Huh mikä darra

Huhhuh mikä darea. Tarkotus oli ottaa pari ja mennä himaan ajoissa, mutta niinhän se aina menee ettei mee.

Ilta alko ihan sivistyneesti muutamalla bissellä, mutta jossain kohtaa laskut meni sekasin. Yli kymmenen tölkkiä tuli ainakin vedettyä ja siihen vielä pari hanaolutta päälle. Kalliossa pyörittiin ties missä kuppiloissa ja jengiä tuli ja meni koko illan.

Jossain vaiheessa päätettiin lähtee Willi Wäinöön, mikä tuntu siinä vaiheessa aivan loistavalta idealta. Ei muuten tuntunu enää seuraavana päivänä. Muistikuvat alkaa olla vähän katkonaisia, mutta portsarin kanssa tuli jotain sanaharkkaa. Olin kuulemma ollut sitä mieltä, että portsari ei ymmärrä Suomen lakia ja minä ymmärrän. Melko kova väite ihmiseltä, joka ei meinannut saada omia kenkiään jalkaan.

Muistan vaan hokeneeni “mä oon ihan selvä”. Klassikko. Kuulemma olin myös yrittänyt neuvotella itselleni uuden mahdollisuuden päästä sisään viiden minuutin välein.

Melkein lähdin putkaan siinä sivussa. Kaveri sai onneks puhuttua tilanteen vähän rauhallisemmaks ja mut ohjattiin hyvin määrätietoisesti kotiin.

Seuraavana aamuna löyty takin taskusta puolikas lihapiirakka, enkä vieläkään tiedä mistä se oli tullut. Lompakko oli tallella, puhelin ehjä ja ylpeys kadonnut.