mihin lapset joutuvat jos vanhemmat menehtyvät?

Yksi asui kummitätinsä luona, ei ollut läheistä sukua. Olin ilmeisesti isän sairauden aikana tehty valmistelut. Äiti oli kuollut kun oli ollut ihan pieni. Tämä lapsen kaveri. Tutulla oli sisarentytär hoidossa kuusivuotiaasta, kun vanhemmat kuolivat kolarissa. Tyttö selvisi lähes vammoitta samalla vaikka oli mukana. 

Mietin tätä joskus, koska meillä tuollainen tilanne oli lähellä. Meidän perheen vanhemmista toinen kuoli kun olin lapsi, toinen vanhempi pelastui ja minäkin. Samassa tapauksessa yhden samassa harrastusporukassa olleen tytön molemmat vanhemmat kuolivat ja hän jäi orvoksi. Aluksi hän oli pois koulusta, muutti isovanhempiensa luokse asumaan. Oletan, että lastensuojelu selvitti perheen tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän orvoksi jääneellä ole mitään hätää eikä valittamista, sosiaalihuolto ja lastensuojelu sijoittaa, hoitaa ja maksaa elatuksen. Elämä täysin turvattu.

Ja sossutädit tapaa perhettä ja lasta ja kyselee miten menee. Tällaiseen ne joutuvat alistumaan, mutta mikäs siinä, kun sossu hoitaa.

Miksi koet sen alistamisena? 

Eikö tuo ole sosiaalitoimen palvelu, lastensuojelu. Lastensuojelun tehtävä on hypätä ohjaimiin jos kotikunta tai nykyisin hyvinvointialue saa tiedon orvoksi jääneestä lapsesta. Esimerkiksi tsunamin kohdallahan varmaan joka kunnassa oltiin jo valmiina toimimaan ennen kuin nämä mahdollisesti orvoksi jääneet edes oli palanneet takaisin.

Meilläpäin lahkolaisille. 

Vierailija kirjoitti:

Ne viedään pakolla lääkärintutkimuksiin, kuulusteluihin ja sitten ne viedään lastensuojelun vastaanottolaitokseen. Siellä elävät kunnes löytyy sijaisperhe.

Mihin lääkärintutkimuksiin?

Toki varmaan lapsi viedään lääkäriin tai sairaalaan jos on itse loukkaantunut tai ollut mukana onnettomuudessa. Vai tarkoitetaanko tässä jotain psykiatrisia tutkimuksia, millä on tarkoitus tutkia orvoksi jääneen lapsen tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän orvoksi jääneellä ole mitään hätää eikä valittamista, sosiaalihuolto ja lastensuojelu sijoittaa, hoitaa ja maksaa elatuksen. Elämä täysin turvattu.

Ja sossutädit tapaa perhettä ja lasta ja kyselee miten menee. Tällaiseen ne joutuvat alistumaan, mutta mikäs siinä, kun sossu hoitaa.

Miksi koet sen alistamisena? 

Kyllä tuollaisia tapaamisia on jos on esimerkiksi epäselvyyttä siitä pärjääkö lapsi siellä perheessä tai pärjääkö huoltajat lapsen kanssa. Tapaamisia on myös aina silloin kun lapsi on sijoitettu lastensuojelun toimenpiteenä ja vanhemmat toimivat sijaisvanhempina.968

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän orvoksi jääneellä ole mitään hätää eikä valittamista, sosiaalihuolto ja lastensuojelu sijoittaa, hoitaa ja maksaa elatuksen. Elämä täysin turvattu.

Ja sossutädit tapaa perhettä ja lasta ja kyselee miten menee. Tällaiseen ne joutuvat alistumaan, mutta mikäs siinä, kun sossu hoitaa.

Miksi koet sen alistamisena? 

Eikö tuo ole sosiaalitoimen palvelu, lastensuojelu. Lastensuojelun tehtävä on hypätä ohjaimiin jos kotikunta tai nykyisin hyvinvointialue saa tiedon orvoksi jääneestä lapsesta. Esimerkiksi tsunamin kohdallahan varmaan joka kunnassa oltiin jo valmiina toimimaan ennen kuin nämä mahdollisesti orvoksi jääneet edes oli palanneet takaisin.

Ainakin lentokentällä oli vastassa sosiaaliviranomaisia.

Pojista tulee yleensä roistoja,ja tytöistä h u o r i a...nähty on..

Ainakin tällä tytöllä oli jonkinlainen oma sossu, koska mainitsi toisinaan, että se mun sossu. Käsittääkseni perhe oli tiiviisti tekemisissä sosiaaliviranomaisten kanssa, mikä kai on orvoksi jääneiden kohdalla aika tavallista, varsinkin jos lapsella on oireilua tai ongelmia.

On se kova kohtalo 

Rangaistaviksi

Ei näissä välttis huostaan tarvita, mutta nykyisin omaiset ei oikein suostu vapaamuotoiseen sijoitukseen. Silloin kun ei sossu maksa lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä jatkoin armeijan käyntiä kun äitini kuoli. Kun isäni kuoli niin jatkoin normaalisti perheenisänä ja työntekijänä. Asuin edelleen omassa talossa. Niin ja vanhempani olivat jo eronneet aiemmin. Riittikö vastaukseksi?

Hiljaa! 

Vierailija kirjoitti:

Ei näissä välttis huostaan tarvita, mutta nykyisin omaiset ei oikein suostu vapaamuotoiseen sijoitukseen. Silloin kun ei sossu maksa lapsesta.

Vaihtoehtojahan on useita, tavallisin tai yleisin taitaa olla se, että joku lähipiiristä hakee lapsen huoltajuutta oikeudesta ja sitten elättää tätä ihan samoin kuin mahdollisia omiakin lapsiaan, yleensä omilla palkkatuloilla, lisäksi toki saavat lapsilisän. Mutta siis tämä huoltaja toimii ihan tavallisena huoltajana.

Vaihtoehtona on myös lastensuojelun toimenpiteenä tehty sijoitus ja sijaisperheenä toimiminen, tällöin tehdään lastensuojelun ja perheen kesken toimeksiantosopimus sijaisvanhemmuudesta ja tällöin toki maksetaan on hoitopalkkio ja kulukorvaus. Mutta tässä sijaisvanhemmat eivät ole lapsen huoltajia.

Sitten on varmaan niitä tapauksia, missä arvotaan tai kokeillaan, mikä toimii parhaiten, lapsi voidaan aluksi sijoittaa sukulaisperheeseen lastensuojelun toimesta ja vasta myöhemmin nämä saavat huoltajuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän orvoksi jääneellä ole mitään hätää eikä valittamista, sosiaalihuolto ja lastensuojelu sijoittaa, hoitaa ja maksaa elatuksen. Elämä täysin turvattu.

Ja sossutädit tapaa perhettä ja lasta ja kyselee miten menee. Tällaiseen ne joutuvat alistumaan, mutta mikäs siinä, kun sossu hoitaa.

Miksi koet sen alistamisena? 

Eikö tuo ole sosiaalitoimen palvelu, lastensuojelu. Lastensuojelun tehtävä on hypätä ohjaimiin jos kotikunta tai nykyisin hyvinvointialue saa tiedon orvoksi jääneestä lapsesta. Esimerkiksi tsunamin kohdallahan varmaan joka kunnassa oltiin jo valmiina toimimaan ennen kuin nämä mahdollisesti orvoksi jääneet edes oli palanneet takaisin.

Ainakin lentokentällä oli vastassa sosiaaliviranomaisia.

Vietiinkö ne siitä huostaan?

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsi samalta luokalta jäi orvoksi kun oltiin ala-asteella, sitä pidettiin lähinnä nolona, kun se joutui tekemisiin lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, vaikka lopulta sijoitettiinkin sukulaisperheeseen.

Se ansaitsi sen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän orvoksi jääneellä ole mitään hätää eikä valittamista, sosiaalihuolto ja lastensuojelu sijoittaa, hoitaa ja maksaa elatuksen. Elämä täysin turvattu.

Ja sossutädit tapaa perhettä ja lasta ja kyselee miten menee. Tällaiseen ne joutuvat alistumaan, mutta mikäs siinä, kun sossu hoitaa.

Miksi koet sen alistamisena? 

Eikö tuo ole sosiaalitoimen palvelu, lastensuojelu. Lastensuojelun tehtävä on hypätä ohjaimiin jos kotikunta tai nykyisin hyvinvointialue saa tiedon orvoksi jääneestä lapsesta. Esimerkiksi tsunamin kohdallahan varmaan joka kunnassa oltiin jo valmiina toimimaan ennen kuin nämä mahdollisesti orvoksi jääneet edes oli palanneet takaisin.

Silloinhan oli oikein valtakunnallinen huoli siitä mitä orpolapsille tapahtuu, vaikka orvoksi jää lapsia muutenkin. Mutta kai se sitten on jonkun mielestä eri asia olla tsunamiorpo.

Vierailija kirjoitti:

Minä jatkoin armeijan käyntiä kun äitini kuoli. Kun isäni kuoli niin jatkoin normaalisti perheenisänä ja työntekijänä. Asuin edelleen omassa talossa. Niin ja vanhempani olivat jo eronneet aiemmin. Riittikö vastaukseksi?

Aloittaja puhuu varmaan alaikäisistä lapsista. Eihän armeijaa käyvä ole alaikäinen. Riittikö tämä selvennykseksi?

Vierailija kirjoitti:

On se kova kohtalo 

Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa. Ei yksin se orvoksi jääminen määritä sitä minkälaista elämä on, se on voinut olla aiemmin ja voi edelleen olla ihan tavallisen turvallista hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei näissä välttis huostaan tarvita, mutta nykyisin omaiset ei oikein suostu vapaamuotoiseen sijoitukseen. Silloin kun ei sossu maksa lapsesta.

Kyllähän siinä yleensä tehdään huostaanotto päätös jos vanhemmat on estyneitä huoltajuuteen