Lue keskustelun säännöt.
Minä inhoan sitä piirrettä ihmisissä, kun porukassa ollaa tuppisuuna
13.01.2012 |
miten aikuinen ihminen voi olla niin moukka ja sivistymätön. Lapsen ymmärrän, mutta kahvipöydässä istuu täysin puhumatta on jo noloa
Kommentit (92)
itse olen siksi tuppisuuna kun ei jaksa muiden jutut kiinnostaa ja ovat kuitenkin vain tollasta turhan päivästä lätinää joka kuitenkin on ihan turhanpäivästä eikä edes kiinnostavaa.
Oikeastaan otan muut huomioon enkä viitsi pilata heidän tunnelmaa kiusaamalla ja kertomalla mitä oikeesti ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halveksiva hymy huulillaan ja kuvittelee olevansa parempi kuin tää puheliaampi ihminen. On sanonutkin että puheliaat ihmiset narraavat :o
Tuppisuuääliöt on ihan hirveetä seuraa. Miettikääs tätä: mun miehen veli tulee monesti ihan kutsumatta kyläilemään, istuu sohvalle eikä puhu kellekään mitään. Ei oikein oo sellanen toivottu vieras...
on sellaisia, joiden keskustelutapa oon huutaa toisen puheen päälle, keskeyttää ja kuitata toisen sanomiset korkeintaan yhdellä sanalla. Ja mikä kummallisinta, he odottavat tätä toisiltakin! Tällaiset ihmiset sitten keskenään "keskustelevat" kaikissa ryhmätilanteissa, ja arvostelevat mielessään "tuppisuita", kuten ap:kin tekee...
joka alkaa vittuilla hiljaiselle tyypille, ja vielä pahempaa - pitää häntä tyhmänä koska ei keksi puhuttavaa. Näitä on meidänkin työyhteisössä nähty, vaikka ei olisi joskus uskonut että aikuisissakin vielä tuollaista käytöstä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten keskeyttäminen. Ja myös jatkuva äänessä olo. Ihmiset vaan on erilaisia. Live with it.
a) puheenaiheet ei kiinnosta/en osaa sanoa aiheesta yhtään mitään/tiedän jotain, mutta muistan kuitenkin jonkin yksityiskohdan väärin
b) muut puhuu niin etten ehdi sanaa sanoa väliin
c) mulla on paska päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, jotka ovat sitä mieltä, että on kohteliasta jne. ottaa kaikki, tarkoittaen lähinnä ujoja ja hiljaisia, mukaan kahvipöytäkeskusteluun kyselemällä heidän kuulumisiaan ja osoittamalla kysymyksiä heillekin. Juu, tuota kun on kuukauden tehnyt, ei enää kiinnosta jatkaa. Tulee nimittäin sellainen olo, että ehkä se oikeesti ei halua puhua meille ja kertoa asioistaan. Tietty rupee vähän nappaamaan siltä kantilta, että siinä se istuu tuppisuuna kuuntelemassa meidän juttuja mutta itse ei kerro mitään omista asioistaan. Voidaan toki olla sitä mieltä, että muilla on typeriä jaarituksia joita ei jaksaisi kuunnella, mutta ei kai ne kahvipöytäkeskustelut aina niin kaksisia olekaan. Ja silloin voisi sitten ohjata keskustelua siihen suuntaan mihin haluaa ottamalla keskusteluun osaa ilman, että muiden pitää kokoajan huomioida ujoa henkilöä kyselemällä ja tenttaamalla mielipiteitä, jottei tuntisi itseänsä ulkopuoliseksi. Itse siis lopetin kyselemisen, koska mielestäni se on epäkohteliasta. Ottakoon keskusteluun osaa sitten kun uskaltaa.
Mistäpä se aikuinenkaan olisi oppinut supliikiksi, jos ei supliikkityyppiä ole ja tyyliin viettänyt koko aikuisikänsä eristyksistä muista, koska ei osaa sanoa mitään. Oletko kuullut koskaan kovasta itsekritiikistä? Et varmaan. Voisin minäkin väittää, että inhoan sitä piirrettä ihmisessä ettei ole itsekritiikkiä vaan porukassa puhutaan ihan mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhut ruoka suussa, kovaan ääneen valitat vaihdevuosivaivojasi, suollat juttua lapsistasi jota pitää jaksaa kuunnella vaikka evvk? Sori, en jaksa esittää kiinnostunutta, ei kiinnosta sun kakarat. Yleensä myös istun hiljaa ja taivastelen ihmisten ÄO-määrää, kun jutut on mitä on. Joo ja tosiaan kyllä viihdynkin paremmin yksin.
Sellainen joka rakastaa omaa ääntään yli kaiken, eikä kuuntele muita. Hölöttää omia juttujaan koko ajan suureen ääneen ja mullistelee jos joku muukin yrittää saada sanan ujutettua väliin. Tällaisen ihmisen läsnäollessa olen hiljaa:) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen on hiljaa ja puhuu vain kysyttäessä ja silloinkin vain lyhyesti ja ytimekkäästi. Toinen on sitten hölösuu, joka puhuu vain itsestään ja itseään kuunnellen. Huoh*
Todellisuus on ihmeellisempää. On mukava vaihtaa kuulumisia, kertoa pieniä yksityiskohtia päivästä tai hauskoista asioista. Monesti pinnallisten ja mukavien kahvihuonekeskustelujen jälkeen olo on keveämpi ja työtä on mukavampi jatkaa tai aika kuluu mukavasti rupatellessa puistotuttujen kanssa niitä näitä.
En todellakaan ole mikään puhuja, olisin juuri tuollainen hiljainen jöröttäjä, jollen olisi väen väkisin päättänyt nuorena aikuisena, että minähän opin puhumaan, kuuntelemaan, ilmaisemaan itseäni ilmeillä ja eleillä ja ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään. Olen mielestäni onnistunut siinä (päätellen siitä, että ihmiset tulevat luokseni keskustelemaan puistossa, kaupassa, töissä, lapsen koulussa jne) Monet monet kerrat on tullut tilanteita, jolloin olen tuntenut olevani ulkopuolinen, minua on keskeytetty, päälle puhuttu, käänetty selkä kesken puhumisen, ei vastattu keskusteluun jne mutta jatkan tällä tyylillä ja olen tyytyväinen ihminen.
ja halveksin niitä avoimesti. Samoin en voi sietää samanlaisia ihmisiä työelämässä!! Mä oon aina ollu puhelias ja sanonut kaiken ääneen mitä mun mielessä liikkuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja halveksin niitä avoimesti. Samoin en voi sietää samanlaisia ihmisiä työelämässä!! Mä oon aina ollu puhelias ja sanonut kaiken ääneen mitä mun mielessä liikkuu!
Ihmisten halveksuminen taitaa kuules kertoa enemmän susta kuin muista ihmisistä...
tuppisuita sillä, että ovat ujoja ja siksi hiljaisia. Kaikki tupisuut eivä tkuitnekaan ol eujoja vaan heillä ei yksinkertaisesti ole mitään mielipiteitä eikä mitään sanottavaa. En usko sitä, että tuppisuiden päässä on valtava aihetulva, jota he eivät kuitenkaan saa ulos. Tuppisuusta valitettavasti saa helposti yksinkertaisen vaikutelman.
tuppisuita sillä, että ovat ujoja ja siksi hiljaisia. Kaikki tupisuut eivä tkuitnekaan ol eujoja vaan heillä ei yksinkertaisesti ole mitään mielipiteitä eikä mitään sanottavaa. En usko sitä, että tuppisuiden päässä on valtava aihetulva, jota he eivät kuitenkaan saa ulos. Tuppisuusta valitettavasti saa helposti yksinkertaisen vaikutelman.
heittämällä herjaa hiljaisena olemisesta! :D
Helvetti tällä palstalla kyllä saadaa sellainen mustavalkoinen taistelu joka asiasta aikaiseksi. Ihan niin kuin joka toisen kirjoittajan tavoite olisi saada tappelu aikaiseksi esittämällä provosoivia mustavalkoisia mielipiteitä.
tuppisuita sillä, että ovat ujoja ja siksi hiljaisia. Kaikki tupisuut eivä tkuitnekaan ol eujoja vaan heillä ei yksinkertaisesti ole mitään mielipiteitä eikä mitään sanottavaa. En usko sitä, että tuppisuiden päässä on valtava aihetulva, jota he eivät kuitenkaan saa ulos. Tuppisuusta valitettavasti saa helposti yksinkertaisen vaikutelman.
Mä ainakin koen tuon juuri ongelmaksi että mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa, eikä usein mielipiteitäkään sellaisista asioista joista ihmiset monissa sosiaalisissa tilanteissa keskustelevat. Juuri se siinä on vaikeaa kun pitäisi keksiä mitä sanoa, kun päähän ei luonnostaan tule mitään ajatuksia kuten puheliaammilla. Sitten siitä "puhumaan opettelemisesta" tulee semmoista kliseeaiheiden toistelua.
Yksinkertaiseksi en silti tunnustaudu, enkä kyllä pidä muitakaan hiljaisia ihmisiä yksinkertaisina. Omaa miestäni pidän suorastaan huippuälykkäänä vaikka hän on sosiaalisissa tilanteissa vielä huomattavasti enemmän pihalla kuin minä.
ja halveksin niitä avoimesti. Samoin en voi sietää samanlaisia ihmisiä työelämässä!! Mä oon aina ollu puhelias ja sanonut kaiken ääneen mitä mun mielessä liikkuu!
Kyllä tosiaan kannattaa heti laukaista kaikki, mitä päässä liikkuu... ilman mitään suodatinta. Kerro vaan, ihan jokainen puolittainenkin ajatus.
(Haukotus). Älä anna meille muille mitään rauhaa. Tai pakenemisen mahdollisuutta. (Krooh)
olen juuri sellainen ihminen, joka on pienessä porukassa äänessä, mutta suuremmassa porukassa hiljaa. Esim. työpaikan kahvihuone on sellainen paikka, jossa menen lukkoon. Siellä jotkut samat henkilöt jaarittelevat omia juttujaan ja koska olen viimeksi tullut, en pääse juttuihin mukaan. Kukaan ei koskaan kysy minulta mitään ja jos yritän jotain sanoa, puolet ei edes kuuntele. Mielestäni on paljon epäkohteliaampaa olla ottamatta muita huomioon kuin olla hiljaa. Itse yritän tutussa seurassa jos on joku hiljaisempi kysellä häneltä kuulumisia ja kohdistaa sanani hänelle jotta ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Meidän työporukassa ei tällaisia muiden huomioonottajia ole yhtään. Toisen voi esim. poissulkea helposti niin ettei koskaan puhuessaan katso häneen päin vaan ainoastaan muihin. Vaikea siinä on vähänkään ujon mennä sanomaan väliin mitään. Siinä muiden huomioonottamisessa suomalaiset on todella huonoja. Mielestäni on sosiaalista taitavuutta ottaa kaikki huoneessaolijat huomioon niin ettei kukaan jää keskustelun ulkopuolelle oli kuinka uusi tai hiljainen tahansa. Kaikki ihmiset pohjimmiltaan haluavat osallistua keskusteluun ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.