Keinoja, joilla saada sosiaalityöntekijöiden huoli heräämään

Peukun käyttö vauvaperheessä

Soita kelalle, että lapsellasi ei ole ruokaa. Sitten loukkaannu hirveästi , jos sieltä tulee sosiaalihuolto katsomaan, mikä on hätänä.

Uupuminen.

Väkivaltaisuus. On se sitten perheen sisäistä, tai naapureita kohtaan osoitettua. Lapset saavat huonoja vaikutteita ja voivat ehkä olla jopa hengenvaarassa.

Anna alaikäisen lapsesi örveltää kännissä kaupungilla. Poliisi tekee näistä ilmoituksen.

Anna lapsesi näpistää kaupasta. Kauppias tekee näistä ilmoituksen.

Valita neuvolassa, ettet enää jaksa ja haluaisit toisinaan tukahduttaa lapsesi tyynyllä. Neuvolan henkilökunta tekee ilmoituksen.

Hakkaa lastasi niin, että jää näkyviä mustelmia. Koulu tai päiväkoti tekee ilmoituksen.

Hae toimeentulotukea ja esittele Kelalle kuinka kaikki rahasi menevät Veikkaukselle ja ulkomaisille nettikasinoille. Kelan työntekijä tekee lastensuojeluilmoituksen.

Lapsi ei saa korona turvallista kasvuympäristöä, tasapainoista kehitystä ja erityistä suojelua. 

Kerro neuvolassa, että olet väsynyt, kun vauva herättää puolen tunnin välein joka yö,

Lapsella on vaatteissa reikiä.

Sanot että olet havainnut hirrrveeetä rasssisssmia niin paikalle ei tule pelkästään sossut vaan poliisi, palokunta ja puolustusvoimat (jos vaikka tarvii kantaa kasseja)

Sinulla on kolme alle kouluikäistä lasta ja hoidat heitä itse.

Puolisolla on pysyvä mielenterveyden diagnoosi. Kyllä, tästä tulee ennakoiva lastensuojeluilmoitus, vaikka olisi hoidossa, ja toisella vanhemmalla ei mitään ongelmia, vaan päinvastoin kaikki niin kunnossa kuin voi olla: on omistusasunto, lapset edellisestä suhteesta, vakityö ja säästöjä. Eihän näillä niin mitään väliä, kun toisella on joskus ollut pakka sekaisin.

Ei ihme, ettei apua uskalleta hakea, kun vaikeuttaa elämää vielä vuosia myöhemmin. Onhan näillä tapauksilla tietenkin aina riski uusiutumiselle, mutta vaarallisempaa on jättää hakematta apua sen takia, että nämä merkinnät papereissa aiheuttaa ongelmia muillakin elämän osa-alueilla, esim. terveydenhuollossa ei oteta muita asiaan liittymättömiä terveysongelmia tosissaan.

Väsymyksestä ei myöskään kannata valittaa neuvolassa. Lasu tulee ovelle, mutta apua ei kuitenkaan saa. Kukaan ei vahdi koliikkivauvaa yöllä, kukaan ei auta lastenhoidossa päivällä, että saisi levätä, kukaan ei auta kotitöissä, jotta voisi keskittyä lapsiin. Se, että joku tulee istumaan sohvalle ja kysymään miten menee, on oikeasti vitsi. Olen henkilökohtaisesti lasun kanssa asioinut parikin kertaa ja kysynyt uteliaisuuttani tukitoimista - eikä niitä oikeasti ole. 

Täysin avutta jäämisen ja sijoituksen välillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, joista olisi vaikka väsyneelle/uupuneelle yh:lle. Se että joku istuu sohvalle pariksi tunniksi jututtamaan, ei auta ketään ja jos keskusteluapua tarvitsee, oikea osoite on silloin terapia, ei sossu.

Vierailija kirjoitti:

Soita kelalle, että lapsellasi ei ole ruokaa. Sitten loukkaannu hirveästi , jos sieltä tulee sosiaalihuolto katsomaan, mikä on hätänä.

Jos lapsesi ei saa ruokaa sinun takia, niin totta helvetissä se on iso huoli. Surkea vanhempi, jonka lapsi on nälässä Suomessa. Kyllä perustoimeentulotuella lapset ruokkii. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla on pysyvä mielenterveyden diagnoosi. Kyllä, tästä tulee ennakoiva lastensuojeluilmoitus, vaikka olisi hoidossa, ja toisella vanhemmalla ei mitään ongelmia, vaan päinvastoin kaikki niin kunnossa kuin voi olla: on omistusasunto, lapset edellisestä suhteesta, vakityö ja säästöjä. Eihän näillä niin mitään väliä, kun toisella on joskus ollut pakka sekaisin.

 

Ei ihme, ettei apua uskalleta hakea, kun vaikeuttaa elämää vielä vuosia myöhemmin. Onhan näillä tapauksilla tietenkin aina riski uusiutumiselle, mutta vaarallisempaa on jättää hakematta apua sen takia, että nämä merkinnät papereissa aiheuttaa ongelmia muillakin elämän osa-alueilla, esim. terveydenhuollossa ei oteta muita asiaan liittymättömiä terveysongelmia tosissaan.

 

Väsymyksestä ei myöskään kannata valittaa neuvolassa. Lasu tulee ovelle, mutta apua ei kuitenkaan saa. Kukaan ei vahdi koliikkivauvaa yöllä, kukaan ei auta lastenhoidossa päivällä, että saisi levätä, kukaan ei auta kotitöissä, jotta voisi keskittyä lapsiin. Se, että joku tulee istumaan sohvalle ja kysymään miten menee, on oikeasti vitsi. Olen henkilökohtaisesti lasun kanssa asioinut parikin kertaa ja kysynyt uteliaisuuttani tukitoimista - eikä niitä oikeasti ole. 

Täysin avutta jäämisen ja sijoituksen välillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, joista olisi vaikka väsyneelle/uupuneelle yh:lle. Se että joku istuu sohvalle pariksi tunniksi jututtamaan, ei auta ketään ja jos keskusteluapua tarvitsee, oikea osoite on silloin terapia, ei sossu.

Tämä olisikin mielenkiintoinen tietää, että miksi kannattaa ottaa sossuun yhteyttä väsymyksen takia, jos ainoa asia mitä sieltä voidaan tehdä, on ottaa lapset huostaan?

Miksi ei ole olemassa sellaista apua jota tuossa luetellaan: että joku katsoisi lapsia kun käy kaupassa tai nukkuu jonkin aikaa tms. Ainoa ”apu” on ottaa lapset huostaan? Ihan järjetöntä.

Mene nakuna tapaamiseen.

Tekemällä lastensuojeluimoituksen. Ihan sama mistä aiheesta. Se, kun on nimittäin niin, että sossun on lain mukaan pakko selvittää ihan kaikki tulleet ilmoitukset.  

Ilmeisesti aika helposti. Miehellä meni hermo neuvolassa hoitajan jankkaamiseen ja sanoi, että jaetaan imetyskin 50/50 :D

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla on pysyvä mielenterveyden diagnoosi. Kyllä, tästä tulee ennakoiva lastensuojeluilmoitus, vaikka olisi hoidossa, ja toisella vanhemmalla ei mitään ongelmia, vaan päinvastoin kaikki niin kunnossa kuin voi olla: on omistusasunto, lapset edellisestä suhteesta, vakityö ja säästöjä. Eihän näillä niin mitään väliä, kun toisella on joskus ollut pakka sekaisin.

 

Ei ihme, ettei apua uskalleta hakea, kun vaikeuttaa elämää vielä vuosia myöhemmin. Onhan näillä tapauksilla tietenkin aina riski uusiutumiselle, mutta vaarallisempaa on jättää hakematta apua sen takia, että nämä merkinnät papereissa aiheuttaa ongelmia muillakin elämän osa-alueilla, esim. terveydenhuollossa ei oteta muita asiaan liittymättömiä terveysongelmia tosissaan.

 

Väsymyksestä ei myöskään kannata valittaa neuvolassa. Lasu tulee ovelle, mutta apua ei kuitenkaan saa. Kukaan ei vahdi koliikkivauvaa yöllä, kukaan ei auta lastenhoidossa päivällä, että saisi levätä, kukaan ei auta kotitöissä, jotta voisi keskittyä lapsiin. Se, että joku tulee istumaan sohvalle ja kysymään miten menee, on oikeasti vitsi. Olen henkilökohtaisesti lasun kanssa asioinut parikin kertaa ja kysynyt uteliaisuuttani tukitoimista - eikä niitä oikeasti ole. 

Täysin avutta jäämisen ja sijoituksen välillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, joista olisi vaikka väsyneelle/uupuneelle yh:lle. Se että joku istuu sohvalle pariksi tunniksi jututtamaan, ei auta ketään ja jos keskusteluapua tarvitsee, oikea osoite on silloin terapia, ei sossu.

Nämä myös kirjaavat kaiken ylös ilma mitään pätevyyttä arvioida mitään. 

Lapsi näkee huumeidenkäyttöä. Vanhempien alkoholismi.

Huh! Onneksi en enää ole lastensuojelussa töissä. Osa vanhemmista oli ihan hei-hei. Ja nimenomaan yleensä juuri ne, joiden mielestä heissä ei ollut mitään vikaa, vaikka lapsi oireili pahasti. 
Milloin vika oli sossussa, milloin opettajassa/ koulussa/ psykiatriassa/ naapurissa jne., mutta ei milloinkaan vanhemmissa itsessään. 
Oli suuri helpotus lähteä muualle töihin.  

-Never again-

Lapsi on kuriton päiväkodissa, tai koulussa.