Käy kateeksi kun kaikki ilakoi kuinka omilla nuorilla on kavereita ja aina menossa
Omista lapsista toinen seurustelee uskovaisen kanssa puoliluvatta, ja ovat aina kaksin, eikä muita näe, toinen aina kotona. Tää on niin surkeeta kun ei voi iloita heidän elämisestä ja menemisestä.
Kommentit (6)
Jos sun lapset ovat itse tyytyväisiä, niin mikä on ongelma?
Ymmärrän toisaalta, mutta tuo ilakoiminen lapsen sosiaalisista suhteista on kuin eläisi täysin lastensa kautta. Jotenkin alaluokkaista touhua. Kun ei edes tiedä, mitä niissä menoissa aina edes tapahtuu....
Ei mun kapsilla ollut peruskouluikäisinä kavereita kuin toisensa. Nut aikuisena töissä tai kotona pelaamassa myöhemmin saatujen kavereidin kanssa. Toisella lusäksi seurustelukumpoai, jonka luona monesti yötä.
Ei mua mitenkään harmitä etteivät ole olleet kännäämässä ja tekemässä tyhmiä.
Mun lapset oli aina menossa, mutta heille tapahtui myös vaikeita asioita niissä bileissä ym. Tyttöjen välistä kärhämää. Jotkut ovat kaveriporukoissa vain, etteivät jäisi ulkopuolelle. Lapseni on avautunut näistä myöhemmin aikuisena.
Mun yksi tuttu oli juuri tällainen. Suureen ääneen kehui sosiaalisia lapsiaan ja vähätteli ujoa lastani. Myöhemmin tälle tutulle tuli avioero, kun mies lähti nuoren työkaverinsa matkaan, kaveri muutti pieneen yksiöön, jossa sinnitteli pienen palkkansa turvin. Lapsensa muuttivat kuka minnekin, kaikki kauaksi kotiseuduiltaan. En tiedä, onko enää ilakoitavaa.
Mielikuvituslapsesi siis