan, niin oikeasti isot sosiaaliset tilanteet aiheuttavat jonkin verran stressiä vaikka seurallinen olenkin. On siis helpompi välttää sitä. Nämä ovat kaikki kuitenkin osasyitä, enkä itsekään tiedä mikä kaikki tuohon vaikuttaa.



Joo, ja on minulle joskus aikoinaan käynytkin niin ettei tiettyyn joukkon enää kutsuttu, mutta lopulta se oli ehkä enempi helpotus?



t tilittelevä 10

-myös pienten lasten äit pääsee yleensä

- mutta ei kylläkään kovin usein ( lastenhoitaja maksaa siis)



--



ps. nro 5- olen samaa mieltä pääasiassa kanssasi :=)

Ei ikinä voi muuttaa aikataulujaan tai menee konseptit sekaisin. Kaikki pitää aina rytmitää minutilleen. Lapsen pitää syödä tasan klo 15 ja lauantai-iltaisin saunotaan klo 20. Jos matkan varrella on vaikka kiva kahvila, sinne ei voi poiketa kun aikataulu pettää.

Innostun kyläilykutsusista, juhlista ym. Mutta kun hetki lähestyy menen ihan lukkoon; en löydä mitään päälle laitettavaa, olen varma että hankkimani lahja on todella nolo, näytän kamalata peilissä, jännitän tulevaa, tuttujen ja tuntemattomien tapaamista, olen varma että he katsovat että taas tuo on lihonnut ym.



Mieleni tekisi niin paljon mennä että venytän peumista loppuun asti,- jos kuitenkin lähtisin. Lopulta olen kuitenkin lannistanut itseni niin, että sovittuna päivänä minun on ilmoitettava, ette pääse paikalle :(



Kun muut juhlivat, minä itken kotona ja harmittelen hukkaan heitettyä elämääni.....



Nuorempana olin todella sosiaalinen ja suosittu, nyt ihan muuta.

En tiedä, mutta pikkasen rasaa, ku neräät eivät pääse koskaan ajoissa/jos ollenkaan paikalle ja kuitenkin vieraisiin on varauduttu tarjoiluin ja muuten. Omahyväistä mun mielestä!

Kun sovin jonkun kanssa tapaamisen, tiedän heti, että tuun perumaan. En ymmärrä miks on niin vaikeeta heti sanoa että ei käy?

tekee just tota.

peruvat. Aina tulee jotain tärkeempää kuin tämä " säälittävä" sinkkuystävä. Osaan aina varautua ohareihin, joten ei haittaa.