Pojastani tuli poliitikko

Lapsistamme ainoa vähälahjainen, nuorin poikamme, julisti viikonloppuna ryhtyneensä demariksi. Idea oli syntynyt vihervassarien pride saunaillassa, josta poikamme tuli, ei saunanraikkaana, vaan henki peräaukolta ja kikkeliltä haisten. Hän on kolmikymppinen, sosiaalisesti kyvytön ja kaiken aikansa sulkeutuneena huoneeseensa viettävä olmi, josta emme taida päästä koskaan eroon. Kuten kuvauksesta käy ilmi, niin poikamme on juuri samankaltainen kuin vihervassarit yleensäkin. Kertoi ottaneensa  mallia edelliseltä pääministeriltä.  Mitä tehdä moisen kanssa?