Miten sitä ennen pärjättiin. Kyläkauppa oli arkisin auki klo 9-17 ja lauantaisin 9-13. Suunutaisin kiinni

Ja perjantaina piti käydä pankissa nostamassa viikonlopuksi rahaa. Ei ollut pankkiautomaattejakaan.

Meidän kylällä oli vain yksi kauppa, mutta vähän suuremmissa kylissä oli ainakin pari kauppaa, eli osuuskauppa ja E-liike kommareille. Viinakauppan oli lähes 100 km ja kylässä yksi auto. Isännät kävivät traktorilla kirkonkylällä ja emännät linja-autolla, joka kulki kerran päivässä. Kaupan edessä ei ollut pyörätelineitä vaan hevosille puomi. Kaupasta sai hevosenkenkiä ja flanellia, kaikki ruokatavarat pussitettiin. Eräs nuuka emäntä osti mannasuurimoita aina 250 grammaa. Hyvin harvoi kaupassa oli munia, ne haettiin joltain tilalta. Maitoa tai kermaa tai juustoa ei myöskään ollut. Meijeristä riippuen sieltä sai pallojuustoa tai emmentaalia. Siis kaikilla oli kunnon kotivara, perunoita ja juureksia kellarissa ja jauhot säkeissä. Minun kotona ei aina pystytty ostamaan kahvia, joten juotiin saikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ja miettikää ei ollut edes kotiinkuljetusta, fillarilla käytiin kaupassa 10km päässä kun kylällä ei ollut kuin kaksi autoa ja niistäkin aina toinen korjaamolla.

Eikä oltu niin järkyttävän ylipainoisia kuin nykyään. Kehityksen olisi ollut hyvä pysähtyä johonkin 1970-tai 1980-luvulle tietyissä asioissa.

Miehillä elinajanodote on terveydenhoidon kehittymisen ja ravinnon laadun paranemisen vuoksi kasvanut kymmenellä vuodella jo vuodesta 1980. En todellakaan kaipale takaisin Kekkosen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmia. Silloin ostettiin tavarat kaupan ollessa auki eikä silloin kun itselle sopi.

Jos oli hyvissä väleissä kauppiaan kanssa, niin saattoi päästä ostoksille myös "sisän kautta", eli takaovesta, vaikkei kauppa ollut aukikaan. 

Koulukaverini oli kauppiaan poika ja kertoi, että heiltä oli tehty ruokien yms. kotiinkuljetusta puhelintilauksilla jo silloin kun hän oli lapsi, eli 60-luvulla.

Ennen työ oli elämää. Nykyisin elämä on työtä