Kenen seurassa sinusta tulee outo?
Tunnistatko, että joidenkin ihmisten seurassa sinusta tulee outo? Esimerkiksi jos toinen on hiljainen ja vetäytyvä, niin alat täyttää tilaa omilla jutuilla ja olemuksellasi? Siis vaikkei olisi alun perin tarkoitus. Tai sitten seura vie mennessään ja alat jutella ja toimia heidän mukanaan, et kuten normaalisti tekisit?
Kommentit (15)
Kun haluaisin kuulua joukkoon, mutta en ihan ole kuitenkaan kuin he, niin silloin venytän vähän olemustani jotenkin.
Niuvanniemen ohi ajaessani muutun aivan titityy moodiin.
Anopin kanssa. Olen luonteeltani pääosin hyväntuulinen ja puhelias, pidän ihmisistä, mutta anopin raju mustasukkaisuus miehestäni saa minut varautuneeksi ja koetan vältellä häntä kaikin tavoin.
Näin introvertihkona tyyppinä sulkeudun kovaäänisten ylitiöextroverttien seurassa, varsinkin jos sellaisia on useampi paikalla samaan aikaan ja ovat vieraampia.
Ns. suosittujen tyttöjen seurassa.
Silloin kun en halua jakaa itsestäni mitään toiselle. Muutun kylmäksi ja mykäksi. Tämä siis silloin kun on pakollinen kohtaaminen esim sukulaisen kanssa
Ihmisten, jotka herättävät minussa suuria tunteita.
Oli se tunne sitten rakkaus, viha, pelko, ihailu, kateus, himo, ärsytys tai mikä tahansa.
Vanhojen koulukavereiden kanssa olen kuin ennenkin, mutta oikeasti olen jo kasvanut aikuiseksi ja muuttunut aika paljon. Vähän hämmentää. Mieluummin olisin jo aikuinen minä, enkä se lapsi tai teini, joka olin silloin.
Joulupukin seurassa olen samaan aikaani innoissani ja jännittynyt.
Ihan kaikkien. Ajoittain tuntuu että olen tullut jostain muulta planeetalta ja on hankala ymmärtää ihmisten touhuja. Yritän sopeutua, muuttaen todellakaan mene kaikkiin juttuihin mukaan.
Töissä joskus porukan jutut vie mennessään.