Onko teitä muita lapsena peloteltu eri asioilla niin että sitä voisi pitää henkisenä pahoinpitelynä?

Minun isäni kertoi kauhutarinoita hiidenpeikoista, saunatontuista ja vihaisista esi-vanhemmista.

Että jos en ole kiltisti, niin hiidenpeikko tulee, laittaa minut pahalle haisevaan säkkiin ja vie Hiitolaan orjaksi. Siellä saan syödä sitten sammankon kutua ja kuurata vaaleaa puista lattiaa käsiharjalla aamusta iltaan. Ja siinä lattiassa ei saisi olla tahraakaan tai mnut laitettaisiin taas pussiin ja hakattaisiin aidaksilla sinisen mustaksi. Ja sitten taas sammakon kudun syöminen ja kuuraaminen jatkuisi tästä ikuisuuteen.

Varsinainen reilukerho tällaiselle vilkkaalle lapselle.

Peloteltiin että lahjoitetaan mustalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni kertoi kauhutarinoita hiidenpeikoista, saunatontuista ja vihaisista esi-vanhemmista.

Että jos en ole kiltisti, niin hiidenpeikko tulee, laittaa minut pahalle haisevaan säkkiin ja vie Hiitolaan orjaksi. Siellä saan syödä sitten sammankon kutua ja kuurata vaaleaa puista lattiaa käsiharjalla aamusta iltaan. Ja siinä lattiassa ei saisi olla tahraakaan tai mnut laitettaisiin taas pussiin ja hakattaisiin aidaksilla sinisen mustaksi. Ja sitten taas sammakon kudun syöminen ja kuuraaminen jatkuisi tästä ikuisuuteen.

Varsinainen reilukerho tällaiselle vilkkaalle lapselle.

Väkivaltauhkaus on liikaa, mutta just tuommonen pois viemisen uhkailu oli tehokkaampaa, kuin nykyinen lastenkoti-hatka-systeemi.

Isä uhkaili aika usein tappaa tai sitten vaihtoehtoisesti jollain väkivallalla, kuten silmien päästä kaivamisella tai käden laittamisella kuumalle hellanlevylle. 

Näin aikuisena ajatellen nuo uhkailut olivat melkein se pahempi osio kuin itse väkivalta. Odottaminen oli jotenkin piinallisempaa ja sitten melkein helpottavaa kun jotain alkoi tapahtua ja se piinaava odotus taukosi.

Vierailija kirjoitti:

Peloteltiin että lahjoitetaan mustalaisille.

Kuin myös Ja minusta se oli hyvä varoitus. Oli ihan riittävä ja sopiva, joskaan en edes tiennyt silloin mitä romanit ovat :D

Nykyisin tietysti jonkin syrj. homman vastainen, mutta silloin oikein hyvä. Vedestäkin pysyin poissa, kun hiisillä peloteltiin. Opin kummiskin uimaan jo lapsena sallituilla paikoilla ja oikea-aikaisesti. Sopiva pelottelu on vain hyvä asia, kannatan.

Vierailija kirjoitti:

Isä uhkaili aika usein tappaa tai sitten vaihtoehtoisesti jollain väkivallalla, kuten silmien päästä kaivamisella tai käden laittamisella kuumalle hellanlevylle. 

Näin aikuisena ajatellen nuo uhkailut olivat melkein se pahempi osio kuin itse väkivalta. Odottaminen oli jotenkin piinallisempaa ja sitten melkein helpottavaa kun jotain alkoi tapahtua ja se piinaava odotus taukosi.

Sun isäs on ollu mielipuoli. Harmillista.

Kyllä vain. Minua peloteltiin väkivallalla. Toki jouduin kokemaankin traumatisoivaa kuritusväkivalta. (Nämä tapahtumat 80- ja 90-luvulla). Isäni yksi perusuhkaus oli, että hakkaa minut siniseksi. Kerran sanoi myös, kuinka minua voisi alkaa myymään raha-asioita helpottaakseen. Tuo oli pelottavaa kuulla.

En ole nähnyt isääni lähemmäs 30 vuoteen. Minun puolestani saa vanheta yksin ja raihnaisena.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain. Minua peloteltiin väkivallalla. Toki jouduin kokemaankin traumatisoivaa kuritusväkivalta. (Nämä tapahtumat 80- ja 90-luvulla). Isäni yksi perusuhkaus oli, että hakkaa minut siniseksi. Kerran sanoi myös, kuinka minua voisi alkaa myymään raha-asioita helpottaakseen. Tuo oli pelottavaa kuulla.

En ole nähnyt isääni lähemmäs 30 vuoteen. Minun puolestani saa vanheta yksin ja raihnaisena.

Oikein. Toivottavasti myös muut tähän ketjuun kirjoittanert ovat laittaneet välit poikki vanhempiinsa.

Jatkuvasti peloteltiin tulimerellä sekä kotona, että seuroissa.

Ex vl

Mutsi draamapäissään uhkaili itsarilla. Lapsena se oli traumatisoivaa, mutta teininä alkoi suhtautua jo niihin uhkauksiin lähinnä sillain, että senkus menet. En siis sen takia, että olisin halunnun äidin kuolevan, ne dramaattiset tyhjät uhkaukset vaan alkoivat kyllästyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti peloteltiin tulimerellä sekä kotona, että seuroissa.

Ex vl

Mun tausta on körttiläistä mutta samaa pelottelua oli meilläkin 

Vierailija kirjoitti:

Mutsi draamapäissään uhkaili itsarilla. Lapsena se oli traumatisoivaa, mutta teininä alkoi suhtautua jo niihin uhkauksiin lähinnä sillain, että senkus menet. En siis sen takia, että olisin halunnun äidin kuolevan, ne dramaattiset tyhjät uhkaukset vaan alkoivat kyllästyttämään.

Mulla oli samanlaista, sattumalta (tai ei ehkä ollenkaan sattumaa) ensimmäinen poikaystävä teki samaa jos asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan. 

Isomummon jylisevät iltarukoukset ja ne nukkumattomat yöt peläten Sijaltaisen nousua.