Eikö kirjastossa pitäisi olla hiljaista ja rauhallista?

Villieläinkulttuuri on tuotu Suomeenkin. Mitä kovempi mökä, sen rikkaampi elämä.

Kävin huomauttamassa ryhmälle, että tuolla seinällä on hiljaisuuden vaade, jopa ruotsiksi ja enkuksi. Porukan keulahahmo, joka tenhotti kuulijoille kirjastotietsikka näkymiä, pyysi anteeksi ja totesi hyvällä englannilla, että sori, ei ajateltu. Olemme hiljaiset.

 Palasin selaamaan kokoamaani aineistoa. Naurunrähäkkä ja kommentit jatkuivat kirjaston tietokoneen äärillä. Säännöt ovat joskus hankalat ja rajoittavat. Mutta jotkut ihmiset aina ihan rajattomat ja itsekkäät. 

Tämä kulttuuri on muuttunut ja liian nopeasti. 
Kun itse olin lapsi, ja tyyliin hengitin liian kovaa, kirjastotäti hyssytteli jo. 
Nyt kun olen 50, nykyiset lapset kasvatetaan eri tavoin. Koska olen henkinen Karen, olen kysynyt kirjastosta mikä homma ja eikö voi tehdä niin että lasten hoplop-alue olisi kauempana tai erikseen ja aikuisten kirjahyllyt niin että siellä voisi katsella rauhassa kirjoja. Mutta kirjasto kuten verorahat kuuluu kaikille, joten olen väistynyt. Etsin kirjat netin kautta ja varaan., virkailijat voivat kuskata ne sitten hyllyyn josta vain haen kirjat. 
Lapset saavat huutaa ja lasten vanhemmat pitää kirjaston ilmaisena leikkipaikkana. Sillä eiväthän lapset ja vanhemmat todellakaan kirjojen takia tule, vaan aikuiset saavat olla puhelimilla rauhassa ja lapset melskaavat. Tällainen leikkipaikka on Espoon uusimmassa kirjastossa ja meno sen mukainen. 

Mutta siis, tuntuu kusetukselta, kun itse oli lapsi ja hyvä jos sai hengittää, olisihan se itsellekin ollut kivempaa vetää liukumäkeä ja kiljua. 
Vanhuksena en varmaan käy enää koskaan kauppakeskuksissa ja siellä olevissa kirjastoissa. Ehkäpä vain kuuntelen äänikirjoja ja istun omalla pihalla.