Lue keskustelun säännöt.
Voiko vähän yli 1-v:llä olla jo jonkinlainen uhmaikä?
21.05.2007 |
Mieltään on osoittanut jo aiemminkin mm. hakkaamalla päätä lattiaan, mutta tänään sai ihan järkyn raivarin aamupuurolla ja ei suostunut sitten enää syömään sitä lainkaan. Nostin pois pöydästä ja annoin huutaa. Miten pitäisi suhtautua? Kun on ihan selvää kiukkuhuutoa, niin ajattelin että huutakoon ja menin ottamaan syliin vasta kun oli itsekseen rauhoittunut.
Kommentit (9)
tuntui, että kaikki ongelmat hävis. Kuopus juuri päinvastoin: todella helppo vauva, mutta yksivuotissynttäreiden jälkeen alkanut saada juuri edellä kuvatun kaltaisia raivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinaisia itsenäisyyspyrkimyksiä ei tuon ikäisellä vielä ole, mutta lapsi on tajunnut, että kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi helpommin- on siis tapahtunut oivallus, että MINÄ pystynkin omilla teoillani hallitsemaan tilanteita (syy-seuraus-suhde)- enää lapsi ei siis ole ' äidin kanssa yhtä' vaan lapsi on huomannut erillisyytensä ja testaa sitä nyt vanhempiinsa.
Varsinainen uhma alkaa vasta lähempänä 2-vuotta.
Ymmärtämisessä on tapahtunut kyllä iso harppaus lähiaikoina. Olen kyllä koittanut olla jämäkkänä, ettei ainakaan kiukuttelemalla tahtoaan saa läpi. Huoh. Ei oo heleppoo.
ap
siis kovia kiukkukohtauksia, jos kaikki ei mene niin kuin hän haluaa. Puettaessa, vaipan laitossa, syödessä, jos lapsi ei saa mennä jotakin esinetä ottamaan tms... Tuo on ihan arkipäivää meillä, joka päivä monta kertaa eri asioista tulee kova kohtaus. Mutta täytyy myöntää, että ne ovat lisääntyneet yhden vuoden tienoilla. Esiuhmaahan tämä vasta, juu, odottelen kauhulla mitä tapahtuu, kun varsinainen uhmaikä tulee...
Joten tsemppiä vaan! :)
Onneks lapsissa on paljon ihanaakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt uhman tultua HELPOMPAA, koska ymmärtää jo hiukan miksi kielletään... Vaikka tietenkin se kielto vaan lietsoo kokeilemaan rajojaan... Kyseessä siis 1,5v.
Nyt kun sitten on fyysisesti siinä iässä, että pitäis olla sitä uhmaa, niin eipä enää juurikaan sellaista ole. Taisi itsekin saada raivoamisesta jo tarpeekseen kolmen ensimmäisen elinvuotensa aikana, joten ei enää viitsi. Nyt on tosi helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin tuo esiuhma! Kyllä hän on itsepäinen ja " itse itse" pitää asioita tehdä ja kimpaantuu tai loukkaantuu, mutta nyt jotensakin ymmärrettävistä asioista eikä ole ihan päätöntä raivoamista kuten vuoden iän jälkeen. Ja kauhea on kyselyikä ja niin kimakka ääni...
Toisin oli silloin, kun oli vähän yli vuoden. Hakkasi päätä seinään tai lattiaan. JOskus vahingossa hairahtui lyömään sohvan kyynärnojaan, mutta se olikin liian pehmeä. Ja piti oitis hakata sitten taas lattiaan..
ja kuopuksella syntymästä saakka... Yli 1 v olen antanut huutaa ja raivota, jos ei halua syliin, en ota. Kyllä tuo ainakin esikoisella ohi meni. Kuopuksesta en vielä osaa sanoo, voi olla ihan syntymäuhmis...