Polttomoottoriautoilu on pelkkää muutosvastarintaa ja pärinällä elvistelyä
Oikeasti polttomoottoriauton hankinnassa ei ole kyse 'ajonautinnosta' tai vapaudesta, vaan pelkästä muutosvastarinnasta, pakoputken pärinällä elvistelystä ja muiden yläpuolelle asettumisesta. Öljynporauksen ympäristötuhot, ilmastonmuutos ja diktatuurien rahoittaminen unohdetaan heti, kun pääsee itse vinguttamaan bonuskorttia huoltoaseman mittarille (jotka nekin on tietysti rakennettu pilaamaan kaupunkien parhaat risteysalueet).
Ja entä se todellisuus? Talvella kylmäkäynnistys huutaa hoosiannaa, matkanteko on pelkkää polttoaineen hinnan kyttäämistä ja pumppuahdistusta, ja autoon pitää tankata kallista dinosauruksenlientä viimassa seisten samalla kun jatkuvat öljynvaihdot ja hajoavat jakohihnat maksavat maltaita. Sähköautolla lähtee joka aamu liikkeelle valmiiksi lämpimällä autolla ja täydellä akulla ilman yhtäkään sormien palelluttamista ABC:n kylmäasemalla.
Miksi polttomoottoriauton omistajien on niin vaikea myöntää, että roikutte niissä kiinni vain pelkästä jääräpäisyydestä ja naapurille metelöinnin takia, ette käytännöllisyyden vuoksi?
Kommentit (5)
Äänekkäimmät sähköautovastustajat ovat motoristeja, jotka pelkäävät saastutusharrastuksensa puolesta.
Pärinällä ei elvistele muut kuin parikymppiset lippalakkipääkahjot.
Emme tunne mitään ahdistusta polttoainepumpulla. Kallista tietenkin, mutta elämä on!
Jos vedämme painavaa peräkärryä ja ajellaan mökkimaisemissa, missä lähin latauspiste on yli 25 kilometrin päässä, ajetaan edelleen mieluummin dieselillä. Paha sitä sähköautoa on sieltä korvesta lataukseen hinata. Eikä mökki ole missään Lapissa vaan Keski-Suomessa.
Mieluummin ajan edullisella, kotimaisella sähköllä.