Miten saada uhmaikäinen kuriin?

Ruvettiin kyselemään mikä lasta oikeasti harmittaa. Selitettiin enemmän. Jos uhmakohtaus silti tulee, tyynesti vaan odotetaan että menee ohi. Ei huudeta, ei menetetä malttia. Jälkeenpäin jutellaan asiasta. Sanotaan ettei se ole niin vakavaa. Ei nipoteta turhista asioista eikä olla sitä mieltä, että aikuinen on aina oikeassa.



Elämä rauhoittui...

Paras keino on kääntää asiat nurinpäin, eli kielletään lapselta se mistä hän itse juuri on kieltäytynyt... Meillä ainakin toimi mainiosti. Ja se, ettei itse hermostu kun lapsi saa uhmakohtauksen. Kun itse oppii ottamaan rennommin, eivät ne enää häiritse pahemmin (kuin ehkä sivullisia) :-)

Lapseni on esimerkiksi kova heittämään hiekkaa, kiviä ja keppejä pihalla ja aina katsoo samalla minuun ja odottaa kiellänkö. Sanon ensimmäisellä kerralla, että ei saa heittää hiekkaa, toisella kerralla en enää sano mitään enkä edes katso (muuta kuin sivusilmällä). Toki puutun, jos on vaaraksi muille. Ei yleensä enää jatka uhmaamista jos en huomaa häntä. Juuri tänään oli vastava tilanne ja lakkasi heti kivien nakkelemisen kun kielsin vain kerran ja toisella kertaa en enää sanonut. Jotkut vanhemmat katsovat vähän pitkään minun tapaani toimia enkä tiedä, onko tällainen välinpitämättömyys sitten kasvatuksellisesti oikein, mutta toimii meillä eikä kaikki aika mene komenteluun niin kuin monilla muilla äideillä...

Paras (ja oikea) tapa on estää lasta tekemästä kiellettyä asiaa ja sitten vaan kuunnella tyynen rauhallisesti se huuto, joka rajoittamisesta seuraa.



Esimerkki vaikka karkailusta kaupassa. Yksi varoitus " jos vielä karkaat, otan sinua kädestä kiinni, ja päästän irti vasta kotona/autossa" . No lapsi tietysti karkaa taas ja siihen aikuinen " Nyt pidän sinua kädestä kiinni, koska et pysy minun luonani" Ja sitten kylmän viileästi siitä lapsesta kiinni. Hän tietysti huutaa ja riuhtoo, ehkä se vähän sattuukin, mutta se on hänen oma valintansa. Jos ei liikkuminen onnistu, sitten istutaan tai seistään, mutta ei päästetä lasta irti. Tietenkään ei tarvitse kädestä roikottaa vaan voi myös pitää sylissä tai kantaa. Tehokkain tapa on kantaa raivopää saman tien pois kaupasta, mutta yleensä ne ostoksetkin on tehtävä... Tärkeintä on, että lapsi tuntee konkreettisesti, että raja meni juuri tässä ja siitä ei pääse mihinkään vaikka miten huutaisi.



Yhden kirjoittajan välinpitämättömyystaktiikka toimii niin kauan kun lapsi ei tee mitään vaarallista tai todella kiusallista. Ja lapsi kyllä etsii sen rajan, missä aikuisen on pakko reagoida.



Tämä lapsen kanssa neuvottelukulttuuri ja fyysisen koskemattomuuden korostaminen (mikä toki on sinänsä oikein hyvä juttu) on johtanut siihen, ettei lasta enää uskalleta rajoittaa fyysisesti ollenkaan. Hyvin nopeasti viisas pienokainen tajuaa vanhemman " hampaattomuuden" jos sanallista kieltoa ei panna toimeen tarvittaessa fyysistä voimaa käyttäen. Tämä ei tarkoita lyömistä tai tahallista satuttamista vaan ihan estämistä.

kuuluu myös estäminen tarpeen vaatiessa (eli aika usein).