Lue keskustelun säännöt.
Suomenpystykorva seurakoiraksi?
17.07.2026 |
Olen hankkimassa koiraa, ja toiveena seuraavat ominaisuudet:
Paino noin 10-15 kg, terve rotu, turkki säänkestävä ja eikä tarvitse trimmata, leikata tai talvella pukea mitään. Koiralla mahdollisimman terve rakenne, ei ylipitkää selkää, lyhyitä jalkoja, lyttykuonoa ym mitkä altistaa useille sairauksille.
Koira pitäisi sopia lapsiperheeseen. Normaali liikunnan tarve, kouluttaminen ei ongelma. Koira tulisi mukaan metsäretkille, veneilyyn ja muihin aktiviteetteihin.
Sopisiko näillä kriteereillä suomenpystykorva meille, vai onko pakko metsästää sen kanssa?
Kommentit (93)
Harmaa norjanhirvikoira on hyvä rotu myös ja ei ole vihaisuutta tässä rodussa. Meillä oli suomenpystykorva ja siinä tahtoo osa olla vihaisia, mutta ei kotiväkeä kohtaan ollut koira vihainen. Pohjan pystykorva on myös hyvä rotu ja ei taida olla vihaisuutta tässäkään rodussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sopiva, jos jaksatte kuunnella sitä haukkumista.
Nämä haukkuvat silloin, kun näillä on asiaa. Ilmoittavat esim. pihaan tulleen vieraan jne. Moni muu koira räksyttää vain huvikseen.
Pihaan tulleeksi vieraaksi toki ilmoittavat myös oravat, kaikki linnut ja muutkin eläimet. Sopii maaseudulle. Ei kaupunkeihin, koska tapaavat haukkua kotonakin yksin jäädessään.
No, naapurin schäfer itki eli ulisi yksin ollessaan. Isäntänsä joutui sittemmin ottamaan koiran mukaan töihin, koska pystyi sen tekemään jakeluauton kuljettajana. Muuten olisi mennyt asumisrauha koko kerrostalosta.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sopiva, jos jaksatte kuunnella sitä haukkumista.
Ja ulvoen juttelua.
Vierailija kirjoitti:
Ei, se on mettäkoira. Jalostettu siihen ja siitä tulee hermoraunio jos ei pääse toteuttamaan sitä mihin se on jalostettu, voi tuhota kodin, hyppii seinille, tarvitsee kamalasti liikuntaa jne. . Ja se karvanlähtö on huh huh luokkaa.. Seura ja kotikoirat ovat erikseen.
Tarkoittanet varmaan keväistä alusvillan irtoamista, mikä on hyvä hoitaa muutenkin ulkona. Siitä saavat linnut pesäntekoainesta. Enemmän karvaa lähtee lyhytkarvaisista koirista kuten esim. rottweiler ja labbis. Näillä on karvanlähtöaikaa joka päivä ympäri vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Harmaa norjanhirvikoira on hyvä rotu myös ja ei ole vihaisuutta tässä rodussa. Meillä oli suomenpystykorva ja siinä tahtoo osa olla vihaisia, mutta ei kotiväkeä kohtaan ollut koira vihainen. Pohjan pystykorva on myös hyvä rotu ja ei taida olla vihaisuutta tässäkään rodussa.
Pohjanpystykorva olisi hyvä vaihtoehto mutta niitä ei näytä olevan saatavilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota suomenpystykorvaa seurakoiraksi lapsiperheeseen. Se ei ole se juttu, mihin ne koirat ovat jalostuneet. Suomenpystykorvat on parhaimmillaan aivan superihania koiria, mutta älä silti ota. Paitsi jos löydät aikuisen, luonteeltaan seurakoiraksi soveltuvan kodinvaihtajan.
Perehdy koirarotuihin myös suosituimpien rotujen ulkopuolelta. Kyllä variaatiota löytyy, ihan yhtä terveitä kuin suomenpystykorva (jonka kasvattajat ovat taistelleet ja taistelevat mm. epilepisaa ja polvilumpioluksaatiota vastaan), ihan yhtä tervepiirteisiä ja sellaisia, joita ei tarvi pukea talvella.
Ymmärrän, jos ei halua ostaa trimmattavaa rotua, mutta muistathan, että ihan kaikkien koirien turkkia täytyy hoitaa, ja näissä, joilla on kaksinkertainen turkki, on tosiaan sitä harjattavaa.
Meillä oli suomenpystykorvia ennen lapsia, mutta lasten kasvaessa haluttiin vaihtaa rotuun, joka on helpompi myös lasten käsitellä. Pystykorvista emme kuitenkaan luopuneet, ja nyt meillä on aivan mahtava seurapystykorva, vaikkakaan ei suomenpystykorva. En kerro, minkä sortin pystykorva se on, koska en usko suosituksien perusteella tehtävään valintaan. Perehdy ja tutki ja hanki seurakoirarotuinen yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota suomenpystykorvaa seurakoiraksi lapsiperheeseen. Se ei ole se juttu, mihin ne koirat ovat jalostuneet. Suomenpystykorvat on parhaimmillaan aivan superihania koiria, mutta älä silti ota. Paitsi jos löydät aikuisen, luonteeltaan seurakoiraksi soveltuvan kodinvaihtajan.
Perehdy koirarotuihin myös suosituimpien rotujen ulkopuolelta. Kyllä variaatiota löytyy, ihan yhtä terveitä kuin suomenpystykorva (jonka kasvattajat ovat taistelleet ja taistelevat mm. epilepisaa ja polvilumpioluksaatiota vastaan), ihan yhtä tervepiirteisiä ja sellaisia, joita ei tarvi pukea talvella.
Ymmärrän, jos ei halua ostaa trimmattavaa rotua, mutta muistathan, että ihan kaikkien koirien turkkia täytyy hoitaa, ja näissä, joilla on kaksinkertainen turkki, on tosiaan sitä harjattavaa.
Meillä oli suomenpystykorvia ennen lapsia, mutta lasten kasvaessa haluttiin vaihtaa rotuun, joka on helpompi myös lasten käsitellä. Pystykorvista emme kuitenkaan luopuneet, ja nyt meillä on aivan mahtava seurapystykorva, vaikkakaan ei suomenpystykorva. En kerro, minkä sortin pystykorva se on, koska en usko suosituksien perusteella tehtävään valintaan. Perehdy ja tutki ja hanki seurakoirarotuinen yksilö.
Miksi et kerro pystykorvan rotua jos se on hyvä seurakoira?
Enkä tarkoittaut että en halua hoitaa/harjata turkkia, vaan en pidä trimmattavista koirista (minusta ei luonnollinen karva). Ne harvemmin pärjää lenkillä talvella ilman vaatteita
Vierailija kirjoitti:
Ei, se on mettäkoira. Jalostettu siihen ja siitä tulee hermoraunio jos ei pääse toteuttamaan sitä mihin se on jalostettu, voi tuhota kodin, hyppii seinille, tarvitsee kamalasti liikuntaa jne. . Ja se karvanlähtö on huh huh luokkaa.. Seura ja kotikoirat ovat erikseen.
No ulkokoirilla karvanlähdöstä ei ole mitään haittaa, koska ne karvat tippuu pihalle. Eihän noi koirat möllöttele sisällä. Ei sitä koiraa edes pidetä sisällä, joten ei hypi seinille.
Mahtava seurakoira todellakin, kun touhuaa sen koiran kanssa.
Metsästyskoirat on Metsäkoiria ja ihminen on niitä varten eikä niin päin, että koira on ihmistä varten. Koiran kanssa seurustelu tarkoittaa, että ihminen järjestää koko ajan
koiralla Tekemistä. Meillä se järjestettiin niin, että Suomen pystykorva oli perheenjäsen, joka otettiin kaikkeen ja kaikkialle mukaan. Ei hyppinyt seinille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota suomenpystykorvaa seurakoiraksi lapsiperheeseen. Se ei ole se juttu, mihin ne koirat ovat jalostuneet. Suomenpystykorvat on parhaimmillaan aivan superihania koiria, mutta älä silti ota. Paitsi jos löydät aikuisen, luonteeltaan seurakoiraksi soveltuvan kodinvaihtajan.
Perehdy koirarotuihin myös suosituimpien rotujen ulkopuolelta. Kyllä variaatiota löytyy, ihan yhtä terveitä kuin suomenpystykorva (jonka kasvattajat ovat taistelleet ja taistelevat mm. epilepisaa ja polvilumpioluksaatiota vastaan), ihan yhtä tervepiirteisiä ja sellaisia, joita ei tarvi pukea talvella.
Ymmärrän, jos ei halua ostaa trimmattavaa rotua, mutta muistathan, että ihan kaikkien koirien turkkia täytyy hoitaa, ja näissä, joilla on kaksinkertainen turkki, on tosiaan sitä harjattavaa.
Meillä oli suomenpystykorvia ennen lapsia, mutta lasten kasvaessa haluttiin vaihtaa rotuun, joka on helpompi myös lasten käsitellä. Pystykorvista emme kuitenkaan luopuneet, ja nyt meillä on aivan mahtava seurapystykorva, vaikkakaan ei suomenpystykorva. En kerro, minkä sortin pystykorva se on, koska en usko suosituksien perusteella tehtävään valintaan. Perehdy ja tutki ja hanki seurakoirarotuinen yksilö.
Pidätkö lapsia jotenkin tyhminä? Kyllä me osattiin Suomen pystykorvaa hoitaa ja monessa lapsiperheessä oli Suomenpystykorva pihassa. Tosin meille koira tuli perheestä,
jossa siitä ei osattu huolehtia oikein ja koiraa oli rääkätty. Jotenkin vammaisia nuo, jotka kuvittelee, ettei lapset opi huolehtimaan metsästyskoirista. Kyllä omat
maatilalla kasvaneet vanhemmat olivat huolehtineet eläimistä lapsista asti, jopa tehneet maatilan navettatöitä lapsina, joten meille opetettiin se sama taito. Minulla oli isoja
hevosia ja metsästyskoira hoidettavana alle 10-vuotiaana. Silloin maaseudulla lähes kaikki skidit hoiti eläimiä ja niitä oli joka talossa eikä mitään puudeleita.
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että löydät kasvattajaa, ainakaan kunnollista, joka sinulle pennun myy ihan vain seurakoiraksi. Kyseessä on varsin hintava koira /n. 1500 eur) ja erityisesti hyväsukuisille pennuille on ottajia. Kasvattajat haluavat, että koira pääsee kotiin, jossa se elää rodunmukaista elämää eikä minnekään pihanperälle narunjatkeeksi. Useat kasvattajat odottavat, että pentua käytetään vähintään näyttelyissä. Lisäksi turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa, irtokarvan määrä on uskomaton. Koiran luonne on upea ja äärimmäisen uskollinen isännälle, mutta saattaa pahimmillaan olla melko äksy. Esim. omalla koiralla oli melko kova uhmaikä ja missään nimessä olisi sietänyt lapsia. Kehoitan ihan monen vuoden kokemuksella miettimään asiaa uudelleen. Ja sitäpaitsi: rodun "tyyppivian" eli patellaluksaation leikkauttaminen oli todella kallis prosessi vakuutuksista huolimatta.
Seurakoirahan nimenomaan ei ole pihanperällä narunjatkeena, vaan kotona ja lenkillä omien ihmistensä kanssa. Metsästyskoiria näkee räkyttämässä pihoilla ja häkeissä, kun oikeaa käyttöä on kymmenen päivää vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota suomenpystykorvaa seurakoiraksi lapsiperheeseen. Se ei ole se juttu, mihin ne koirat ovat jalostuneet. Suomenpystykorvat on parhaimmillaan aivan superihania koiria, mutta älä silti ota. Paitsi jos löydät aikuisen, luonteeltaan seurakoiraksi soveltuvan kodinvaihtajan.
Perehdy koirarotuihin myös suosituimpien rotujen ulkopuolelta. Kyllä variaatiota löytyy, ihan yhtä terveitä kuin suomenpystykorva (jonka kasvattajat ovat taistelleet ja taistelevat mm. epilepisaa ja polvilumpioluksaatiota vastaan), ihan yhtä tervepiirteisiä ja sellaisia, joita ei tarvi pukea talvella.
Ymmärrän, jos ei halua ostaa trimmattavaa rotua, mutta muistathan, että ihan kaikkien koirien turkkia täytyy hoitaa, ja näissä, joilla on kaksinkertainen turkki, on tosiaan sitä harjattavaa.
Meillä oli suomenpystykorvia ennen lapsia, mutta lasten kasvaessa haluttiin vaihtaa rotuun, joka on helpompi myös lasten käsitellä. Pystykorvista emme kuitenkaan luopuneet, ja nyt meillä on aivan mahtava seurapystykorva, vaikkakaan ei suomenpystykorva. En kerro, minkä sortin pystykorva se on, koska en usko suosituksien perusteella tehtävään valintaan. Perehdy ja tutki ja hanki seurakoirarotuinen yksilö.
Pidätkö lapsia jotenkin tyhminä? Kyllä me osattiin Suomen pystykorvaa hoitaa ja monessa lapsiperheessä oli Suomenpystykorva pihassa. Tosin meille koira tuli perheestä,
jossa siitä ei osattu huolehtia oikein ja koiraa oli rääkätty. Jotenkin vammaisia nuo, jotka kuvittelee, ettei lapset opi huolehtimaan metsästyskoirista. Kyllä omat
maatilalla kasvaneet vanhemmat olivat huolehtineet eläimistä lapsista asti, jopa tehneet maatilan navettatöitä lapsina, joten meille opetettiin se sama taito. Minulla oli isoja
hevosia ja metsästyskoira hoidettavana alle 10-vuotiaana. Silloin maaseudulla lähes kaikki skidit hoiti eläimiä ja niitä oli joka talossa eikä mitään puudeleita.
Työkaveri kertoi, että parempaa lapsenvahtia ei olekaan kuin suomenpystykorva. Vauvankin pystyi huoletta nukuttamaan pihalla, koira kyllä ilmoitti, jos vauvalla oli hätä tai jos joku toinen elukka tms tuli häiritsemään unta.
Työkaveri oli lenkillään sattunut ohittamaan agilitykisat, joten hän oli jäänyt sitä katsomaan. Siellä oli joukossa ollut yksi spk, joka oli painellut menemään häntä heiluen ja innosta haukkuen. Onnistuu näköjään siis muutkin aktiviteetit kuin mehtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ota suomenpystykorvaa seurakoiraksi lapsiperheeseen. Se ei ole se juttu, mihin ne koirat ovat jalostuneet. Suomenpystykorvat on parhaimmillaan aivan superihania koiria, mutta älä silti ota. Paitsi jos löydät aikuisen, luonteeltaan seurakoiraksi soveltuvan kodinvaihtajan.
Perehdy koirarotuihin myös suosituimpien rotujen ulkopuolelta. Kyllä variaatiota löytyy, ihan yhtä terveitä kuin suomenpystykorva (jonka kasvattajat ovat taistelleet ja taistelevat mm. epilepisaa ja polvilumpioluksaatiota vastaan), ihan yhtä tervepiirteisiä ja sellaisia, joita ei tarvi pukea talvella.
Ymmärrän, jos ei halua ostaa trimmattavaa rotua, mutta muistathan, että ihan kaikkien koirien turkkia täytyy hoitaa, ja näissä, joilla on kaksinkertainen turkki, on tosiaan sitä harjattavaa.
Meillä oli suomenpystykorvia ennen lapsia, mutta lasten kasvaessa haluttiin vaihtaa rotuun, joka on helpompi myös lasten käsitellä. Pystykorvista emme kuitenkaan luopuneet, ja nyt meillä on aivan mahtava seurapystykorva, vaikkakaan ei suomenpystykorva. En kerro, minkä sortin pystykorva se on, koska en usko suosituksien perusteella tehtävään valintaan. Perehdy ja tutki ja hanki seurakoirarotuinen yksilö.
Metsästetäänkö sen pystykorvan kanssa ympäri vuoden? Minun tuntemat metsästyskoirat on pihan perällä häkissä, kopin päällä räksyttämässä oraville. Kerran vuodessa, muutaman viikon on metsästysaika jolloin koiralla on sitä oikeaa tekemistä.
Seurakoirat taas asuu ympäri vuoden perheen kanssa talossa, käy lenkillä, metsäretkillä ja on mukana muissakin perheen aktiviteeteissa. En ymmärrä miten sellainen elämä voi koiran kannalta olla huonompi?
Sopii, eikä tarvitse metsästää. Kannattaa etsiä sellainen nuori aikuinen, joka ei sovellu metsästykseen ja viihtyy parhaiten kotisohvalla. Meillä on ollut monta sellaista. Läheskään kaikki pystykorvat eivät hauku lintuja, eräät eivät edes oravia. Eivätkä sisällä kuin hyvin erikoisen näköisiä vieraita.
Parhaiten teille soveltuisi sellainen perinteinen pystykorva = piski, jolla ei ole minkäänlaisia sukurasitteita eli papereita. Eivät ole sairaiksi jalostettuja ja jokainen on erilainen yksilö. Nykyään sellaisia on vaan vaikea löytää ja alussa mainittu pätee: etsikää aikuinen, jonka luonne on jo tiedossa.
Eikös pystykorvat oo kovia räksyttämään, ota se huomioon! Ei se välttämättä ole hauskaa ku se räksytys alkaa aamu varhaisella eikä lopu koko päivän aikana
Vierailija kirjoitti:
Eikös pystykorvat oo kovia räksyttämään, ota se huomioon! Ei se välttämättä ole hauskaa ku se räksytys alkaa aamu varhaisella eikä lopu koko päivän aikana
Räksyttävät nämä silloin, jos näiden kanssa ei seurustella ollenkaan. Oikeaa perhekoiraa pidetään sisälläkin, jos nämä siitä tykkäävät, eivätkä nämä silloin hauku. Pihakoiraakin pitää käydä välillä tervehtimässä ja yllätys yllätys, eivät räksytäkään.
Vanhemmilla oli suomenpystykorva. Ei se sisällä haukkunut, mutta ruikutti ovella silloin kun halusi ulos. Yöt oli hiljaa. Ulkona haukkui kyllä ohikulkijat, muut eläimet ja joskus huvikseen toitotti naapuruston koirille, mutta ei ollut aggressiivinen. Rähisi kyllä, jos toinen koira aloitti rähinän ensin, mutta narttukoira ja monet nartut ei tule toisten narttujen kanssa toimeen etenkään juoksuaikaan.
Pyöriä, moottoripyöriä ja kuorma-autoja vihasi ja niille aina räyhäsi vaikka yritettiin pois tästä kouluttaa. Ei onnistunut, paholaisten menopelejä tällaiset.
Liikuntaa tarvitsi ja sai monta tuntia päivässä. Metsälenkit parhaita, koska tarpeeksi virikettä koiralle. Lintukoirahan pystis on, joten haukkui linnut ja oravat, joskus montakin tuntia jos vapaana mökkipihassa oli ja levy jäi päälle. Vapaana pystyi pitämään, tuli kyllä aina välillä tarkistamaan missä ihmiset kulkee. Kiinni ei kyllä antautunut, jos jotakin jahtasi tai haukkui esim. puussa olevaa lintua.
Ei ole mikään palloa noutava koirarotu, eikä halua miellyttää ketään, mutta on kyllä koulutettavissa temppuihin, jos on yhtään (ruoka-)motivoitunut yksilö. Huomioitava, että nämä on enimmäkseen 1-2 ihmisen koiria, joita kunnioittavat ja rakastavat ja muita vain siedetään. Vanhempien pystis osoitti tämän niin, että kun vanhemmat olivat reissussa ja veljen kanssa vuoroin käytiin koiraa hoitamassa, koira käveli max 50m kotoa ja sitten veti jarrut pohjaan, eikä liikkunut mihinkään. Kodin läheltä ei voinut poistua, koska kotia piti vahtia ja jos vaikka ne vanhemmat olisivat tulleet takaisin. Hyvin uskollinen koirarotu kyllä, mutta myös tosi itsepäinen. Viikoittain kuitenkin koiran kanssa tekemisissä oltiin ja paljon ulkoilutettiin. Nätisti käveli lenkillä, jos vanhemmat oli kotona, mutta jos eivät olleet, niin kotoa ei missään nimessä voinut lähteä.
Säänkestävä koira pystis kyllä on. Viihtyi jopa 30 asteen pakkasessa monta tuntia, eikä halunnut tulla sisälle. Joku ohikulkija teki aikoinaan ilmoituksen eläinsuojeluun "pienestä pakkasessa jatkuvassa värjöttelevästä koirasta" ja kun kävivät tilanteen tarkistamassa, hyvä etteivät nauraneet. Pääsi aina sisälle, kun halusi, joten ei todellakaan palellut. Paksu turkki, mutta tassuja piti vahtia etteivät palelleet tai kesällä asvaltilla palaneet.
Helteet hankalia, koska vihasi vettä eikä saanut kasteltua kuin väkipakolla ja sitten jos niin onnistui tekemään, koira murjotti monta tuntia tästä pyhäinhäväistyksestä.
On näitä kaupungissakin näkynyt ja hyvin käyttäytyvät, että riippuu varmasti koulutuksesta. Vanhemmat ei paljoa koiraa kouluttaneet muuta kuin sisäsiistiksi, joten oli haukkuherkkä ja hemmoteltu koira, joka koulutti vanhemmat toimimaan oman tahtonsa mukaan :D
Suomenpystykorva on hyvä seurakoiraksi. Pitää seuraa koko naapurustolle. Tai ainakin niin laajalti kuin se lähes jatkuva haukkuminen kuuluu.
Ei, se on mettäkoira. Jalostettu siihen ja siitä tulee hermoraunio jos ei pääse toteuttamaan sitä mihin se on jalostettu, voi tuhota kodin, hyppii seinille, tarvitsee kamalasti liikuntaa jne. . Ja se karvanlähtö on huh huh luokkaa.. Seura ja kotikoirat ovat erikseen.